Kaarinan Voivalanrannan kisat 11.2.

Tätä kisaa ei taidettu viime vuonna edes pystyä järjestämään jäätilanteen takia, mutta nyt pääsi taas kisaamaan tuohon melko tasapaksun oloiseen salmeen. Kisassa kelpasi kaikki kala, mutta ahvenella oli kerroin kolme, joten sanomattakin on selvää, että ahvenen pilkintään piti panostaa. Olin päässyt kerran viikolla käymään kisa-alueella, joten jotain käryä kalojen sijoittumisesta ja syöntihaluista oli jo kisaan lähtiessä. Kovin suuria tuloksia en odottanut ja oletin parin-kolmen kilon ahvensaaliin olevan jo hyvä tulos.

Päätin aloittaa lähtörannan venelaiturien oikealla puolella sijaitsevan uimahyppyponttoonin vierestä parin metrin vedestä, josta sain treenissä kalaa. Aloitin pienellä kultamorrilla ja heti kävi selväksi, että kalaa oli paikalla, kun ensimmäinen reikä antoi yli kymmenen ahvenen putken mukavalla noin 50 g keskipainolla. Seuraavista reijistä ei enää kuitenkaan tullut kuin ihan muutamia kaloja ja pääosin pienempiä. Kokeilin lähimmästä kaislikonreunasta, mutta siinä oli paikalla vain pientä, alle 30 g särkeä. Nyhdin niitä sen aikaa, kun tahti pysyi nopeana, mutta siirryin paikan hiipuessa takaisin ponttoonilautan viereen. Sain aamuisista reijistäni härnättyä vielä jokusia ahvenia, jotka olivat kuitenkin hyvänkokoisia, mikä sai minut vielä tuhraamaan jonkun aikaa tuon alueen koluamisessa.

Lopulta päätin juosta vastarannalle kallioisen niemennokan taakse. Kalaa ei kuitenkaan löytynyt paria kiiskeä ja ahventa enempää. Menin ihan niemennokan edustalle ja siitä sain morrilla yhden paremman, ehkä 200-grammaisen ahvenen. Hetken kolusin vielä aluetta, mutta paria pientä ahventa enempää ei tästäkään enää irronnut. Nyt menin vielä niemennokan rajaaman lahdelman toiselle, kaislikkoiselle reunalle, jossa oli muutakin porukkaa. Heti alkoikin löytyä pientä ahventa, mutta pian kävi selväksi, että niitä ei montaa tullut reijästä ja ahventen jälkeen syöttiä tulivat nyppimään pienet särjet. Jonkin verran rei'itin tätäkin reunaa, ja kun kalat alkoivat olla jo ihan yksittäisiä, lähdin takaisin toiselle puolelle salmea.

Kokeilin lähtörannan laiturien edustoja, joissa muutakin porukkaa sinnikkäästi istui. En kuitenkaan saanut muuta kuin muutaman pienen ahvenen ja pari vielä pienempää kiiskeä. Kun muutakaan en keksinyt, lähdin käymään aamuisen kaislikonpätkän läpi. Tämä oli kuitenkin täysin tyhjä arpa tuottaen yhden särjen. Lopuksi menin vielä ponttoonilautan viereen ja nyt vanhoista reijistä sai morrilla taas pienellä härnäämisellä mukavia 50-100 g ahvenia. Tuonne olisi voinut tajuta mennä aikaisemminkin, sillä nyt yhden putken joutui jättämään melkein kesken kisa-ajan tullessa täyteen.

Tulokseni, noin 2,7 kg ahvenia ja hieman reilu kilo muuta kalaa(kertoimilla noin 9,2 kg) oikeutti alle 18 v.-sarjan voittoon. Yleisen sarjan hurja, kertoimilla yli 30 kg voittotulos pilkittiin kuulemani mukaan noin neljän kilometrin päästä lähtörannasta vasemmalle, Piikkiönlahden perukoilta. Myös aivan lähtörannan laitureiden välissä oli ollut hyvin kalaa, mutta juuri tuohon väliin en kisassa hoksannut mennä. Parantamisen varaa jäi, mutta kisasta jäi kuitenkin ihan mukava fiilis.

~ Juuso

Paraisilla 5.2.

Viime viikonloppuna kävin kisoissa sekä Taivassalossa, että Paraisilla. Taivassalon kisa oli kuitenkin niin paha hutilyönti (josta ei voi syyttää muuta kuin osaamattomuutta ja kokemattomuutta paikasta), että en nyt kirjoita siitä, vaan sunnuntain kisasta Paraisilla, Norrbyholmenissa. Kyseessä oli siis sekakalakisa, mutta ahventa lähdin taas pilkkimään.

Lähdin kilpailukeskuksesta oikeanpuoleista rantaa pitkin kallioiseen nokkaan takarajalle, se kun ei kovin kaukana ollut jäätilanteen takia. Tuolla rannat ovat syvät ja aloituspaikallani olikin yli kuusi metriä vettä, vaikka olin lähes rannassa kiinni. Aloitin värikoukulla, mutta ensimmäiset reijät eivät antaneet tärppejä, joten lähdin rei'ittämään rivakasti tätä reunaa takaisin päin. Pian sain ensimmäisen pienehkön ahvenen, kun vaihdoin tapsipilkkiin. Toisen kallioisen penkan edessä oli muutama muu pilkkijä ja päätin kokeilla siitä, kun he näyttivät jotain saavan. Sainkin heti samasta reijästä värikoukulla kolme ahventa, joista yksi oli yli 100-grammainen. Enempää ei kuitenkaan tahtonut ihan läheltä löytyä. Sirryin vähän syvempään ja taas löytyi muutama ahven. Heikolla otilla vaikutti olevan, kun otti värikoukkuun oli sen verran varovaista. Morrilla ei silti enää samasta reijästä tullut, joten jatkoin värikoukulla ja sillä aina jokusen ahvenen sai, kun teki uutta reikää. Ahvenet olivat pääaosin kuitenkin hyvän kokoisia. Myös yksi alamittainen kuha puraisi värikoukkuun.

Tuo tahti ei kuitenkaan oikein vakuuttanut ja kun alue oli tarpeeksi täynnä reikää, juoksin lähtörantaa kohti seuraavaan nokkaan. Tämä ei tuottanut lisäpainoa reppuun ja jatkoin matkaa lähelle avantouintilaituria. Yhdestä reijästä nousi pari pientä ahventa ja toisesta taas kuhantumppi, muttei enempää. Ihan lahden pohjukkaan en viitsinyt mennä, kun se oli jo vahvasti miehitetty, vaan jäin pilkkimään tuota syvempää reunaa, vaikka aivan reikäjuustoa sekin jo oli. Vaihdoin taas tapsiin ja sillä alkoikin heti nousemaan pientä ahventa vanhoista reijistä. Vaikka koko oli pientä, tahti oli sen verran hyvä, että päätin jäädä ennemmin nyhtämään sitä, kuin etsimään isomman kalan paikkaa. Jokunen vähän parempi ahven nousi sentään parista reijästä pienempien sekaan. Syönti alkoi kuitenkin hiipumaan ja taas meni vaikeaksi. Pari pikkukuhaa tuli taas, kun vähän koitin värikoukkua. On niitä tuolla näköjään paljon.

Ihan lopussa vasta hoksasin mennä vähän matalampaan ja vaihtaa tapsipilkin morriin, sillä se oli tässä kohtaa ainoa väline, johon pikkuahvenet enää suostuivat ottamaan. Montaa ahventa en enää kerinnyt saamaan, kun kisa-aika jo loppuikin.

Noin 3,3 kg:n saaliini riitti sentään 18 v.-sarjan voittoon, mutta muissa sarjoissa oli aika paljon hurjempiakin tuloksia, yleisen voittajalla ollessa reilu 8 kg. Kalaa oli ilmeisesti ollut paljon ihan lähilahdessakin, joten ongin koko kisan vähän vääristä paikoista. Suurimpaan osaan kisoista en pääse treenaamaan ja se näkyy sitten näin, kun ne kalat eivät aina tahdo löytyä samoilta paikoilta kuin aiempina vuosina...

~ Juuso

Kurkelanjärvellä 29.1.

Tämänvuotinen Killin kalakerho-Kiskon kalakerho -seuraottelu kisattiin Kiskossa Kurkelanjärvellä. Paikka oli minulle ennestään tuntematon, mutta mielenkiintoisen näköinen pienehkö (päästä päähän noin 2 km) järvi. Kilpailukalana oli sekakala, mutta olin päättänyt panostaa ahveneen, sillä sitä piti kuulemani mukaan olla järvessä enemmistönä.

Jäälle lähdettiin järven pohjoispäästä ja suuntasin suoraan eteläpäässä olevan niemen edustalle. Tuo pää järveä näytti muutoinkin silmääni mielenkiintoisemmalta. Ensimmäinen reikä ei antanut tärppejä, mutta toisesta tuli jo yksi pikkuahven. Siirryin aivan niemen kärkeen kallioisen rannan edustalle. Tästä löytyikin heti hyvä yli kymmenen ahvenen putki. Myös pari seuraavaa reikää antoivat reiluja parinkymmenen kalan putkia. Ahven oli noin 15-25-grammaista ja se tuntui ottavan hyvin tapsipilkkiin. Muutama noin 50 g ahvenkin tuli joukkoon. Värikoukkuakin tuli kokeiltua, mutta se osoittautui selvästi huonommaksi kuin tapsi ja päätin jo tässä vaiheessa jatkaa loppukisan tapsilla, kun siihen otti huomattavasti paremmin. Vettä oli reilu kolme metriä, mutta kalaa ei tuntunut olevan ihan matalassa, joten pilkin suosiolla tuota syvyyttä.

Katsaus pakkiin tässä kohtaa

Kun tämä kohta alkoi hiljetä, menin vähän niemen toiselle puolen, josta löysin vain yhdestä reijästä lyhyen putken. Seuraavat reijät eivät vakuuttaneet, joten menin vielä kerran käymään kallion edustan vanhat reijät läpi ja niistä tulikin vielä jokusia ahvenia, muttei mitenkään kovin innokkaasti. Siirryin nyt niemen toiselle puolen lähemmäksi kohtaa, josta olin aloittanut ja ahventa alkoikin taas löytyä. Useampi parinkymmenen ahvenen putki nousi ihan peräkkäisistä reijistä ja tällä alueella antoi jokainen reikä jonkunlaisen putken. Kalantuloa kesti kyllä hyvän tovin, mutta lähialueella oli pari muutakin kilpailijaa, joten syönti alkoi jonkin ajan päästä väkisinkin hiljenemään. Vanhoista reijistä sai kuitenkin vielä kohtalaisia putkia. Kilpailuaika alkoi loppumaan ja kun vanhat reijätkään eivät enää oikein antaneet, reijitin vielä hiukan syvempään ja yhdestä reijästä lopulta löytyikin vielä hyvänoloinen putki, joka jäi kesken kilpailuajan tullessa täyteen.

Saaliini, 6425 g, josta noin 90% oli ahvenia, loput pienehköjä särkiä ja yksi pasuri, riitti yleisen sarjan kakkossijaan voittajalla ollessa selvä etumatka reilun kahdeksan kilon saaliilla. Voittajalla oli ilmeisesti kuitenkin kookkaampaa kalaa, kun itselläni se oli keskikooltaan ehkä noin 20 grammaa.
Muuten onnistunut kisa näin pienellä ennakkotietämyksellä kisapaikasta.

~ Juuso