Turun kalamaraton 2015 - Pyöräilevien lahnojen silmin

Olihan Helsingin kalamaraton todella hieno, mutta kyllä Turku on meille se ykkönen. Otimme jo toisena vuonna peräkkäin vastaan haasteen. Suomen haastavimpaan kalastuskilpailuun tuo mukavasti lisähaastetta, kun sen suorittaa puhtaasti polkupyörillä liikkuen. Treenattu oli ja paikkatietoja vaihdettu vielä viime vuotta ahkerammin ja se myös tuotti tulosta. Fillarit puunattiin viimeisen päälle kuntoon ja kisasuunnitelmaa hiottiin moneen kertaan tehokkaammaksi, järkevämmäksi ja nopeammaksi kuin viime vuonna. Tavaramäärä mietittiin tarkkaan ja mitään ylimääräistä ei raahattu mukaan. Kisapäivä lähestyi ja viimeisten treenien jälkeen tunsimme olevamme valmiita kisaan.

Kisa-aamuna kaikilla alkoi olemaan maratonfiilis tapissa, kun lähdimme ennen kisaa pienelle lämmittelylenkille ja samalla viemään mäskit suunnitelman mukaisille paikoille, joista oli tarkoitus onkia osa ensimmäisistä kymmenestä lajista. Heti jo tapasimmekin Lt Barbatulan, toisen paikallisjoukkueen, mäskäämässä hopearuutanapaikalla. Vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme pian kierrosta. Kun mäskit olivat tekemässä tehtäviään, suuntasimme vihdoin kohti kisakeskusta...

Paikalla oli taas paljon vanhoja tuttuja, mutta myös uusia kasvoja ja heille kaikille kuuluu kiitos siitä, että Kalamaraton on niin upea tapahtuma ja vuoden kohokohta. Kello kävi ja lopulta avauspuheiden ja sääntöjen selvittämisen jälkeen pääsimme vihdoin siirtymään lähtöviivalle. Viimeiset sekunnit huudettiin ääneen ja kun vihdoin kajahti lähtömerkin antava huuto, neljä Pyöräilevää lahnaa lähti sotkemaan Myllärintalon pihasta kohti ensimmäisiä kalalajeja.

Jäiden polttelua Myllärintalolla ennen kilpailun alkua. Kisajännitys paistaa kasvoilta.

Hopearuutana, allikkosalakka, ei ongelmaa. Kymmenpiikin kanssa menikin jo vähän aikaa, mutta lopulta sekin oli kyydissä ja matka jatkui kohti ruutanaa. Pari minuuttia ja sekin oli pinnan paremmalla puolen. Kisaa kulunut 40 minuuttia, ei huono... 

Turpa, hoidettu. Ja matka jatkui kohti viittä seuraavaa lajia joiden oli laskettu tulevan samasta paikasta. Salakka, särki, ahven, kiiski... Mutta missä on se kymmenes? Särkeä, kiiskeä ja ahventa pukkaa. Äähh...

"Jess!" Huusin lopulta, kun pieni pasuri nousi vedestä ja nappasin sen käteeni. Ollilla oli jo vieressä pussi auki ja juoksin sen äkkiä huoltajallemme Juhanalle, joka odotti jo valmiina pyöränsä päällä ja lähti salamana polkemaan kohti kisakeskusta pasuripussi hampaidensa välissä.

14:29. Huhhuh! Aikamme oli kisan neljänneksi nopein ja hävisimme nopeimmalle joukkueelle, Koukut korvassa vajaan tunnin. Pidimme tulosta kuitenkin hyvänä polkupyörillä suoritetuksi. 

Jäimme vielä joksikin aikaa onkimaan Halisiin lahnan toivossa, jota ei kuitenkaan mäskeistä huolimatta tullut. Sen sijaan Jere nappasi joenpenkalle pienen todella haalean värisen särkikalan, jonka ulkoneva kuono varmisti sen meidän onneksemme pieneksi vimpaksi. Fiilis oli mahtava, emmekä hukanneet enempää aikaa lahnaan vaan lähdimme kohti seuraavia lajeja.

Ensimmäisten kymmenen lajin jälkeen oli aikaa ottaa hetki rennommin.

Kolmipiikki, sorva, silakka, ei ongelmaa. Kisa oli edennyt jo niin hienosti, että oli aikaa jo ottaa vähän rennomminkin. Välillä toki vähän ongittiinkin puuttuvan säyneen toivossa ja viskottiin uistinta.

Aurinko alkoi laskea ja pystytimme leirin Ruissalon kärkeen viritellen pohjaonget ja Juhanan alkaessa värkätä nuotiota viime vuoden tapaan. Jo viime vuonna olimme viettäneet mukavan hetken samassa paikassa rupatellen SKES Taimentiimin kanssa ja olimme luvanneet jopa tarjota heille kahvit, minkä myös toteutimme tänä vuonna. Mukavaa oli taas vaihtaa kuulumisia ja hauskaa oli, tosin Taimentiimiläiset eivät liiemmin välittäneet tarjoamastamme murukahvista, muuta kun ei ollut mukana. Kiitos taas tästä hetkestä Juhalle, Markukselle ja Mikolle!

Pyöräilevät lahnat ja SKES Taimentiimi yhteiskuvassa Ruissalon kärjessä

Ilta hämärtyi ja aloimme kaikki viritellä lirkkivehkeitä ja siirtyä ainoalle hieman tuulensuojaiselle rannalle. Alkuun ei oikein tahtonut näkyä kaloja, mutta sekin ongelma korjaantui illan pimetessä. Kivisimppu, mustatäplätokko, kivinilkka ja hietatokko olivat viimein pois alta ja matka jatkui kohti "nuljua" eli kivennuoliaista.

Ensimmäisten lirkkikalojen etsintää illan pimetessä yöksi

 Tähän asti kisa olikin mennyt jo sen verran hyvin, että oli jo aikakin ruveta menemään päin mäntyä. Nuljua ei nimittäin useamman tunnin yrityksestä huolimatta lajilistalle saatu useista nähdyistä ja yhdestä jopa koukussa olleesta yksilöstä huolimatta. Fiilis oli taas syystäkin aika laimea ja lähdimme aamuyön kylmyydessä ja väsymyksen jo vaivatessa jokaista polkemaan kohti oletettua kuhapaikkaa. 

Yksi komea kiiski ja noin 20-senttinen kuha, siinä olivat jigisaaliini. Siirryimme jonkin ajan kuluttua aamupuurot keitettyämme ja syötyämme onkimiseen ja vihdoin Olli repäisi laiturille kuin tilauksesta pienen säyneen tunnelman kohotukseksi. Jere päätti jatkaa ja väsytteli katki menneen haavinnysämme paremmalle puolelle vielä sen aikaisemmin pummatun nimikkokalamme. Tunnelma nousi taas kohisten ja päätimme lämpenevässä aamuauringossa lähteä jatkamaan matkaa 20 lajin tultua täyteen.

Aikaisen sunnuntaiaamun tunnelmaa

Lähdettyämme jälleen liikkeelle tällä kertaa vailla tarkkaa suunnitelmaa seuraavasta paikasta ei Olli voinut olla ehdottamatta uutta yritystä kivennuoliaisen perään. Tämä ehdotus johtikin toisen nuljuyrityksen toteutukseen, vaikka aurinko jo kovasti paistoikin. Nuljun pummaaminen kaihersi kuitenkin sen verran mieltä, että paikka piti käydä vielä kertaalleen läpi. Tällä kertaa nuoliaisia ei kylläkään edes näkynyt, mutta eipähän ainakaan voi sanoa, ettei olisi tarpeeksi yritetty.

Törön olimme päättäneet unohtaa jo treeneissä lajilistaltamme, niin epätodennäköiseltä se silloin tuntui. Olli kuitenkin painosti kokeilemaan ja päätimme kokeilla. Ja kuinka ollakkaan, Jeren nostaessa onkensa noin minuutin onginnan jälkeen, hän sanoi tyynesti: "No, tässähän se nyt on.". Taas oli aihetta riemuun ja kauaa ei mennyt kun Lt Barbatulan Jani oli ilmoituksen huomattuaan tuonut joukkueensa samalle paikalle. Neuvoimme hänelle kohdan ja pian oli törö heidänkin lajilistallaan. Se myös ratkaisi lopulta voiton heidän hyväkseen 24: llä lajilla aikasäännön turvin, mistä olimme enemmän kuin tyytyväisiä, voitto kun meni paikallisjoukkueelle. Janilla satttui olemaan vielä samana päivänä syntymäpäivä, joten voitto oli todella ansaittu! Törö jäi myös meidän viimeiseksi lajiksemme kahden irti päässeen ja yhden selästä kiinni olleen hauen takia.

Vähän pulleampi töröyksilö osui Jeren onkeen suureksi onneksemme.

 21 lajia, viime vuonna 17. Mukava parannus ja koko kilpilussa lopulta 4. sija 13: sta mukana olleesta joukkueesta. Emme voineet olla kuin tyytyväisiä. Upea kilpailu, upea kaupunki ja upeat joukkuetoverit, ei voi muuta sanoa! Janille ja Lt Barbatulalle vielä koko Pyöräilevien lahnojen puolesta isot onnittelut! Taas alkaa vuoden odotus ja ensi vuonna nähdään. Saa nähdä miten jaksaa taas odottaa siihen asti...

Hietatokko. Pieni kala, mutta tärkeä osa 21 kalalajin listaamme.

~ Pyöräilevät lahnat - Juuso, Olli, Jere ja Juhana

Helsingin kalamaraton 2015

Tämä teksti tulee nyt vähän myöhässä, kun tapahtumasta on kulunut jo yli viikko ja on ollut kaikennäköistä tekemistä myös Turun kalamaratoniin liittyen. Tänä vuonna minulle siis tarjottiin paikkaa Helsinkiin lähtevästä joukkueesta, jossa kilpailivat pari tuttua fongaria lähiseudulta ja totta kai tarjous oli otettava vastaan. Viime vuonna heidän mukanaan oli Olli ja tänä vuonna oli minun vuoroni. Tämä tarkoitti siis elämäni toista Kalamaraton-kisaa viime vuonna ensimmäistä kertaa koetun Turun maratonin jälkeen. En kirjoita tästä kilpailusta nyt kovin tarkasti, koska pääpanostuksemme on kuitenkin Turun kalamaratonissa ja Pyöräilevien lahnojen muodossa.

Lähdimme kisaan rennolla otteella ilman mitään paineita, sillä emmehän olleet tehneet alueella minkäänlaista ennakkotreenaamista. Tunnelma kisapaikalla Honkaluodossa oli käsin kosketeltavissa ja oli mukavaa tavata taas tuttuja ja uusia joukkueita. Jännitys tiivistyi pikkuhiljaa kello 12.00 annettavaan lähtömerkkiin asti, jolloin joukkueet lähtivät kuka minnekin haravoimaan kalalajeja kyytiinsä. Näin teimme mekin.

17:53 näytti kello kun saimme kiikutettua 10 ensimmäistä kalalajia tuomaristolle. Olisihan sen voinut vähän lyhyemmässäkin ajassa tehdä... Siitä hyvän esimerkin näytti SKES Taimentiimi, joka oli meitä noin neljä ja puoli tuntia nopeampi kisan nopeimmalla kymmenen lajin tarkistusajallaan 13:16. Huikea suoritus!

Kisan etenemistä oli hienoa seurata kilpailuseurannan kautta. Siinä riitti jännitystä loppuun asti. Ja saimmehan mekin sentään jokusen kalalajin raavittua vielä yön ja sunnuntaiaamun aikana listallemme useasta pummista, väsymyksestä ja aamuyön kylmyydestäkin huolimatta. Kisassa riitti upeita hetkiä, mutta myös pettymyksiä ja onnistumisia. Ei tätä turhaan väitetä Suomen vaativimmaksi kalastuskilpailuksi!

Lajeja meillä oli lopulta 22 ja aikasäännön mukaan se riitti sijaan 21. 57:stä joukkueesta. Voitto ratkesi myös aikasäännön perusteella ja sen nappasi joukkue Siloneula 31:llä lajillaan. Huima suoritus ja paljon onnea heille!

Nyt on tämäkin koettu. Kerrassaan upea kilpailu ja seuraavana viikonloppuna se saa jatkoa Turussa, jolloin Pyöräilevät lahnat ovat koossa jälleen!

Tässä vielä lista saamistamme lajeista:
Ahven, sorva, allikkosalakka, kiiski, lahna, pasuri, salakka, särki, vimpa, kolmipiikki, kymmenpiikki, suutari, mustatokko, silakka, mustatäplätokko, hietatokko, kivisimppu, piikkimonni, hopearuutana, ruutana, törö, seipi (ja näistä minulle uudet vuosifongot olivat suutari ja piikkimonni)

Kisassa noussutta lajikirjoa näytillä Honkaluodossa

~ Juuso