Airistolla kivinilkkapilkillä ja kilpailuissa Naantalissa

Taas on kaksi raporttia sisällytettynä samaan tekstiin. Toivon, ettei se haittaa.

Lauantaina 25.1. oli Airistolla oikein "fongausmiitti". Meitä oli eri puolilta Suomea hakemassa uusia lajipisteitä. Minulla oli tavoitteena lähinnä kivinilkka, joka jäi viime kerralla saamatta.

Saavuimme paikalle aamuhämärässä. Laiturilla olimme ensimmäiset, mutta porukkaa alkoi pikkuhiljaa saapua paikalle. Jäätilanne oli sellainen, että laitureiden sisäpuolella oli miehenkantava jää, mutta ulompana vesi oli vielä täysin auki. Kuitenkin kairaa tarvittiin, jotta pystyi laiturilta pilkkimään.

Ensimmäiseltä avannolta ehdin pilkkiä minuutin tai pari, kun sain ensimmäisen kalan. Oli jännittävää arvailla mikä kala sieltä tulee, kun vettä oli arviolta kahdeksan metriä. Yllätys oli hieno, kun avannosta tuli sitten kivinilkka. Päivän tavoite oli saavutettu. Sen jälkeen ei siltä avannolta tullut enää kuin ahventa, joita päästelin takaisin.

Silakkaa ja norssia en saanut, vaikka niitäkin yritin. Evästauon jälkeen kokeilimme sulasta kohdasta kivisimppua, mutta ne eivät olleet halukkaita ottamaan syöttiä.

Sunnuntaina 26.1. oli NSUK: n yleiset pilkkikilpailut Naantalinaukolla. Keli oli mukava; ei satanut, ei ollut paljoa pakkasta, eikä tuullut. Jäälle pääsi puoli yhdeksän jälkeen. Suuntasin aluksi suunnilleen Kailon ja Väskin väliin osuvalle karille, jonka päällä nököttää lehmäpatsas.

Aloitin värikoukulla, ja muutaman minuutin pilkkimisen jälkeen sain ahvenen. Se jäi kuitenkin sen reiän viimeiseksi. Parilta seuraavalta avannolta en saanut tärppiäkään, mutta olisiko ollut neljäs avanto, jolta sain viitisen ahventa samaan putkeen ja vielä yhden sain houkuteltua silmäsyötillä. Sitten kun ei enää tullut vaihdoin taas paikkaa. Lähdin kiertämään karia kairaten noin 5-10 metrin välein. Kalaa tuli korkeintaan yksi/avanto. Jostain avannosta sain taas neljä tai viisi ahventa. Jatkoin sitkeästi värikoukulla pilkkimistä, kun olin luvannut itselleni, etten sorru tapsiin, ellei kalantulo oikeasti lopu tykkänään.

Välillä käväisin keskemmällä paikalla, jossa oli jäätyneitä avantoja. Sain sieltä pari ahventa ja sitten lähdin kohti Väskiä, kun aikaa oli vielä kolmisen tuntia. Matkalla kokeilin yhtä paikkaa, jolla oli pari pilkkijää ja sain siitä kolme ahventa.

Väskin rannassa oli aika paljon pilkkijöitä ja reikiä kairattu ahkerasti. Sain pilkkiin pari tärppiä, mutta kala ei ottanut kiinni. Vaihdoin Mattsen pienempään Velhoon, jossa oli vähän eri värinen koukku. Kala vain tärppi ja laitoin kärpäsen toukan koukkuun, mutten edelleenkään vaihtanut tapsia käyttöön, vaikka porukka siellä vetikin kalaa lähinnä tapsilla.

Kalaa tuli vielä hetken saapumisemme jälkeen, mutta sitten sen tulo tuntui loppuvan kokonaan. Väänsin kuitenkin edelleen ahkerasti avantoa avannon perään. Punnitukselle lähdin kävelemään noin 13.40. Olihan matkaa pari kilometriä, enkä halunnut kiirehtiä.

Ei minulla paljoa kalaa ollut. Olin jälleen sarjani viimeinen, mutta ei tätä lajia harjoittelematta osaakaan. Ahventa oli alle neljä kiloa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain kuitenkin ihan kohtalaisesti kalaa värikoukulla, vaikken sitä lajia kovin hyvin hallitsekaan. Seuraavat kilpailut ovat sunnuntaina Uudessakaupungissa. Odotan tapahtumaa innolla. Saa nähdä tuleeko lauantaina käytyä vielä Merimaskun jäillä.

Kilpailun tulokset:

http://www.lsvk.fi/index.php?path=omatjutut,nsuk_pilkki_2014

Pilkkikauden avausviikonloppuna hupipilkillä ja kisoissa

Tästäkin piti kirjoittaa jo alkuviikosta, mutta oli muuta tekemistä.

Pilkkikausi lähti mukavasti käyntiin lauantaina 18.1. Käytiin kaverin ja hänen isänsä kanssa Merimaskun Särkänsalmella. Alunperin tarkoitus oli mennä Haunisten altaalle Raisioon, mutta suunnitelma muuttui, kun kuultiin, että Särkänsalmella oli ollut jo porukkaa pilkillä.

Menimme jäälle vähän ennen kymmentä venelaitureiden vierestä. Jäällä näkyi ehkä seitsemän ukkoa, ja kaikki olivat Otavan puoleisella rannalla. Me menimme kuitenkin yrittämään ensimmäiseksi keskellä olevasta matalasta, johon oli kairattu paljon. Aloitin värikoukulla, jolla sainkin aika pian kalan ensimmäisestä avannosta. Se jäi omalta osaltani viimeiseksi kalaksi siltä matalikolta. Kaveri sai tapsilla pari ahventa, pienen kuhan ja joitakin pasureita. Siirryimme matalikolta Särkän saaren puoleiselle rannalle, kun se paikka alkoi tuntua tyhjältä.

Porasin reiän ensin aika kauas rannasta, enkä saanut siitä mitään. Seuraavan reiän tein melko lähelle rantaruovikkoa, ja hetken pilkkimisen jälkeen sain ahvenen värikoukulla. Sitten tuli toinen ja kolmas, ja Juuso teki reiän siihen viereen, kun olin saanut monta ahventa. Niiden tulo ei loppunutkaan ennen kuin niitä oli kasassa jo parisenkymmentä. Pari sain silti vielä houkuteltua pilkkiin, mutta sitten vaihdoin paikkaa parikymmentä metriä ulommas. Kellokin oli sen verran, että aamusyönti oli varmaan jo mennyt, mutta sieltä ei tullut enää kuin pari ahventa. Tein vielä pari reikää ja sitten lähdimme.

Pilkin koko ajan värikoukulla ilman syöttiä, joskin silmäsyötti olisi voinut parantaa ottia. Luotto värikoukkuun nousi huomattavasti, kun syönti oli parhaillaan sellainen, että ahven otti heti kiinni kun pilkin laski. Saalis minulla oli vähän yli kaksi ja puoli kiloa.



Sunnuntaina 19.1. oli kisakauden avaus Pyhäjärvellä Säkylässä. Kilpailun piti kestää viisi tuntia, mutta se päätettiin lopettaa jo yhdeltä, joten pilkkiaikaa oli vain neljä tuntia. Lähtöpaikkana oli Loma-Säkylä.

Puoli yhdeksän jälkeen pääsimme jäälle. Olin edellisenä iltana päättänyt mennä Kuivetunnokan suuntaan ja Juusolla oli sama mielessä. Menimme sinne samaa matkaa. Joitakin muita pilkkijöitä tuli sinne myös ja osa jatkoi vielä kauemmas.

Tein ensimmäisen reiän aika lähelle rantaa, vaikka siinä on matalaa, mutta ajattelin edetä siitä ulommas, jos kalaa ei tule. Siitä avannosta en kalaa saanut ja vaihdoin nopeasti paikkaa parikymmentä metriä ulommas. Siltä avannolta sainkin värikoukulla yhden noin 50 grammaisen ahvenen. Hetken päästä sain vielä toisenkin vähän pienemmän. Kun kalaa ei enää tullut vaihdoin taas paikkaa. Kolmannen ahvenen saamiseen meni kuitenkin aikaa ja vaivaa vielä paljon. Sitä ei meinannut tulla mistään. Pysyin kuitenkin turhan sitkeästi samalla alueella. Välillä kokeilin tapsipilkkiä sen verran, että sain kiisken ja jätin tapsimorrin pohjaan.

Sain kolmannen ahvenen kahdentoista aikoihin. Se tuli värikoukkupilkillä, jossa oli toukka syöttinä. Sillä oli mukavampi pilkkiä kuin morrilla, ja olin päättänyt pilkkiä loppuajan sillä, vaihtaen paikkaa nopeaan tahtiin. Tämä taktiikka tuotti yhden ahvenen ja koossa oli neljä ahventa punnitukseen vietäväksi. Jäin sarjani viimeiseksi, mutta eipä muillakaan häävisti kalaa ollut, paitsi voittajalla yli neljä kiloa. Kakkosella olikin jo alle kilo.
Tulokset:
http://www.lsvk.fi/index.php?path=omatjutut,luk_pilkki_2014.doc 

Perjantaina voisi käydä sitten kokeilemassa, joko saisi madetta. Ostin muuten uuden kairan, jota on helpompi kuljettaa mopolla. Vanhan myin Juusolle, joka tarvitsi uutta kairaa. Uusi on siis vihreä Heinola taittuvalla varrella.

Fongausreissu Airistolla

Kavereiden kanssa lähdettiin fongaamaan uusia lajipisteitä tälle vuodelle - minulle myös ensimmäisiä. Tavoitteena oli saada härkäsimppu ja kivinilkka.

Airistolla käytimme kauimmaisinta laituria pilkintään. Pari äijää siellä oli yrittämässä silakkaa, tosin heikoin tuloksin. Meitä neuvottiin, että laiturin "kulmasta" on tullut kivinilkkoja, joita olimme hakemassa. Pari särkeä siitä tuli alkuun ja joitain pieniä ahvenia. Juuso sai härkäsimpun ensimmäisenä. Sitten Jerekin veti sellaisen ja minä jäin edelleen ilman.

Paikkoja vaihdeltiin ja joku särki ja simppu siinä nousi laiturille. Olin edelleen ilman simppua, mutta keksin alkaa yrittämään pinnassa uivia pieniä kolmipiikkejä morrilla. Aika pian sain ylöskin sellaisen ja kolmas laji tälle vuodelle oli tullut.

Kokeilin tapsilla härkäsimppua, mutta mitään en saanut. Alkoi jo usko loppua koko härkäsimppuun. Minua neuvottiin kokeilemaan värikoukkupilkkiä, ja minä kokeilin. Lopulta sillä sellainen nousi ja tunne oli mahtava. Elämäni ensimmäinen simppu ja tämän vuoden neljäs laji oli todellisuutta!

Sitten laiturin päästä tuli pari äijää kokeilemaan pieniä kivisimppuja rantamatalasta. Toinen heistä saikin sellaisen ja lisäksi jonkin tokon. Meillä ei ollut mitään kunnon lirkkivehkeitä mukana, mutta yritimme pienillä morreilla ja lyhyillä vavoilla. Ensin en edes nähnyt mitään kaloja pohjalla, mutta kun keksin siirtyä laiturin viereen hyvälle paikalle, näin siinä pari tokkoa. Sain pienen toukalla syötetyn morrin toisen eteen ja se lähestyikin sitä varovaisesti. Sitten se otti morrin suuhunsa, repi sitä ja minä vetäisin! Ei pysynyt, hitto! Päättelin, että toukkani oli turhan suuri ja paloittelin seuraavan aivan pieneksi. Heitin morrin taas kalan eteen, mutta enää sitä ei kiinnostanutkaan. Se kääntyi pois päin, muttei lähtenyt mihinkään. Kovasta yrityksestä huolimatta en saanut sitä enää ottamaan syöttiä suuhunsa.

Vaihdoin paikkaa muutaman metrin. Siellä en saanut kaloja näkyviin ja siirryin takaisin. Nyt siellä oli taas tokot syöntipäällä ja sain tarjottua morrin taas yhdelle. Se oli sen suussa hetken ja vedin. Se pysyi hetken päässä, mutta irtosi ennen pintaa. Koukku oli aivan liian suuri. Yritin vielä hetken, mutta kyytini oli jo kohta lähdössä, joten piti mennä pakkaamaan.

Päivä oli hieno ja lajeja tuli ihan kivasti, vaikka tokko jäi harmittamaan. Sää oli hieno: koko päivänä oli aivan tyyntä ja pakkasta hiukan, mikä edistää jäiden tuloa. Tosin iltapäivällä alkanut lumisade oli aika ikävä, mutta hyvä että se tuli nyt, että lumet menevät veteen, eivätkä jää haittaamaan jäätymistä. Seuraavaksi päästään jo varmaankin jääpilkille!