maanantai 11. marraskuuta 2013

Paraisilla ja Merimaskussa



Lauantaina 9. 11. oli meidän kaverien keskeisen laituripilkki-cupin finaali. Tarkoitus oli ensin vähän jigata ja sitten heitellä haukea. Yksi kavereista tosin myöhästyi, joten jouduimme aloittamaan ilman häntä. Jigiin ei saatu kuin tärppejä ja heitellessä selvisi, että ne olivat särkiä, sillä niitä ui laiturien vierillä suurina parvina ja sain sellaisen jopa lusikkauistimella.

Pilkintä taidettiin aloittaa puoli yhden aikaan. Minulla ei ollut morreja tai tapsipilkkejä, eikä myöskään matoja mukana lainkaan, sillä olin ajatellut ottaa vain ruoka-ahvenet värikoukulla. Ahvenia tosin ei ollut liikkeellä juuri nimeksikään. Särkiä sen sijaan kaverit alkoivat vetää aivan tolkuttomalla tahdilla. Jopa minä sain värikoukulla aina silloin tällöin.

Särjen syönti jatkui, vaikka alkoi tulla jo hämärääkin. Jossain vaiheessa tajusin laittaa syötiksi särjen silmän ja kalaa alkoi tulla minullekin.

Lopulta vähän yli kolmen tunnin pilkinnän jälkeen molemmilla kavereistani oli lähes kymmenen kiloa särkeä. Paitsi että sitä oli paljon, se oli myös huomattavan suurta. Minulla itselläni oli syöttivehkeiden poisjättämisen takia vain pari kiloa kalaa, mutta pidän sitä hyvänä saavutuksena värikoukulla.


  

                                        Isänpäivänä jiggailemassa


Pappa käski meidät isänpäivänä jauhelihasopalle. Oltiin siis Merimaskussa, joten lähdimme veljen kanssa vähän jiggailemaan siinä ennen kolmea Koiranaukolle.

Aluksi soudettiin Letonniemen kallion eteen. Siinä heiteltiin ja kohta saimme jo ensimmäiset tärpit. Pari heittoa jälkeenpäin sain kalan jo ylöskin. Hieno ahven! Ja punaisella jigillä, jolle joku oli tainnut hiukan naurahtaakin.. Mutta siitä viis, sillä itselläni on aina kova luotto punaiseen kalahommissa.





Sain siitä vielä kaksi ahventa ja sitten hiljeni. Siirryimme toiselle puolelle  merenaukkoa jyrkän kallion eteen. Sieltä ei tullut tärppiäkään ja soudimme takaisin. Kaloja tuli taas pari, mutta alkoi ihmetyttämään, kun Arttu ei saanut mitään. Annoin hänelle samanlaisen punaisen jigin kymmengrammaisen pään kera ja hän laittoi lisähoukuttimeksi ahvenensilmän jigikoukkuun. Siten Arttu saikin kalan.

Pari haukeakin tuli reissulla. Yhden heiton heitin lähelle ruovikkoa ja eiköhän siellä kohta hauki ollut päässä. Reilu kiloinen. Totesin Artulle, ettei nyt ole enää vaaraa hauen saamisesta. No, enköhän saanut toisen heti seuraavalla heitolla. 

Kokonaissaalis; kaksi haukea ja seitsemän ahventa.



Arttu sai vielä pienen ahvenen ja sitten lähdimme hämärää pakoon.