En ollut ikinä ennen kalastanut Kotkassa. Parissa paikassa käytyämme lajikirjo ei vielä tavoittanut taivaita ja epäilimmekin, että kisasta tulisi haasteellinen. Sinilevä haittasi näkyvyyttä Mansikkalahdessa, joka kuuluu kilpailualueen lajirikkaimpiin paikkoihin. Särkikalojen nollikkaat olivat hyvin pieniä ja töröt sekä tokot arkoja. Sapokan lammella uiskenteli upeita karppeja, joiden naruttaminen siiman päähän tulisi olemaan vaikeaa. Loppupäivän onginnalla tavoitimme vielä ahvenen, särjen, salakan, pasurin ja lahnan. Rantanuoliaisjahti ei tuottanut tulosta ja painuimme lopulta nukkumaan.
 |
| Mansikkalahti |
Kisa-aamu valkeni ja oma suunnitelmani oli vielä epäselvä. Kokoonnuimme Maretariumiin kertaamaan säännöt ennen kello yhdeksän starttia. Kilpailu kestää kahdeksan tuntia, alueena ovat vain Kotkansaaren rannat ja liikkuminen tapahtuu jalan. Tasatuloksissa ratkaisevat ässälajit (laji, jonka on saanut vain yksi kilpailija) ja seitsemän ensimmäisen lajin tarkastusaika.
Kello 9:00.
Saimme lähtöluvan ja päätin aloittaa kilpailuni Mansikkalahdelta. Kuljimme Juhan ja Timin kanssa samaa matkaa ja suurin osa porukasta näytti jäävän Sapokan rannoille. Kahluuhousut jalkaan ja jorpakkoon. Taivas oli pilvessä ja tuuli rikkoi vedenpinnan, joten aloitimme onkimaan ilman näköyhteyttä kaloihin. Pian Timi nosti törön ja Juha säyneen. Itse lähdin vaihtamaan tapsia rannalle. Varsin odotettu aloitus näiden kokeneempien konkareiden seurassa. Ei auttanut muu kuin laittaa onki kuntoon ja takaisin veteen.
Pian tämän jälkeen sainkin ensimmäisen lajini, kiisken. Heti perään vielä toisen, kolmannen ja neljännen kiisken. Pienensin syöttiä särkikaloja varten, mutta sain taas pari kiiskeä. Juhalla taisi olla tässä kohtaa jo neljä lajia ja hän jatkoi matkaansa kohti Katariinaa. Itse nostelin tasaisesti kiiskiä, kunnes koukussa vihdoin kimmelsi jotain pienempää. En meinannut uskoa itsekään, kun avasin kourani. Liejutokko! Arvokas kala sai minut jatkamaan yritystä ja kohta ohi uivasta parvesta tarttui kyytiin mutu. Törö kaihersi vielä mieltäni ja siirryin takaisin kiiskiasetuksiin. Enkä turhaan, sillä pian käteeni nousi kuin nousikin kiiskenpoikasten joukosta samankokoinen viiksiniekka, pienen pieni törö! Tiesin olevani taas pelissä mukana. Kun sain napattua nollikasparvesta vielä pikkuruisen seipin, päätin lähteä lahdelta ja suuntasin Sapokkaan viimeistelemään seitsemän lajiani.
Kello 10:55
Onki veteen ja särki ylös. Pieni siirto ja salakka ylös. Seitsemän täynnä! Kipaisin kisakeskukseen ja sain kuulla olevani toinen seitsemän lajin palauttaja ajassa 11:13. Nopein oli kotkalainen Petri Ristola, jolta kului seitsemän lajin saamiseen alle puolitoista tuntia! Kisa oli edennyt mukavasti ja menin takaisin Sapokanlahdelle onkimaan. Valitsin hyvännäköisen kaislikonreunan, josta ensimmäisellä heitolla nousi pasuri. Toinen heitto, nyt tuli ahven. Kolmannella sorva. Onneksi toinen lajituomareista sattui olemaan vieressäni ja tarkisti lajini sitä mukaa, kun niitä nostelin. Kymmenen kasassa. Ongin vielä hetken säyneen toivossa saaden kuitenkin vain särkiä. Päätin siirtyä "treenatulle" lahnapaikalleni.
 |
| Sapokanlahden maisemia |
Kello 11:40
Kun olin kasaamassa seitsenmetristä vapaani, irtosi kärkikiinnike. Pengoin kaikki paikat, mutta pikaliimaa ei ollut mukana. Kokeilin vaihtaa kärkipalan muista vavoistani, mutta yksikään ei sopinut. Ensimmäinen paha takaisku. Oli pakko tyytyä viisimetriseen. Särkiä ja ahvenia alkoi pukata heti ja treenin perusteella arvelin, että lahna olisi ongittava pidemmällä vavalla. Yritin jonkun aikaa ja olin jo lähes luovuttamassa, kun pelastava enkeli, jota myös Laitisen Timiksi kutsutaan, käveli vastaan. Sain liiman lainaksi ja seiskani kuntoon. Mäskit tontille ja yritys taas päälle. Varsin kookkaita pasureita ja vielä kookkaampia särkiä nousi tasaiseen tahtiin. Kun kello raksutti jo toista tuntia ilman lahnaa, oli pakko alkaa harkita muita vaihtoehtoja. Minun olisi ehdittävä vielä Katariinan puistoon piikkimonnijahtiin, jossa voisi hyvin vierähtää samanmoinen tovi. Venytin vielä vartin lisäaikaa lahnalle ja viimeisillä minuuteilla toivottu löysä jumputus tuntui kädessäni. Leveä messinkinen kylki kellahti haaviin! Samalla hetkellä vierestäni nostettiin pieni säyne, mutta tämän takia en enää jaksanut jäädä samaan paikkaan, vaan suuntasin helpottuneena Katariinaan.
Kello 14:15
Löysin oikean lammen ja Mikon sen rannalta monniongella. Itse päätin aloittaa kymmenpiikistä, joka tukisti lirkkiä varsin nopeasti ja nousi lajikseni numero 12. Viritin monniongen laiturin viereen pyyntiin ja aloin mussuttaa eväitä, joiden syöminen tällaisessa kisassa helposti unohtuu, kunnes näläntunne siitä muistuttaa. Mikko pakkasi onkensa ja lähti ilman monnia pitkän yrityksen jälkeen. Vähän jännitti, joko kaikki syömähaluiset yksilöt oli ongittu pois ja jäljelle jääneiden mahat mäskätty täyteen. Tarkistin syöttiä tiheään ja noin puolen tunnin onginnan jälkeen tarjous kelpasi. Leväisen lammen syövereistä nousi piikkimonni! Kasassa oli nyt 13 lajia, joka oli sama kuin viime vuoden voittotulos. Vinkit ja tsempit parille paikan päälle jääneelle onkijalle ja takaisin Sapokkaan.
 |
| Kotkalaista kalakauneutta! |
Kello 15:50
Mietin kävellessäni heittelisinkö haukea vai jatkaisinko ongintaa. Sapokanlahdelle päästyäni kaislikonreunoilla tulisesti viuhuvat virvelit eivät innostaneet haukiyritykseen, vaan päätin yrittää vielä säynettä kohdasta, josta aikaisemmin näin sellaisen nousevan. Särkiä alkoi puskemaan ja ongin niitä sattumasäykki mielessä. Suomut eivät vain pienentyneet ja syönti alkoi hiipua. Vaihdoin vielä paikkaa kisaa ollessa jäljellä puoli tuntia. Ukkonen jyrähti muutaman kerran ja pieni sadekuurokin iski niskaan. Tämä kenties sulki kaikkien säyneiden ja turpien suut, sillä ahventa ja särkeä kummempaa en enää saanut.
Kilpailu tuli päätökseen ja siirryimme kisakeskukseen. Paikan päällä selvisi, että 13 lajillani tulisin olemaan ihan hyvillä sijoituksilla. Joku puhui jopa voitosta, johon en itse tuossa kohtaa uskonut. Mutta niin vain kävi, että 13 lajiani riittivät aina kilpailun voittoon saakka! Hopealle sijoittui Petri Ristola 12 lajilla aikasäännön turvin ja pronssille Timi Laitinen samalla lajimäärällä. Kuten arvata saattaa, kilpailu oli tasainen ja aikasäännöt ratkoivat monta tasatulosta. Ässiä saatiin peräti kolme ja ne olivat suutari, toutain ja kivennuoliainen. Kiitos vielä kaikille osallisille hienosta tapahtumasta! Toivottavasti pääsen ensi vuonnakin mukaan ja kisa kerää lisää innokkaita osanottajia!
~ Juuso
