maanantai 12. tammikuuta 2015

Simppua yrittämässä - yritykseksi jäi

Fongauskausi lähti omalta osaltani käyntiin vuoden toisena sunnuntaina, 11.1. 2015, kun joukko fongareita kokoontui Paraisille yrittämään härkäsimppuja, kivinilkkoja ja muita pilkkilajeja Airiston laitureille. Olimme liikkeellää neljän hengen porukalla, johon kuului minun ja Juuson lisäksi pari muuta fongaria täältä suunnalta. Meidän lisäksi paikalle tuli reilu kymmenkunta muuta fongaria ainakin Salosta ja Helsingistä.

Olimme paikalla kymmeneltä aamulla, ja muutama pilkkijä näkyi jo laiturilla. Sinne mekin suuntasimme kokeilemaan, jospa saisimme napattua muutamat uudet lajipisteet tälle vuodelle. Kuten mainittu, itselläni ei ollut vielä yhtään lajia pohjalla. Sen sijaan Juusolla niitä oli jo kolme, sillä hän oli jo ehtinyt käydä pilkillä tämänkin vuoden puolella.

Syönti oli kuulemma ollut vielä heikkoa, mutta jokunen laji oli tullut. Ämpärissä makasi härkäsimppu ja kuore sekä kolmipiikkikin oli jo saatu. Menimme laiturille porukan jatkoksi lypsämään pilkkiä alas. Vettä tuolla onkin reilusti, peräti 15 metriä ja ylikin. Juuri sellaisista paikoista härkäsimppu on todennäköisintä tavoittaa. Kalaa ei ihan heti tullut, mutta aikani uitettuani pilkkiä, sain pienen ahvenen. Ei mikään erikoinen laji, mutta vuoden ensimmäinen kala. Itse pilkin tavallisella värikoukkupilkillä, jossa oli pari kärpäsentoukkaa syöttinä, kun taas Juuso käytti tapsipilkkiä, jonka yläpuolella oli sivutapseissa pari koukkua kuoretta varten. Myöhemmin tämä viritelmä näyttikin olevan ihan toimiva.

Yksi kaveri alkoi kohta vetää vierestä kuoreita pohjassa makaavalla tapsipilkillä, jossa oli myös pieni litka yläpuolella. Ne ovat hyviä syöttikaloja, joten otimme niitä talteen mateita varten. Juuson kanssa nappasimme pinnasta pienillä morreilla pinnakaloiksi kolmipiikit, kun niitä siinä näytti pyörivän.
Kolmipiikki 
Myös Juuso sai pian kuoreen. Minulla ei ollut juuri mitään tapahtumia ahvenen jälkeen, joten menin laiturin päähän kokeilemaan, jos sieltä saisi härkäsimpun. Moni oli jo senkin pisteen saanut, mutta parilta se vielä puuttui itseni lisäksi. Juusokin sai niitä päivän aikana neljä tai viisi, joista yksi oli aika komeakin.


Härkäsimppu
Välillä käytiin syömässä, eikä tällä kertaa tarvinnut pärjätä tavanomaisilla voileipäeväillä, vaan saimme viime vuoden tapaan herkullisia ribsejä, joita Helsinkiläiset grillasivat ja tarjosivat. Niiden syömisen jälkeen jaksoi yrittää uusia lajipisteitä vielä pari tuntia.

Lopulta varmaan kaikki muut olivat jos saaneet härkäsimpun, ja porukkaa alkoi jo hiljalleen lähteä kotiin päin, mutta minä en sen koukuttamisessa onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta. Kuoreita minäkin sain sentään pari kappaletta, mutta härkäsimppu olisi kyllä kelvannut...

Kivinilkkoja tuli koko porukalle vain yksi, mikä johtui ehkä liian aikaisesta ajankohdasta. Luultavasti teen sen ja varsinkin härkäsimpun perässä tuonne vielä toisen reissun tänä vuonna, jotta saan parannettua viime vuoden fongaustulostani. Fongaus- ja kalastusvuosi lähti kuitenkin käyntiin ja nyt on kolme lajia listassa.

Taaimmaisesta etummaiseen: ahven, kuore ja kolmipiikki.


Lukuja kalareissusta:

Kalastukseen käytetty aika: 10.00-15.30
Lajien määrä: Olli: kolme (ahven, kolmipiikki, kuore), Juuso:  neljä (ahven, kolmipiikki, kuore, härkäsimppu)
Suurimman kalan koko ja saaja: 259 grammaa (härkäsimppu), Juuso



~ Olli Salonen

tiistai 6. tammikuuta 2015

Vuoden 2015 avaus Särkänsalmella

Olette varmasti huomanneet jo aikaisemmin tässä blogissa kerrottavan Ollin ja Juuson yhteisistä kalareissuista. Nyt näin vuoden alusta päätimme Ollin kanssa ruveta yhdessä kirjoittamaan tätä blogia, jotta saisimme juttuihimme mahdollisesti lisää mielenkiintoa ja uusia näkökulmia. Tästä lähtien saatte siis lukea meidän molempien kirjoituksia tästä blogista.

Mutta nyt asiaan... Pilkkikauden sain korkattua jo tapaninpäivänä Haunisten altaalla, tosin melko laihoin saaliin. Uudenvuoden vietimme perheeni kanssa Kanariansaarilla, jossa sielläkin tuli hieman kalastusta harrastettua. Reissusta tullessa polte päästä kalalle oli jo kova ja tänään 6.1. oli aika avata vuoden 2015 kalastuskausi Särkänsalmella, joka on jo aikaisempina vuosina kuulunut talven ensimmäisten reissujen paikkakohteeksi. 

Aamulla pakkasta oli noin viitisentoista astetta. Paikalle saavuttuamme venelaiturilla olikin jo porukkaa pilkillä. Aloitimme laiturin päästä kaverini kanssa ja melko pian sainkin sieltä jo vuoden ensimmäisen lajipisteen, pasurin tapsipilkillä.


Sain vielä muutamia pasureita, mutta pian vaihdoin tasapainopilkkiin, kun muut porukat olivat jo ympärillä nostelleet muutamia alamittaisia kuhia. Taisipa joku saada mitallisenkin. Kun tasuriin ei kuulunut tärppejä, vaihdoimme pian paikkaa laiturin alkupäähän. Joku pilkkijöistä oli jo uskaltautunut laiturin viereen jäälle, joka oli mielestäni aika hurjaa sillä pakkasta ei ollut ollut vasta kuin pari päivää ja vähän matkan päässä lainehti vielä sulaa vettä. Laiturin alkupäästä sain tapsipilkillä melko pian vuoden seuraavan lajipisteen, särjen.


Siitäkin kohtaa olisi särkeä tullut reilumminkin, mutta raitapaidat loistivat vielä poissaolollaan. No, pieni siirtymä ja sekin piste tuli pian kuitattua.


Melko pian vaihdoin taas paikkaa ja aloin pilkkimään tasurilla. Hetken kuluttua sain pienen alamittaisen kuhan, jota en luonnollisesti alkanut kuvaamaan, vaan irrotin avannossa ja sujautin takaisin, jotta sen herkät silmät eivät jäätyisi kovassa pakkasessa. Pian kuitenkin porukkaa oli valunut jo aika paljon jäälle ja näyttivät kalaakin sieltä saavan, joten minäkin sitten uskaltauduin, kun laiturilta ei enää kalaa tullut. Oli siinä jäätä sentään viitisen senttiä, joten hyvinhän se kesti. Pian sain vielä toisen pienen kuhan ja muutaman vähän paremman ahvenen tasurilla, Näpitkin alkoivat olemaan jo niin jäässä, että päätimme jonkin ajan kuluttua lähteä. 

Kausi tuli nyt avattua ja suurimmat paineet on poistettu. Saa nähdä mitä ensi viikonloppuna keksitään kun sääennusteet pelottelevat taas uhkaavasti plussakeleillä...



~ Juuso 

tiistai 30. joulukuuta 2014

Pilkkikausi avattu!

Tänään 30.12. oli vihdoin aika avata pilkkikausi, kun flunssa meni ohi, kamat alkoivat olla kunnossa ja jäätäkin piti jo kaiken järjen mukaan löytyä. Sääennuste pelotteli plussakeleillä, mikä osaltaa hoputti kauden avajaisiin. Täältä meiltä on aika pitkä matka paikoille, joten päätin vaan mennä lähimpään paikkan - eli Pikisaareen - katsomaan, olisiko merellä kestävä jääkansi.

Olin paikalla auringonnousun aikoihin. Tosin aurinkoa ei näkynyt koko aikana pilvisyyden takia. Paikalla näkyi jo porukka, joka meni kovaa vauhtia jäälle. Se oli hyvä juttu, koska pääsin alkumatkan kätevästi heidän jättämiään jälkiä seuraten suurempia koekairauksia tekemättä.

Pilkin koko ajan lähellä olevan saaren vierestä. Aloitin Velholla, jossa oli pitkän ketjun päässä värikoukku. Syöttejä minulla ei ollut, joten jouduinkin käyttämään värikoukkua. Ensimmäisiltä avannoilta ei tullut ahkerasta pilkin uitosta huolimatta tärppejäkään. Vasta viidenneltä taisi tulla ensimmäinen ahven ja sitäkin sai odotella jonkun aikaa. Siltä sain silmän syötiksi, mutta avanto ei antanut enempää ahventa.



Taas pari avantoa ongittuani vaihdoin pilkiksi Mattsen, jolla sain pari kalaa eri avannoilta ja karkuutin yhden. Jäälle tuli toinenkin pilkkijä, joka meni saaresta hiukan etäämmälle. Sinne päin itsekin suuntasin tehden reikiä muutaman metrin välein saamatta tuloksia. Sadekin alkoi muuttua aina vain märemmäksi, joten päätin lähteä jo kotiin, suunnitelmiin kun ei kuulunut kastuminen.

Kausi aukesi mukavasti, vaikka kalaa tulikin heikonlaisesti. Ensimmäinen reissu on kuitenkin aina hieno kokemus. Seuraavan reissun ajankohdasta ei osaa nyt sanoa mitään, kun ei tiedä miten nämä lämpimät päivät vaikuttavat jäihin. Toivottavasti Loppiaisena päästäisiin kisaamaan Littoisiin.



~ Olli Salonen

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Siikaongella Rymättylässä

Lauantaina 29.3. olimme kahden kaverini, Jeren ja Juuson kanssa siikaongella Juuson mökillä. Juuso oli luvannut, että varmasti saadaan siiat. Suhtauduin väitteeseen tavallisen epäileväisesti.

Ongelle mentiin aamupäivällä ja laiturin päähän pyyntiin asetettiin kolme vapaa. Jokaiselle yksi. Alkoi odotus. Ensin syötiin ja juteltiin. Pian huomasimme vapani kärjen heiluvan ensimmäisen siian merkiksi. Aloin kelaamaan ja siikahan sieltä tuli. Ei suuri, mutta uusi lajipiste ja herkullinen ruokakala.

10. laji, siika

Taas odoteltiin. Odotellessa painittiin, syötiin, juotiin, kiipeiltiin puissa, lumisodittiin metsästä löytyneellä lumella ja juostiin metsässä. Meillä oli siis hyvin hauskaa. Välillä kukin kelasi onkeen sattuneen siian ylös. Toiset useammin, toiset harvemmin. Keksin myös kiinnittää lakkini lippaan siikakellot. Se hämäsi juostessa aika hyvin.




Pinnassa nähtiin myös rautakalaparvi ja yritimme haavia siitä jonkin yksilön. Juuso saikin haaviinsa yhden ja se paljastui kolmipiikin sijasta kymmenpiikiksi. Ei lajipistettä pyyntitavan takia, mutta hieno kala silti.


Lopulta siikoja olikin ylhäällä jo monta ja kaikilla siikapiste. Juuso tosin oli siian saanut jo tammikuussa.




tiistai 25. maaliskuuta 2014

Siikaongella

Tänä vuonna kevät alkoi poikkeuksellisen aikaisin - niin kuin varmaan kaikki ovat huomanneet - joten pilkkikausi päättyi harmillisesti kesken ja oli keksittävä täksi viikonlopuksi jotakin muuta. Kaikki jäät eivät olleet vielä edes lähteneet, mutta eivät ne jäljellä olevat jäänrippeet varmasti mitään enää kestäneet. Oletin kutenkin salmien olevan jo auki, joten lähdin siikaongelle Merimaskuun.

Aamulla nukuin aika pitkään, mutta sitten lähdin siikaa pyytämään. Sää oli siialle epämieluisa. Sellainen tuhnuinen ja tuulinen sää. Välillä satoikin. Lähdin kuitenkin yrittämään.

Salmessa, jossa ongin, oli vain 40-50 metriä pitkä jäistä vapautunut alue. Siihen mahtui kuitenkin hyvin virittämään pari pohjaonkea. Syötteinä käytin pilkkikaudesta jääneitä surviaisentoukkia, koska matoja en ollut vielä löytänyt. Päättelin, että survari kelpaisi kyllä siialle siinä missä matokin. Ongelma tuli lähinnä siitä, että surviaisia sai pujottaa koukkuun parikymmentä kappaletta, kun matoja olisi riittänyt pari.

Onkipaikka. Vasemmalla oleva jäänreuna siirtyi päivän aikana kymmenisen metriä.
Kahlasin ensin pieneen saareen, josta onginta tapahtui. Onnekseni vesi ei ollut kovin ylhäällä. Kun pari onkea oli laitettu pyyntiin, alkoi odottelu. Sitä se taas olisi koko onkikauden ajan. Koin onget silloin tällöin. Tuloksetta. Sitten parin tunnin jälkeen kuitenkin toisen ongen siima kiristyi, löystyi, kiristyi. Vetäisin ja päässä oli tosiaankin kala! Kelasin kalan lähemmäs. Sitten eteen lipui taas ruokolautta, joka oli koko aamun seilannut edestakaisin. Sain kalan kuitenkin siitä ohi ja näin hopeaa. Olisiko siika? Sain kalan haaviin ja petyin suuresti, kun näin kalan olevan pieni lahna. Höh!



Yhdessä vaiheessa aurinkokin paistoi kymmenisen minuuttia ja siika kuumotti mielessä entistä kovemmin. Aurinko ehti kuitenkin jo melkein pilveen sinä aikana kun irrotin puusta sinne sähläämääni tapsia.


Välillä kävin syömässä ja ruuan jälkeen jatkoin ongintaa yhdellä vavalla, sillä toisesta oli tapsi katkennut, eikä huvittanut vaihtaa. Eipä siinä toiselle vavalle paljoa tilaa jäänytkään. Homma oli taas odottelua. Ongin vielä neljään asti, vaikka kalaa ei yhtä särkeä lukuunottamatta tullutkaan.


Ensi viikolla menen uudelleen siikaongelle "varmaan paikkaan" kaverin kanssa.



lauantai 15. maaliskuuta 2014

SM-kiiskipilkki

Tänään lauantaina 15.3. Säkylän Pyhäjärvellä kilpailtiin kiiskenpilkinnän Suomenmestaruuksista. Koko alkuviikon oli ollut aurinkoista ja lämpötila paljonkin nollan yläpuolella, joten tämä kilpailu oli jäämässä kauden viimeiseksi. Alkuviikon perusteella saattoi kuvitella, että pilkinnästä tulee sään puolesta miellyttävää, mutta sitä se ei ollut, mikä kävi selväksi viimeistään aamulla. Ensimmäinen näkymä sängystä noustessa oli muutaman sentin lumikerros maassa ja edelleen jatkuva lumipyry. Tähän kun vielä yhdistettiin melkoinen tuuli, niin täydellisestä katastrofista ei puuttunut enää kuin vesisade. No, pilkille kuitenkin lähdettiin ja kilpailuaika alkoi Valasrannassa kymmeneltä.

Jäin melko lähelle lähtörantaa, sillä en halunnut lähteä massan mukana väenpaljouden sekaan. Kisa-alue oli rajattu nimittäin melko pieneksi heikkojen jäiden takia. Aloitusmerkkiä odotellessa alkoi olla jo aika kylmä, vaikka vaatteitakin oli melko paljon. Kairaamisen jälkeen laskin avantoon pienen kultamorrin muutamilla surviaisentoukilla maustettuna. Sain ensimmäisen kiisken melkein heti ja toisenkin perään. Niiden jälkeen ei tullut kuitenkaan mitään, mutta pysyin vielä jonkin aikaa avannolla, kunnes vaihdoin paikkaa. Kalaa tuli kehnosti. Olisi kuulemma kannattanut lähteä kauemmas, mutta en tiennyt sitä ennen kilpailua. Jokaiselta kalaa antaneelta avannolta sain korkeintaan kaksi kalaa. Sain kilpailukalan lisäksi vain yhden muun kalan, pienen ahvenen.

Yhdessä vaiheessa katsoin kelloa ja kauhistuin, miten aikaa olikin kulunut jo paljon. Kello oli silloin jo kymmentä yli yksi. Paransin hiukan kairaustahtia, mutta tuloksetta. Kalaa ei vain oikein tullut.

Kellään ei ollut kovin hyvin kalaa. Joillain sentään kilon tai useitakin kiloja. Paras tulos oli yli kolme ja puoli kiloa. Itselläni ei ollut kuin kymmenisen kalaa, 488 grammaa. Se riitti kuitenkin hopeasijaan alle 18-vuotiaiden sarjassa.

Ensi viikolla kalastuslajiksi vaihtuukin jo siian onginta ja avovesikausi alkaa.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kilpailuviikonloppu 1.3.-2.3

Hiihtolomalla tuli oltua joka päivä pilkillä ainakin jonkin verran. Sain myös uuden lajipisteen, mateen, jota saikin todella yrittää. Ei siitä sen enempää. Nyt kerron viime viikonlopun kilpailuista.

Kilon pilkkimade



Lauantaina 1.3. oli sekakalakilpailu Askaisten Pikisaaressa, joten kerrankin oli melko lyhyt matka kilpailuun. Sää oli hieno ja jäällä oli hyvä keli.

Aluksi lähdin seurakaverin kanssa menemään karikolle, johon oli vähän matkaa. Ajattelin, että särkeä tulisi hyvin, mutta ensimmäisistä avannosta sain pelkkiä ahvenia, jotka olivat hyvän kokoisiakin. Useita yli 100 grammaisia parhaiden ollessa yli 200 gramman painoisia. Vasta noin 20. avanto taisi antaa ensimmäiset särjet, mutta ei niitä montaa tullut. Koko päivän tuli kuitenkin ahventa ja pyörin siinä pienellä alueella koko kilpailun ajan ja ongin morrilla kärpäsentoukilla. Kalaa oli lopulta vähän yli 5700 grammaa. Tarkkaa määrää en muista.

Sunnuntaina 2.3. kilpailtiin piirinmestaruudesta Salon Suomusjärven Lahnajärvellä, joka on pieni järvi, jossa on pieniä ahvenia. Matkaa tuonne oli pitkästi, mutta onneksi kyyti järjestyi. Sää näytti pahalta, kun aamulla satoi räntää ja tuuli hiukan, mutta räntä muuttui aamun aikana lumeksi ja loppui pian kokonaan. Sää oli siis erittäin mainio.

Olin katsonut kartasta hyvän näköisen paikan ja yksi seuran nainen vahvisti sen olevan hyvä paikka. Saatoin olettaa, että sinne tulisi paljon porukkaa, mutta yllätys oli iloinen, kun huomasin kaikkien lähtevän toisaalle. Kanssani järven luoteispäähän tuli minun ja seurakaverini lisäksi ainoastaan kaksi miestä.

Juuso aloituspaikallaan odottelemassa


Kairasin ihan rantaan niin kuin oli annettu ohjeeksi ja aloin pilkkiä värikoukulla. En saanut ensimmäiseltä avannolta, mutta toiselta tuli jo kala. Pari yhden kalan avantoa ja pari tyhjää ongittuani sain yhdestä avannosta yli kymmenen kalan putken. Kaikki kalat olivat kymmenen gramman luokkaa. Seuraavakin avanto antoi hyvin ja sitten kiersin ensimmäiset avantoni uudelleen. Se vaikutti kuitenkin turhalta ja lähdin toiselle rannalle. Sieltä sain joitakin ahvenia avantoa kohti, mutta ei mitään huippua. Kun sinne alkoi tulla muutakin porukkaa, totesin, että tila käy turhan ahtaaksi ja juoksin takaisin toiselle rannalle. Sain taas pari hyvää putkea ja käytyäni sitä rantaa läpi tarpeeksi juoksin takaisin toiselle puolelle, koska väki oli siellä vähentynyt. Avantoja siellä oli kyllä paljon.

Toisella avannolla, jonka tein sille rannalle, menetin pilkkini hauelle. Jouduin vaihtamaan pilkkiä. Onneksi kalantulo ei ollut pilkistä kiinni, vaan kala otti muuhunkin kuin hopeiseen Velhoon. Ahventa tuli samaan malliin kuin aikaisemminkin, mutta aivan rannassa oli jo niin monta avantoa, että tein seuraavat avannot kauemmas rannasta todeten syönnin olevan siellä parempi. Kävin pikaisesti loppuajalla vielä aloituspaikalla, josta sain vielä pari 5-10 kalan putkea. Sitten lähdin punnitukseen.

Minulla oli kalaa 1129 grammaa. Seurakaverilla 1760, mikä vaikutti uskomattomalta, sillä hän vaikutti saavan ahventa aika samaan malliin kuin minä. Hän pilkki tapsilla. Minulla oli koko ajan käytössä värikoukku silmäsyötillä, joskin kokeilin välillä lähteekö syönti paremmin käyntiin toukalla, mutta totesin sen olevan hyödytön. Juostua ja kairattua tuli paljon ja pyrinkin nopeisiin paikanvaihtoihin. Kala oli todella pientä ja suurinkin oli vain noin 30 gramman painoinen, ellei lasketa yhtä särkeä, jonka sain.

Alle 18-vuotiaiden sarjassa olin toinen. Voittajalla oli yli kaksi kiloa. Koko kisan parhaalla päälle neljä kiloa.

Tulokset + kuvia voittajista:

http://lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/pm_pilkki_2014_henkilo.doc
http://lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/pm_pilkki_2014_joukkue.doc
http://lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/pm_pilkki_2014_kuvat.doc



Lukuja kalareissulta:

Kalastukseen käytetty aika: 10.00-14.00
Kalojen määrä: 1129 grammaa
Lajien määrä: Kaksi (Ahven ja särki)
Suurin kala: Särki, n. 50 g ja Ahven n. 30 grammaa