Tänä vuonna Kalamaraton-kauden alkua sai odotella pari viikkoa pidempään kuin viime vuonna, jolloin kisa järjestettiin historian varhaisimmalla aikataululla. Silloin lajimäärää pudotti aikaisesta ajankohdasta johtuva veden viileys. Osittain sama ongelma oli tänäkin vuonna, mutta koko kisaviikon ajan vallinnut lämmin ja aurinkoinen keli oli herätellyt monta lajia horroksestaan paremmin kuin viime vuonna. Nyt rajoittavana tekijänä oli kuitenkin kokopitkästä maratonista kolmasosaan lyhennetty kilpailuaika, eli lajit olisi napattava kahdeksassa tunnissa. Kilpailuaika oli klo 10-18 eli pimeää aikaa ei ollut käytettävissä lainkaan.
Tänä vuonna mahdollisuutemme paranivat, koska Olli oli saanut ajokortin jo viime vuonna ja kisaan lähdettiinkin autolla viime vuoden fillareilla sotkemisen sijaan. Näin ollen myös joukkueen nimi Pyöräilevät Lahnat oli suotavaa vaihtaa Löysiksi Lahnoiksi, kun kerran alennuttiin polttomoottorin käyttöön kaurapuuropyöritteisen sijaan. Nimen valintaan liittyi myös viittaus ihka ensimmäiseen Kalamaratoniimme, jolloin kalojemme kylmäsäilytysketjussa olisi ollut parantamisen varaa. Viime vuosina mukana ollut huoltajamme Juhana uhrautui myös jäämään tästä kisasta pois, jolloin autoon jäi enemmän tilaa välineistölle.
Treenit olivat menneet sentään sen verran putkeen, että niiden perusteella tavoitteeksi kisaan asetettiin melko optimistinen 16 lajia. Näistä muutama tosin tulisi vaatimaan hiukan tuuriakin. Se oli selvää, että tällaisella lajimäärällä olisi jo sijoituksissa korkealla. Tällä kertaa sijoituksen tasatilanteessa ratkaiseva aikasääntö määräytyi kahdeksan lajin saantiajalla, johon oli suunniteltu "minuuttiaikataulu".
Kun alkuselvittelyt ja kuulumisten vaihdot oli hoidettu aamulla Myllärintalolla, pääsimme vihdoin lähtöviivalle. Kymmeneltä pinkaisimme ensimmäisinä parkkipaikalle ja Toyotan nokka suunnattiin kohti ensimmäistä onkipaikkaa. Tämä pelitti niin kuin pitikin ja kuore, särki, salakka, kiiski ja pasuri nousivat alle vartissa. Tästä jatkoimme kohti allikkosalakkaa, jolle oli pitänyt etsiä uusi paikka, koska vanhasta montusta pitkä talvi oli ne hävittänyt. Allikko antautui äkkiä ja jäljellä oli enää kaksi nopeaa dippilajia, ruutana ja sen hopeinen serkku. Näissäkään paikoissa ahti ei antanut kauan vavan varressa hengähtää, vaan hyvin pian pääsimme toimittamaan kalamme tuomaristolle. Lajimääritys oli hoidettu klo 11.20, joka osoittautui kisan ylivoimaisesti nopeimmaksi ajaksi. Vahvaa suorittamista!
Treenit olivat menneet sentään sen verran putkeen, että niiden perusteella tavoitteeksi kisaan asetettiin melko optimistinen 16 lajia. Näistä muutama tosin tulisi vaatimaan hiukan tuuriakin. Se oli selvää, että tällaisella lajimäärällä olisi jo sijoituksissa korkealla. Tällä kertaa sijoituksen tasatilanteessa ratkaiseva aikasääntö määräytyi kahdeksan lajin saantiajalla, johon oli suunniteltu "minuuttiaikataulu".
Kun alkuselvittelyt ja kuulumisten vaihdot oli hoidettu aamulla Myllärintalolla, pääsimme vihdoin lähtöviivalle. Kymmeneltä pinkaisimme ensimmäisinä parkkipaikalle ja Toyotan nokka suunnattiin kohti ensimmäistä onkipaikkaa. Tämä pelitti niin kuin pitikin ja kuore, särki, salakka, kiiski ja pasuri nousivat alle vartissa. Tästä jatkoimme kohti allikkosalakkaa, jolle oli pitänyt etsiä uusi paikka, koska vanhasta montusta pitkä talvi oli ne hävittänyt. Allikko antautui äkkiä ja jäljellä oli enää kaksi nopeaa dippilajia, ruutana ja sen hopeinen serkku. Näissäkään paikoissa ahti ei antanut kauan vavan varressa hengähtää, vaan hyvin pian pääsimme toimittamaan kalamme tuomaristolle. Lajimääritys oli hoidettu klo 11.20, joka osoittautui kisan ylivoimaisesti nopeimmaksi ajaksi. Vahvaa suorittamista!
 |
| Aiemmissa kisoissa Juhana hoiti valokuvaamisen, tämä oli ainoa tästä kisasta ottamani kuva: kasi kasassa! |
Hyvillä fiiliksin jatkoimme seuraavalle paikalle, josta oli tarkoitus napata turpa. Hädin tuskin ehdimme Ollin kanssa saamaan matoa koukkuun, kun Jere vetäisi turvan yhdeksänneksi lajiksemme ja matkaa oli taas jatkettava. Seuraavana vuorossa olisi potentiaalinen säynepaikka, josta myös ahvenen olisi parasta antautua. Hetken ongittuamme alkoi tulla selväksi, että paikan mäskääminen oli ehkä sittenkin vikatikki, kun joki alkoi suoltaa särkeä siihen tahtiin, että heikompaa olisi hirvittänyt. Yritimme vielä toisesta kohtaa, mutta kellon raksuttaessa kiivaasti oli pakko lopulta lähteä muiden lajien perään. Uskoimme kuitenkin ahvenen väkisinkin jossain kohtaa vielä paikkautuvan.
Viime vuonna silakkapaikkamme tuotti pettymyksen, joten sille oli treeneissä etsitty uusi paikka. Se kannatti ja nostin bravuurilajini toisella litkan heitolla. Päätimme vielä hetken yrittää ahventa syötitetyillä litkoilla, mutta tämä yritys tuotti vain pari silakkaa lisää. Seuraava stoppi oli treeneissä löydetty kolmipiikkipaikka. Mitenkään runsaasti niitä ei ollut paikalla silloinkaan, mutta nyt kisassa paikka tuotti pahemman luokan pummin, eikä piikkiä listolle saatu. "Varmoista" lajeistamme jäljellä olivat enää sorva ja mustatäplätokko, jotka eivät onneksi tuottaneet enempää ongelmia ja pienen siirtymän jälkeen ne olikin koukittu kyytiin.
Kisan aikana ihmetyksen aiheeksi oli noussut kymmenpiikkien suuri määrä muiden joukkueiden listoilla. Tämä herättikin vahvan epäilyksen, että niitä olisi vielä jossain lammessa jäljellä, sillä vahasta montusta ne olivat allikkosalakoiden mukana hävinneet. Olimme treeneissä tosin monta uutta lampea tutkineet, mutta heikoin tuloksin. Onneksi tuttuja naamoja vilisi onkipaikoilla ja saimmekin pienellä vaihtokaupalla selville kymppipiikkien asuinsijat. Kieltämättä tieto oli vähän huvittava, sillä allikkosalakkalammen kuitenkin tiesimme eikä piikkiä olisi tarvinnut kovin kaukaa etsiä... Kisaa jäljellä kaksi ja puoli tuntia. Kymmenpiikki olisi ehdittävä hakemaan, mutta lisäksi meiltä puuttui vielä ahven, kolmipiikki ja säyne. Päätimme tutkia läheisen rannan vielä kertaalleen ja Olli huomasi kuin tilauksesta rantavedessä muutaman ahvenen sorvaparven joukossa. Raitapaidat olivat arkoja ja piinaavan "lirkkituokion" jälkeen Jere onnistui lopulta tarjoilemaan syötin oikealle kalalle ennen ahnaiden punakonttien hyökkäystä. Helpottavan ahvenen myötä lajimäärämme nousi kolmeentoista.
Kolmipiikin yritykselle ei enää oikein jäänyt aikaa siiasta tai hauesta puhumattakaan, koska halusimme ehtiä hakemaan vielä kymmenpiikin ja yrittää säynettä. Piikit löytyivät nopeasti ja tämän "dipin" jälkeen heittelimme läheisellä montulla vielä uistinta rantavedessä köllöttelevien haukien katseltavaksi. Kun kävi selväksi, ettei niillä ollut nälkä, lähdimme viimeiselle paikalle, josta pari päivää aikaisemmin oli tullut säyne ensimmäisenä kalana. Kisamme ei kuitenkaan saanut huikaisevaa lopetusta, vaan loppuaika kului särkiä irroitellessa.
Tässäkö tämä oli? Kisa päättyi ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan ja tulosten laskun jälkeen selvisi, että neljätoista lajiamme riitti hopeasijaan. Kisan voitti Sole BB peräti kolmen lajin etumatkalla ja pronssia nappasi viime vuoden voittaja LT Barbatula 13 lajilla. Kivenkova suoritus voittajilta! Siinä ei jäänyt muille epäilyksen sijaa, kuka oli paras! Kaiken kaikkiaan olimme sijoitukseemme toki tyytyväisiä, vaikka jouduimmekin parin paikan pettämäksi ja suunnitelma alkoi levitä käsiin loppua kohden.
Meidän kohdalla maratonkausi saa onneksi jatkoa vajaan kolmen viikon päästä Helsingin kisassa ja syksyllä jälleen Turussa perinteisellä 24 tunnin kaavalla. Areenoilla nähdään!
Kilpailun tulokset kokonaisuudessaan
~ Löysät Lahnat - Juuso, Olli, Jere ja Juhana
