Turun Kalamaraton 2016

Tänä vuonna Kalamaraton järjestettiin Turussa jo huhtikuun puolella, mikä asetti haasteita kaikille. Kilpailuun valmistautuminen oli meillä paljolti viime vuoden paikkatietojen varassa, tosin kapteenimme Juuso teki paljon töitä paikkoja varmistaessaan ja uusia paikkoja etsiessään. Tämä myös tuotti tulosta esimerkiksi todella potentiaalisen peruslajipaikan muodossa. Tältä paikalta Juuso oli nostanut kisaa edeltävällä viikolla kuutta eri lajia samoilta jalansijoilta. Lähdimme kisaan kolmentoista-neljäntoista lajin tavoitteella ja oletus oli, että viidellätoista pääsisi varmuudella palkintosijoille.

Kilpailuaamuna olimme vakiintuneella nelihenkisellä joukkueellamme taas koolla Halisten Myllärintalolla ihmettelemässä lukuisten kilpailevien joukkueiden kanssa. Joukkueita oli ajankohdasta huolimatta jälleen paikalla sentään yli kymmenen. Perussäännöt kerrattiin ja selvennettiin uutta ässä-sääntöä, joka ratkaisikin lopulta paljon. Eihän siinä enää meinannut housuissaankaan pysyä, kun kiire oli jo kovasti onkimaan.

Kohta mennään...

Startti oli taas raivokas, kun lähtöluvan saatuamme lähdimme polkemaan kohti ensimmäistä onkipaikkaa. Keskivauhti pysyi ensimmäisellä siirtymällä varmaan yli 25 kilometrissä tunnissa, eikä varmasti alittanut kahtakymppiä ennen kuin ensimmäiset seitsemän lajia oli kasassa. Nuo seitsemän lajia ongimme kolmesta paikasta ja ne olivat allikkosalakka, hopearuutana, kymmenpiikki, turpa, salakka, särki ja kiiski. Näistä kolme viimeistä saimme ennen kisaa löytyneeltä paikaltamme kaikki odotukset ylittävässä ajassa. Huoltajamme Juhana oli hädin tuskin ehtinyt hengähtää, kun Juuso vetäisi seitsemänneksi lajiksemme kiisken ja Juhana pääsi toimittamaan ensimmäisiä kalojamme tuomaristolle nähtäväksi. Me muut jäimme tälle paikalle jatkamaan ongintaa, eikä kauan mennyt kun Jere täydensi listaamme pasurilla. Kun särkiä oli tarpeeksi irroteltu, lankesi säynekin lopulta Juuson onkeen. Nyt oli aika lähteä jatkamaan matkaa kohti seuraavia lajeja vielä aivan täydellisesti aikataulussa pysyen. Tähän mennessä kilpailu oli mennyt enemmän kuin putkeen ja kelikin oli ollut oikein inhimillinen.

Matkalla paikoille. Fillari rullaa ja fiilis on korkealla

Intensiivistä hopearuutanan ongintaa: kaksi antaa neuvoja ja yksi onkii

Seuraavana oli vuorossa paikka, josta tarkoituksena oli poimia mustatäplätokko eikä vielä puuttuvan ahvenenkaan saaminen olisi haitannut. Täplis antautuikin melko pian kymmenenneksi lajiksemme, mutta raitapaidan loistaessa poissaolollaan jatkoimme matkaa. Seuraavalla paikalla tarkoitus oli jallittaa meille aikaisempina vuosina melkoisen kompastuskiven muodostanutta haukea. Kauaa ei taaskaan mennyt, kun tyynen vedenpinnan yllä kaikui Ollin huuto: "Kala!". Tämä tilanne kuitenkin päättyi nopeasti hauen irrotessa lusikkauistimesta ja pyrstön vilahtaessa syvyyksiin. Kalakontakteja ei enää saatu Ollin lusikkaan eikä Juuson suspiin ja lähdimme kohti silakkapaikkaa. Tämäkin tosin tuotti pettymyksen eikä sillikaloja listallemme päätynyt.

Saako tästä lajipisteen?

Nyt oli kulunut jo kauan edellisestä lajista ja usko alkoi taas olemaan koetuksella. Keli oli kuitenkin hieno ja päätimme kokeilla vielä siikaa, kun se nyt ainakin tuntui jotenkin todennäköiseltä. Rupattelimme rannassa rennoissa tunnelmissa, kunnes Olli huomasi pian vavankärkensä väpättävän aika rajustikin. Jännän väsytyksen jälkeen haaviimme kellahti noin puolen kilon siika vähän turhankin kovaäänisten "Kahen kilon siika!" -huutojen saattelemana. Tunnelma oli taas syystäkin katossa ja päätimme vielä jatkaa pohjaongintaa ahvenen toivossa. Jonkun ajan kuluttua oli Juusonkin ongessa kala, joka kuitenkin "harmiksemme" osoittautui toiseksi siiaksi. Päätimme vielä ennen illan hämärtymistä lähteä virpomaan jokunen ruovikonreuna läpi, mutta pitkänokat vain molskivat rantaryteikön keskellä aivan muut jutut kuin meidän uistimet mielessä.

Fish on!

Siika pyytäjineen

Illan hämärtyessä yksi toinen joukkue tuli yrittämään siikaa samalle paikalle ja pian yksi heistä saikin pohjaongella pienen ahvenen, joten Juuso meni heti virittämään pohjaongen viereen jos se raitapaita vihdoin tulisi. Vierestä saatiin vielä toinen ja kolmaskin ahven ja vihdoin Juuson vavassakin oli syönti, joka kuitenkin päättyi vain madon viemiseen. Jere ja Olli olivat jo siirtyneet lirkkimään ja pian Jere olikin jo napannut kolmipiikin ja kivinilkan listallemme. Juuso jatkoi sinnikkästi vaivaamaan jääneen ahvenen yrittämistä pilkkopimeään saakka, mutta hänkin siirtyi lopulta lirkkimään. Rantaa vaihdettumme Olli nappasi komean hietatokon ja Jere juoksi pian rantaan mahdollisen liejutokkoehdokkaan kanssa. Myöhemmin saimme vielä Hakkaraisen Janilta 90-prosenttisen varmuuden siitä, että kala olisi liejutokko, mikä nosti hymyn jokaisen huulille. Kivisimppu tuotti kuitenkin päänvaivaa syöntihaluttomuudellaan ja usean tunnin yrityksen jälkeen lähdimme Ollin painostuksesta kohti kivennuoliaispaikkaa.

Lirkkimistä kuunvalossa

Nuoliaiset loistivat poissaolollaan ja vesikin oli vähän turhan virtaavaa ja sameaa. Väsymyskin taisi hiukan alkaa vaivaamaan ainakin kapteenia. Paikalla kävi joku Kalamaratonista tietämätön mies ihmettelemässä nuoliaisyritystämme pikku ojalla. Hän kuitenkin toivotti onnea ja kehui omistautumistamme lajille. Kivennuoliaista emme silti saaneet, mutta pienellä puhelimen välityksellä hoidetulla vaihtokaupalla saimme kuitenkin vinkin kivisimpun löytämiseksi ja aamuyöksi suunniteltu nukkumiskeikka lämpimissä sisätiloissa unohdettiin simpun tieltä. Parinkympin lisälenkin jälkeen Jere väsytteli kaikkien helpotukseksi lopulta simpun haavin paremmalle puolen.

Vietimme loppuyön nuotion lämmössä yrittäen nukkua kovalla metsänpohjalla huiman lämpöeristyksen omaavalla sadevaatealustalla - lukuunottamatta Jereä, joka jaksoi painaa senkin ajan kiinni vavan kahvassa. Aamupalaksi Juhana keitteli herkulliset nuudelit ja kun pahimmat vilun tunteet oli karistettu pois, lähdimme uudestaan silakkapaikalle. Juuso viskeli litkaa ja Jere laittoi pohjaongen pyyntiin. Jonkun ajan kuluttua Jere kelasi onkeaan ylös ja mikäpä muukaan sieltä nousi kuin uusi laji, ahven! Melkoinen apina vierähti pois selästä ja silakan yritys jatkui. Kun toinenkin litka oli jäänyt pohjaan eikä silakoista kuulunut havaintoja, päätimme aamukahvien jälkeen lähteä yrittämään puuttuvaa kuoretta.

Väsymystä havaittavissa?

Ensimmäinen paikka ei tarjonnut tärppejä onkiin eikä uistimeen ja viimeinen oljenkorsi otettiin käyttöön kisaa ollessa jäljellä pari tuntia. Olli jatkoi heittelyä Juuson ja Jeren onkiessa. Juhana heitti kalalajit tarkistukseen ja pian Juusolle tullut soitto kisakeskuksesta varmensi liejutokkomme liejutokoksi. Kisaseuranta kävi kuumana ja ratkaisun hetkillä jo kahdella joukkueella oli 18 lajia. Meillä vielä 17. Ei kuitenkaan kauaa, kun Jere viimein kiskaisi kuiville sen kaivatun norssin ja riemu oli sen mukainen. Nyt oltiin kiinni palkintosijassa jos hyvin kävisi. Olli heitteli uistinta ja Juuso pisti viimeiset mäskit peliin sattumavimpa kiikarissa. Kohta keskittymisen rikkoi Ollin totinen huuto kosken reunalta: "Juhana, haavi!". Kaikki juoksivat paikalle ja taisi ruveta jo vähän syke nousemaan kun Ollin vapa taipui kalan junnatessa pitkin pohjaa. Lopulta pintaan tuli melkoiseksi pettymykseksi parin kilon säynävä uistimen koukku selkäevän alta kiinni. Kisa hupeni käsistä ja sinnikkään yrityksen jälkeen siirryimme lopulta kisakeskukseen.

"Rokastettu" säyne

Vielä viimeinen rutistus

Pitkän tihkusateessa odotuksen jälkeen tulokset saatiin valmiiksi. Liejutokkomme osoittautui ässäksi ja toista sijaa pitäneen Sole BB -joukkueen haukiässä kumoutui viime hetkillä, mikä merkitsi Pyöräileville Lahnoille hopeasijaa. Lt Barbatula voitti toisena vuonna peräkkäin ruutanaässän ja nopeamman seitsemän lajin tarkistusajan turvin. Sijoituksemme ylitti kaikki odotukset ja emme voineet olla kuin tyytyväisiä. Huikean jännä kisa, josta vielä Pyöräilevien Lahnojen puolesta suuret kiitokset sekä järjestäjille että kanssakisaajille sekä tietysti paljon onnea voittajille! Meidän puolestamme myös suuri hatunnosto tälle äidin ja kahden pojan joukkueelle, jotka lähettivät terveisiä kisan jälkeen. Jos vain satumme näkemään jossain niin autamme ja opastamme ilomielin! Eli ensi vuoteen, jolloin meilläkin toivon mukaan on jo nelipyöräinen ajoneuvo allamme... On tämä vaan upea tapahtuma!

~ Pyöräilevät Lahnat: Juuso, Olli, Jere ja Juhana