Sekakalaviikonloppu 21.-22.2.

Hiihtolomalla tuli käytyä hupipilkillä melkein joka päivä, vähintään lyhyellä käväisyllä. Näistä reissuista ei ole nyt innostusta kirjoittaa yksityiskohtaisemmin, joten ei siitä sen enempää. Viikonloppuna oli jälleen kumpanakin päivänä kisat, joten keskitytään niihin.

Lauantaina 21.2. oli sekakalakisat Sauvossa, Marjaniemessä, jonne toki tuli lähdettyä, kun kyytikin oli tiedossa. En ollut tuolla paikalla ollut ennen, mutta olin kuullut, että särkiä piti saada jos mieli pärjätä.
Värikoukut jäivät siis suosiolla kotiin ja syöttivehkeet tulivat mukaan.

Lähdin kisakeskuksesta vasemmalle, Lammassaaren ja rannan väliin Ollilta saamieni vinkkien mukaan (hän ei itse päässyt tulemaan kisaan). Samalle alueelle tuli lisäkseni myös Jere, joka oli kanssani nuorten sarjassa. Muuten saikin olla aika rauhassa, kun suurin osa kilpailijoista jäi jo Lammassaaren etupuolelle.

Aloitin isohkolla kirkkaalla morrilla ja sain melko pian tärppejä. Vaihdoin aika pian pieneen punaiseen morriin ja pian tuli ylös 100-grammainen särki. Kalaa tuli aluksi harvakseltaan, kaikenkokoista särkeä, kiiskeä, pasureita ja ahvenia. Pysyin kuitenkin samalla avannolla ja välillä tuli aina monta oikein komeaa särkeä ja välillä hiukan hiljeni. Kalaa tuli jonkun verran koko ajan, mutta suuremmat särjet tuntuivat liikkuvan aika paljon. Välillä syönti taas kiihtyi ja väliin tuli muutama komea ahvenkin. Viereen tuli kuitenkin kairaamaan toinen pilkkijä ja jonkin ajan kuluttua hän karkuutti jonkin vähän isomman kalan. Epäilimme haueksi, sillä syönti loppui kuin seinään.

Pian piti vaihtaa aluetta, kun kalaa ei vain enää kuulunut. Kokeilin saaren takaa ja sain nätin ahvenen ja onnettoman kiisken. Kiisket näyttivät täällä olevan aivan hengettömän pieniä, sillä olin saanut jo useamman noin 3-4 -senttisen yksilön!

Kalaa ei kuitenkaan tuosta löytynyt. Ulompana istui yksi pilkkijä, joka näytti saavan kalaa. Siirryin siis vähän samalle alueelle ja aloinkin taas saamaan särkeä hyvää tahtia. Kala oli tosin kooltaan aika pientä, välillä aina joku isompi. Kokeilin välillä tapsia ja siihenkin otti, muttei ehkä ihan niin hyvin kuin morriin. Loppua kohden syönti vielä vähän kiihtyi ja kalaa oli kasassa ihan mukavasti.

Minulla oli kalaa lopulta noin 9600 g. Jere voitti nuorten sarjan reilun kilon kaulalla, hänellä oli tosin pussissaan yksi noin puolen kilon lahna. Yleisen voitto irtosi reilulla 16:lla kilolla. Mukava kisa kaiken kaikkiaan! Kalaa tuli ja se oli suurimmaksi osaksi nätin kokoistakin. Ja mainittakoon vielä, että pari uutta vuosifongoakin rapsahti samalla listaan: 10. salakka ja 11. lahna, morrilla kumpikin.


Sunnuntaina 22.2. oli taas sekakalan ongintaa tiedossa, tällä kertaa tutulla paikkaa Haunisten altaalla. Kyseessä oli kolmiseuraottelu, jossa kilpailivat vastakkain Taivassalon kalakerho, Turun Kala&Erä sekä Killin kalakerho, jota itse edustin (Naantalin seudun urheilukalastajien lisäksi). Päiväksi oli luvattu räntäsadetta ja kovaa tuulta ja kyllä se jossain määrin paikkansa pitikin.

Aloitin taas keskellä olevalta kiveltä eikä ihan viereen onneksi tullut muita pilkkijöitä. Kalaa ei kuitenkaan löytynyt toivottuun malliin. Kiertelin vanhaa "kalaisaa" aluetta ja joitakin pieniä ahvenia sekä kiiskiä sain härnättyä tapsiin. Vaihdoin pian aluetta keskellä olevan saaren eteen ja taas tuli joitakin tirrejä, nyt jo pari särkeä väliin. ei kuitenkaan enempää ja taas piti etsiä kalaa. Pian kuitenkin löysin vähän rannemmasta muutaman hyvän putken särkeä, jotka ottivat hyvin tapsiin. Välillä kokeilin keskemmältäkin, jossa pari pilkkijää olivat jo pitkään istuneet paikallaan ja näyttivät saavan harvakseltaan kalaa. Sain itsekin joitakin tirrejä ja muutaman pienemmän särjen, muttei enempää. Lähdin taas rannemmas ja löysin vielä yhden hyvän särkireijän. Tämän jälkeen kuitenkin hiljeni eikä kalaa oikein enää tahtonut löytyä. Loppuajaksi meninkin takaisin keskemmälle ja vaihdoin eiliseen pieneen punaiseen morriin. Joistakin reijistä sain vielä härnättyä muutaman pienen putken särkeä, mutta kala näytti taas liikkuvan ja se oli melko arkaa.

Saaliini oli noin 6100 grammaa, jolla voitin nuorten sarjan melko ylivoimaisesti kahdesta osanottajasta. Olipa saaliini sentään kymmenen parhaan joukossa, kun osanottajia oli liki 30 pilkkijää.

~ Juuso

PM-pilkki - Olli

Pilkkitauko venyi viimeisen Pyhäjärven kisan jälkeen peräti kahteen viikkoon lukuunottamatta yhtä tyhjää mateenpilkinnälle uhrattua iltaa. PM-pilkkiin toki lähdin, vaikka olo oli hiukan kipeä.

Minulla ei ollut mitään käsitystä hyvistä  kalapaikoista, joten lähdin aamulla kävelemään Vahoniemeen päin hetken mielijohteesta. Kuivetunnokkaan en ainakaan halunnut lähteä, kun sain siitä tarpeekseni jo viimeksi. Vahoniemeen tuli aika paljon muitakin, joten se vaikutti ihan turvalliselta valinnalta.

Edelleen vähän flunssaisen olon takia kävelin rauhassa paikalle ja siirtymään meni vähän yli puoli tuntia. Aloitin taas värikoukulla ja kolmannesta avannosta sain ihan hyvän ahvenen. Sen jälkeen menikin haeskeluksi ja varmaan pari tuntia meni ennen kun sain edes toisen ahvenen! Kyllä sieltä toiset jotain sai, mutta en minä niitä tietysti saanut pönttööni vähääkään.

Kolmisen tuntia hain ahventa aktiivisesti, mutta viimeisen tunnin pilkin tapsilla muutamalta avannolta ja sain muutaman pienen ahvenen sekä kiiskiä, joita värikoukkuunkin oli iskenyt paremmin kuin ahvenia. Vähän ennen kahta lähdin takaisin Kristallirantaan ja laahustin pettyneenä ja entistä flunssaisempana punnitukseen. En viitsinyt edes kuunnella surkean saaliini painoa, vaikka sen punnitukseen veinkin lähinnä joukkueen takia.

~ Olli Salonen

Kilpailuviikonloppu 14.-15.2.

Näin jälkikäteen kirjoitellessa laitan nyt molemmat viikonlopun kisat yhteen tekstiin, toivottavasti se ei haittaa. Eli lauantaina Raision kaupungin omissa kisoissa Haunisten altaalla ja sunnuntaina PM-pilkissä Kristallirannassa Säkylän Pyhäjärvellä.

Olin käynyt viikolla hiukan treenailemassa Haunisissa, joten tiesin suunnilleen, mihin kisassa suuntasin. Aloitin keskellä olevan kivennyppylän vierestä 40 mm Saukko -tapsipilkillä. Parin reijän jälkeen löytyikin jo hyvin kalaa, pientä ahventa ja vähän nätimpää, keskipainoltaan ehkä noin 50 g särkeä. Kyseessä oli sekakalakisa, joten särjistä tuli mukavasti painoa. Kalaa ei ollut kovin isolla alueella ja kerkesin onkimaan tästä pari kiloa ennen kun syönti hiipui. Pian siirryin varapaikalleni vähän eteenpäin, ja kalaa alkoi taas löytymään. Välillä kokeilin värikoukkuakin, mutta en saanut ahventa ottamaan siihen niin hyvin kuin tapsiin, joten vaihdoin äkkiä takaisin syöttivehkeisin. 

Kun tämäkin kohta alkoi olla ongittu tyhjäksi, rupesin taas etsimään kalaa, mutten enää sitä juuri löytänyt. Lopuksi palasin vielä aloituskiven viereen ja sain vielä pienen putken vanhasta reijästä, kunnes kisa-aika tuli täyteen. 

Minulla oli kalaa 5313 g, joka oli kisan suurin tulos, tosin osanottajiakaan ei ollut hirveän paljon. Seuraavalla oli kalaa noin 3700 g, jossa oli tosin yksi 972-grammainen ahven ja jolla irtosi suurimman kalan palkinto. Seuraavaksi suurin ahvenkin painoi 550 g, joten hurjia ahvenia siellä Haunisissa uiskentelee!

Sunnuntaina suunnattiinkin piirinmestaruuskilpailuihin Pyhäjärvelle. Treenaamaan en ollut päässyt, joten vähän jännitti, miten mahtaisi käydä. Keli oli mitä hienoin ja aurinko paistoi. Lähdin totuttuun tapaan kohti Kalikannokkaa ja ehdin sinne juuri sopivasti puolen tunnin siirtymäajassa. 

Aloitin värikokulla ja sain jo ensimmäisistä reijistä tärppejä ja jo kolmas reikä antoi pari ahventa. Siihen se sitten loppuikin ja piti ruveta etsimään kalaa toden teolla. Kyllä sitä sentään aina välillä jokunen löytyikin, mutta ei todellakaan toivottuun tahtiin. Heti näki, ettei osunut paras kisapäivä tänään. Taisi jo puolet kisa-ajasta olla kulunut ennen kuin kymmenen ahventa tuli täyteen. Lopuksi oli pakko vaihtaa aluetta, kun ahventa ei vaan löytynyt. En tiedä, olisiko pitänyt juosta vielä kauemmas, mutta siirryin vähän takaisinpäin, jossa oli useampi pilkkijä ollut jo aika kauan samalla alueella vähän rannemmassa. Täältä sain sitten parista reijästä noin viiden ahvenen putken ja vielä joitain yksittäisiä. Viimeiseen tuntiin ei tainnut enää tulla kuin pari pientä. Ahvenen keskikokokin näytti olevan selvästi pienempää kuin aikaisemmilla kerroilla. Pilkin kaikki kalani värikoukulla. Hetken uitin tapsia, mutten kerennyt sillä saamaan kuin yhden kiisken.

Kalaa minulla oli 1894 g, jolla sijoituin alle 19 v -sarjassa viidenneksi kymmenestä osanottajasta. Suurimmat tulokset tulivat tällä kertaa täysin päinvastaisesta, eli Vahoniemen suunnasta, joka hieman hämmästytti. Ei erityisen putkeen mennyt kisa, mutta välillä käy näinkin. Onneksi nyt on alkanut hiihtoloma ja ehtii viikollakin jäille. 

Tässä vielä tulokset sunnuntain kilpailusta:

http://www.lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/pm_pilkki_2015_tulokset.pdf

~ Juuso 

Hauki ja made - hupipilkintää ja fongailua

Aikaisempina viikonloppuina on tullut panostettua pilkkikilpailuihin ja nyt vuorossa oli taas kartuttaa vuoden lajipistetilastoja. Jo torstaina pääsin madepilkille "varmoille paikoille", mutta saalis jäi minun osaltani pelkän kokemuksen keräilyyn, vaikka juuri edeltävänä päivänä oli kertoman mukaan noussut paikalta useita mateita. Tänään 7.2. olisi ollut taas kisat Säkylän Pyhäjärvellä, mutta niihin en kyydin puuttuessa lähtenyt, vaan päätin suunnata lähimmälle paikalle, Haunisten altaalle, hauki mielessä.

Aloitin lähimpänä olevan saaren edustalta ja pilkin ensin pari pikku ahventa syötiksi virittelemiini täkyonkiin. Tapoin ahvenet ja päätin kokeilla aluksi kuolleella syötillä. Kun onget olivat pyynnissä, jatkoin pilkkimistä tapsipilkillä. Sain vielä yhden pienen tirrin, kunnes jymäytti vähän paremmin. Ajattelin ensin, että nyt on vähän isompi syöttisärki, mutta kun kala alkoi nousemaan, tunsin että taitaa olla ahven. Ja kuinka ollakkaan, juuri avannossa katkesi tapsi. Näin kuitenkin kalan ja ehdin juuri kahmaisemaan sen kädellä jäälle. Ei ihan puolta kiloa, mutta isoin ahveneni tähän asti Haunisista. 

Jatkoin siinä pilkkimistä ja tähyilin välillä täkyonkia. Kokeilin välillä tasuriakin, mutta tärpeittä. Kerran tuli jo muutama ylimääräinen sydämentykytys, kun tuuli oli vienyt siimaa ulos ja siiman sitomani merkkilippu hävisi näkyvistä. Tärppejä ei kuitenkaan kuulunut ja vaihdoin hiukan aluetta. 

Löysin jäältä jonkun toisen pilkkijän jättämän särjen ja laitoin sen syötiksi ahvenen sijaan. Kun olin virittänyt taas onget, jatkoin pilkkimistä ja sainkin heti pari noin 150-grammaista ahventa putkeen. Sen jälkeen alkoi pukkaamaan tirriä ja muutama särki. Vaihdoin nyt elävän särjen syötiksi toiseen onkeen, jos se kelpaisi paremmin. Ja kuinka ollakkaan, huomasin pian kun merkkilippu liikahti ja alkoi vipeltämään kohti avantoa ja isopuolaiseen pilkkivapaan rakentamani täkyongen puola pyöriä. Odotin hetken ja tein vastaiskun. Kala tarttui ja sain sen helposti ylös kuuden tuuman avannosta. Nätti parikiloinen hauki, vuoden 8. lajipiste, jonka päätin ottaa ruokakalaksi. Nyt oli kalaa jo sen verran, että lähdin kotiin hyvillä mielin onnistuneesta reissusta.

Eikä siinä vielä kaikki, illalla oli näet tarkoitus lähteä isäni kanssa madepilkille. Jatketaan nyt petokalalinjalla, kun on jo alkuun päästy. Nyt olisi mahdollisuus tehdä viime vuoden perinteen mukaan samoin tänäkin vuonna, eli hauki ja made samana päivänä. 

Jäälle päästiin ja eihän siinä kauaa mennyt kun isäni vetäisi haralla jäälle pikku matikan lieron. Alle puoli kiloa, mutta hyvä merkki, toivoa siis olisi. Pilkin itse 40 gramman jigipäästä värkkäämälläni "mademorrilla", jossa oli kuoretta syöttinä. Ja tulihan se minunkin mateeni aika pian. Tuntui vähän painavammalta, ja olihan se. 1,38 kiloa vielä kutematonta kollia. Tunne oli jälleen kerran aivan mahtava. On se made vain niin upea ja mystinen kala. 9. lajipiste ja oma made-enkka. Upea päivä! Ja pian pääsee maistamaan madekeittoa, sitä herkkua, jota on taas vuosi odotettu...

Made!

~ Juuso 

Pilkkikilpailu Säkylän Pyhäjärvellä Myllyojanlahdella 31.1.

Tänä viikonloppuna ei kisojen suhteen ollut paljoa valinnanvaraa. Viikolla tuli seurattua kun kisa toisensa jälkeen ilmoitettiin perutuksi huonon jäätilanteen takia. Mutta onneksi Pyhäjärvi pelasti jälleen ja lauantaina 31.1. lähdettiin Myllyojanlahdelle, Euraan kisoihin. Itse en ole tuolla ollut ennen pilkillä ja lähdin näihin kisoihin melko leppoisalla fiiliksellä ilman sen suurempia ennakkoselvittelyjä kalapaikoista.

Kilpailuaika oli klo 10-14 ja päiväksi oli luvattu lumipyryä ja navakkaa tuulta. Tilanne ei kuitenkaan aamulla näyttänyt kovin pahalta. Kun jäälle päästettiin lähtemään, porukka jakautui melko tasaisesti, osa oikealle ja osa vasemmalle. Arvoin hetken ja päätin lähteä oikealle kohti Lahnasaarta. Siirtymäaika riitti juuri kävelyyn pieneen lahdenpoukamaan Lahnasaaren taakse, jonne tuli lisäkseni useampi muukin pilkkijä.

Näköalaa toisesta päästä Pyhäjärveä

Aloitin värikoukulla ja jo viides avanto taisi antaa tärppejä. Laitoin tapsipilkin veteen ja heti tuli viiden ahvenen putki, sekä muutama kiiski. Kairailin tätä pientä aluetta ja pilkin vuoroin tapsilla, vuoroin värikoukulla ja molemmilla sain ihan hyvin kaloja. Kiiskiä tuntui olevan alueella paljon, sillä niitä napsahteli värikoukkuunkin oikein useitakin. Alue oli kuitenkin hetkessä täynnä reikää ja siirryin pian vähän sivummalle, jossa yksi toinen pilkkijä oli istunut jo kauan paikallaan. Heti tuli värikoukulla muutama nätti ahven. Vaihdoin taas tapsiin ja sain hyvän putken, tapsiin ahvenet näyttivät ottavan vähän nopeammin, kuin värikoukkuun. Tästä reijästä ongin varmaan melkein pari kiloa ahventa ja väliin tuli yksi melkoinen särjenlötkö. Tätä aluetta tarpeeksi rei`itettyäni etenin vielä vähän matkaa jäästä pilkistävän kivennyppylän viereen asti, mutta montaa ahventa ei enää tullut reikää kohden. Vaihdoin koukun väriä, mutta silläkään ei tuntunut olevan suurta merkitystä. Syönti hiipui ja viimeiseen tuntiin en saanut enää kuin yhden ahvenen tapsilla vähän syvemmästä, sekä useita kiiskiä. 

Minulla oli lopulta kalaa 4765 g ja olin siihen ihan tyytyväinen siihen nähden, ettei minulla etukäteen ollut mitään tietoa kalapaikoista. Sijoituin alle 16-vuotiaiden sarjassa kolmanneksi ja suurempien tulosten pilkkijät olivat olleet toisella suunnalla kuin minä. Vähän vikaan siis taisi paikkavalinta mennä. Koko kisan ylivoimainen voittotulos oli yli kuusitoista kiloa. Kun näin jälkikäteen miettii, olisi paikkaa pitänyt vaihtaa jo heti syönnin hiipuessa, eikä jäädä nyhtämään samaa seulaksi hakattua aluetta.

Mainittakoon vielä, että tänään sunnuntaina 1.2. tuli käytyä laituripilkillä Särkänsalmella kuhafongo mielessä. Se nimittäin oli vuoden ekalla reissulla jäänyt kuvaamatta kovan pakkasen takia. Paljon kerrottavaa reissusta ei jäänyt. Oma saaliini jäi kahteen ahveneen ja yhteen pieneen pasuriin. Ensi viikonloppuna toivon mukaan pääsee taas kisoihin vähintään Pyhäjärvelle, kun merialueilla jäätilanne on mitä on...

~ Juuso