Viikon harjoittelukiellon jälkeen suunnitelmani kisaan oli edellisviikon Satakunnan kisan perusteella lähteä suoraan Vahoniemeen aivan takarajalle asti. Pidin sekä Kuivetunnokan suuntaa että selälle lähtöä turhan riskialttiina vaihtoehtoina, ja Vahoniemessä oli ainakin viikko sitten ollut takarajan tuntumassa kalaa. Kilpailukalana oli ahven ja kilpailuaika klo 10-14. Rajatun alueen takia odotukset saaliin suhteen eivät olleet kovin korkeat. Jonkinlaisena tavoitteena pidin kolmea kiloa ja uskoin, että nappisuorituksen sattuessa viiteen kiloon olisi mahdollisuudet.
Kuten arvata saattoi, valtaosa porukasta lähti juuri samaan suuntaan, mutta uskoin ison osan heistä kuitenkin jäävän tuohon reunaan matkan varrelle. Näin kävikin, mutta ihan tarpeeksi porukkaa tuli silti rajalle asti. Sain heti ensimmäisestä reijästä viitisen ahventa värikoukulla, mutta söhersin pari karkuun ja se lakkasikin siihen. Kalat olivat vielä jonkin verran pienempiä, kuin viime viikolla. Ajattelin, että alueella olisi kalaa, kun heti eka reikä antoi ahvenia, mutta se osoittautui pian turhaksi toiveeksi. Ainakin seuraavat kymmenen reikää kuluivat täysin tyhjää nykiessä morrilla varmistuksista huolimatta. Porukkaa oli kasautunut tiuhemmin hiukan syvempään penkan reunamille. Ainakin joku heistä näytti saavan jonkun kalankin, joten menin lähemmäksi ja yhdestä reijästä sain vihdoin nätimmän ahvenen. Se oli kuitenkin lyhyt putki ja reikänsä ainoa kala. Toisella reijällä kokeilin vaihtaa koukkuväriä ja se toikin heti tärpin, mutta se irtosi matkalla. Tässä kohtaa ei näyttänyt hyvältä, kisaa kulunut tunti ja kalaa ehkä puoli kiloa.
Löysin yhdestä reijästä vielä kolmen ahvenen putken, mutta sen jälkeen alue alkoi olla niin täynnä reikää ja porukkaa, että johonkin oli siirryttävä. Menin vähän takaisin päin lähemmäs pientä railoa, joka suuntautui rannasta selälle päin. Kokeilin taas morria ja sillä tulikin heti iso särjenlötkö. Toiselta puolen railoa taisin saada värikoukulla seitsemän ahvenen putken, kun kokeilin metrin verran irti pohjasta. Parin reijän kuluttua löytyi vielä toisesta reijästä viitisen ahventa. Morrilla varmistus ei tuottanut muuta kuin kaksi isoa särkeä. Tässäkin kohtaa oli kuitenkin porukkaa sen verran, että kaloja nosteltuani sain pian seuraa ympärille.
Tämäkään alue ei tuntunut enää helpolla antavan tärppejä, ja päätin juosta rannempaan, viime viikolla löytämäni pienen kala-alueen kohdalle. Heti ensimmäsestä reijästä nousikin peräkkäin viisi erikoisen pientä noin 20-grammaista ahventa. Muuten alue oli tyhjää täynnä. Ideat alkoivat olla vähissä ja päätin lähteä rei'ittämään vähän syvempään päin. Löysin kohdan, jossa oli särkiä ja kiiskiä jätetty jäälle ja läheltä yhdestä reijästä sainkin taas kolme ahventa, kun kokeilin välivettä. Alueelta ei kuitenkaan tuntunut irtoavan enempää ja rei'ittelin suunnilleen tätä syvyyskäyrää vähän eteenpäin, kunnes sain vielä yhdestä reijästä neljän ahvenen putken. Nämä jäivät kovasta yrityksestä huolimatta myös kisan viimeisiksi kaloikseni.
Onnekseni taso ei ollut tällä kertaa alle 19 v. -sarjassa niin kova kuin välillä ja 2415 g tulokseni riitti piirinmestaruuteen. Minulla oli ahvenia 37 kappaletta, joten keskipaino oli omille Pyhäjärven ahvenilleni tämän talven heikoin, noin 65 g. Tulokset olivat muutenkin pääpiirteittäin varsin vaisuja, kuten odotettavissa olikin, mutta yleisen sarjan voittaja erottui joukosta reilun seitsemän kilon saaliilla. Myös naisten sarjassa voittotulos oli seitsemän kiloa. Suurimmat tulokset oli ilmeisesti ongittu suhteellisen läheltä lähtörantaa, mutta tarkasta alueesta minulla ei ole tietoa. Harjoittelukiellon takia kalapaikkoja oli myös vaikea ennustaa, kun tuolla tyypillistä on, että ne voivat muuttua lyhyissäkin ajoissa. Pilkkimiltäni alueilta tulokseni oli kuitenkin ilmeisesti ihan kohtuullinen, vaikkei pidempiä putkia mistään löytynytkään.
Kilpailun tulokset
~ Juuso
keskiviikko 15. maaliskuuta 2017
maanantai 13. maaliskuuta 2017
Littoistenjärven morrikisa 11.3.
Viime talven SM-morrista jäi niin hyvät fiilikset, että tähän kisaan oli pakko lähteä, vaikka tiedossa oli, että kalantulo ei tulisi päätä huimaamaan. Tämä on kuitenkin mielestäni hauska kisamuoto, ja haastavat syöntiolosuhteet juuri takaavat sen, että taitoa tarvitaan.
Aamu- ja iltapäivälle oli siis rajattu ruudut, joissa pilkittiin, kerrallaan sai varata kahta reikää, kaikki kala kelpasi ja syöttäminen oli sallittua. Minulla olikin mäskisurviaisia ja hiukan värkkäämiäni ryyni-jauhopalleroita, vaikken juuri jälkimmäisiä uskonut tarvittavankaan. Aamupäivän ruutu oli hiekkarannalta katsottuna oikeanpuoleisella rannalla ja aloitin sen lähtörantaa lähemmästä päästä, jota lähellä oli myös järvellä toimivan hapettajan avanto.
Ensimmäisestä reijästä ei kalahavaintoja kuulunut. Laitoin hiukan surviaisia houkutteeksi ja menin pilkkimään seuraavaa avantoa. Ei mitään havaintoa kaloista. Kokeilin uudelleen syöttämäni avannon ja luulen, että siinä kävi koon 18 koukulla varustettua pientä kuparimorriani joku hiukan tökkäisemässä, muttei sen jälkeen enää jaksanut kiinnostua. Jätin tämän reijän vielä varaukseen ja lähdin reijittämään vähän tiheämpään tahtiin keskemmälle ruutua. Pian kävi selväksi, että vaikea kisa oli tulossa, kun kaikki reijät olivat järjestään tyhjiä. Lopulta kuitenkin yhdestä reijästä nousi välittömästi morrin pudotettuani 20 g kiiski, joka oli sen reijän ainoa. Juuri enempää ei siitä erästä kerrottavaa jäänyt, sillä se oli myös koko aamupäiväni ainoa kala. Kovasti vielä kokeilin uusia ja vanhoja reikiä, mutta ei niin ei. Helppoa ei ollut muillakaan, sillä 20 osanottajasta vain 8 sai kalaa ja kenelläkän heistä ei tainnut olla yhtä enempää.
Iltapäivän ruudulle ei juuri odotuksia ollut ja yli tunti aloituksesta kuluikin ilman kalatapahtumia. Olin taas syöttänyt surviaisilla yhtä avantoa sitkeästi pidemmän aikaa ja taisi olla vasta kolmas kerta kun kävin sitä kokeilemassa, jolloin sain varovaisen tärpin. Toisella yrityksellä se tarttui ja jäälle nousi mukava reilu 150 g ahven. Päivä oli pelastettu jo tässä kohtaa, mutta tämän jälkeen reijästä nousi vielä kaksi särkeä. Menin nyt kokeilemaan toisen varaamani avannon, jota olin myös hiukan syöttänyt. Siitäkin nousi nyt yksi särki. Palasin takaisin äskeiselle reijälle, mutta siitä ei enää kaloja irronnut. Vielä lopuksi menin koittamaan uudelleen tuon yhden särjen reijän ja viimeisillä minuuteilla sain härnättyä siitä vielä yhden nätin särjen.
Iltapäivän neljä särkeä ja ahven painoivat 430 grammaa, joka oli tuosta ruudusta sen verran hyvä tulos, että pisteeni oikeuttivat pienen porukan yleisen sarjan voittoon. Miesveteraanien sarjassa saatiin iltapäivän ruudusta myös yksi todellinen bonuskala, noin 850 g ahven, ja yksi nätti lahna oli kuulemma päässyt irti. Todella vaikea, mutta silti mielestäni hauska kisa, eikä päässyt kylmäkään tulemaan, sen verran aurinko porotti pilvettömältä taivaalta!
~ Juuso
Aamu- ja iltapäivälle oli siis rajattu ruudut, joissa pilkittiin, kerrallaan sai varata kahta reikää, kaikki kala kelpasi ja syöttäminen oli sallittua. Minulla olikin mäskisurviaisia ja hiukan värkkäämiäni ryyni-jauhopalleroita, vaikken juuri jälkimmäisiä uskonut tarvittavankaan. Aamupäivän ruutu oli hiekkarannalta katsottuna oikeanpuoleisella rannalla ja aloitin sen lähtörantaa lähemmästä päästä, jota lähellä oli myös järvellä toimivan hapettajan avanto.
Ensimmäisestä reijästä ei kalahavaintoja kuulunut. Laitoin hiukan surviaisia houkutteeksi ja menin pilkkimään seuraavaa avantoa. Ei mitään havaintoa kaloista. Kokeilin uudelleen syöttämäni avannon ja luulen, että siinä kävi koon 18 koukulla varustettua pientä kuparimorriani joku hiukan tökkäisemässä, muttei sen jälkeen enää jaksanut kiinnostua. Jätin tämän reijän vielä varaukseen ja lähdin reijittämään vähän tiheämpään tahtiin keskemmälle ruutua. Pian kävi selväksi, että vaikea kisa oli tulossa, kun kaikki reijät olivat järjestään tyhjiä. Lopulta kuitenkin yhdestä reijästä nousi välittömästi morrin pudotettuani 20 g kiiski, joka oli sen reijän ainoa. Juuri enempää ei siitä erästä kerrottavaa jäänyt, sillä se oli myös koko aamupäiväni ainoa kala. Kovasti vielä kokeilin uusia ja vanhoja reikiä, mutta ei niin ei. Helppoa ei ollut muillakaan, sillä 20 osanottajasta vain 8 sai kalaa ja kenelläkän heistä ei tainnut olla yhtä enempää.
Iltapäivän ruudulle ei juuri odotuksia ollut ja yli tunti aloituksesta kuluikin ilman kalatapahtumia. Olin taas syöttänyt surviaisilla yhtä avantoa sitkeästi pidemmän aikaa ja taisi olla vasta kolmas kerta kun kävin sitä kokeilemassa, jolloin sain varovaisen tärpin. Toisella yrityksellä se tarttui ja jäälle nousi mukava reilu 150 g ahven. Päivä oli pelastettu jo tässä kohtaa, mutta tämän jälkeen reijästä nousi vielä kaksi särkeä. Menin nyt kokeilemaan toisen varaamani avannon, jota olin myös hiukan syöttänyt. Siitäkin nousi nyt yksi särki. Palasin takaisin äskeiselle reijälle, mutta siitä ei enää kaloja irronnut. Vielä lopuksi menin koittamaan uudelleen tuon yhden särjen reijän ja viimeisillä minuuteilla sain härnättyä siitä vielä yhden nätin särjen.
Iltapäivän neljä särkeä ja ahven painoivat 430 grammaa, joka oli tuosta ruudusta sen verran hyvä tulos, että pisteeni oikeuttivat pienen porukan yleisen sarjan voittoon. Miesveteraanien sarjassa saatiin iltapäivän ruudusta myös yksi todellinen bonuskala, noin 850 g ahven, ja yksi nätti lahna oli kuulemma päässyt irti. Todella vaikea, mutta silti mielestäni hauska kisa, eikä päässyt kylmäkään tulemaan, sen verran aurinko porotti pilvettömältä taivaalta!
~ Juuso
Satakunnan PM-kisa Pyhäjärvellä, Kristallirannassa 5.3.
Tämä kilpailu sattui siinä mielessä sopivaan saumaan, että se tarjosi hyvän tilaisuuden treenata seuraavan viikon Lounais-Suomen PM-kisaan, joka järjestettiin samassa paikassa. Lounais-Suomen kilpailu on minulle tärkeämpi ja päätin ottaa tämän kisan treenin ja välineiden testailun kannalta. Vaikka tässä kisassa alueena oli koko järvi, tarkoituksena oli kuitenkin pysytellä Lounais-Suomen kisan kilpailualueella, joka oli varsin rajattu (karkeasti Kuivetunnokasta pari kilsaa selälle päin ja tästä suora linja Vahoniemen edustalle).
Lähdin kisassa Vahoniemen suuntaan, sillä pidin sitä varteenotettavimpana vaihtoehtona seuraavan viikonkin kisaan. Kuulemani perusteella Kuivetunnokan alueella ei juuri kalaa ole tänä talvena ollutkaan. Ehdin vartin menoajassa sopivasti vajaan kilometrin päähän Vahoniemennokasta, josta aloitin. Aloituskohdalla oli noin peri metriä vettä ja jo kolmas reikä antoi värikoukulla noin kilon ahvenputken, kun hivenen jyrkempi penkan reuna löytyi. Seuraavaltakin reijältä tuli värikoukkuun heti tärppejä, muttei kelvannut oikein kunnolla. Kokeilin morria ja se kelpasikin niin hyvin, että monta kertaa ahven kävi noukkimassa sen jo laskusta. Tästä reijästä nousi vielä noin kilo ahvenia ja keskipaino pysytteli mukavasti sadan gramman tuntumassa. Viereisistä reijistä ei kuitenkaan irronnut enää mitään eikä vanhoista kalareijistäkään lisäpainoa tullut, joten siirryin vähän reilummin lähemmäksi Vahoniemennokkaa.
Nyt meni taas monta reikää tyhjää nykiessä, kunnes yhdestä reijästä nousi yksittäinen pienempi ahven. Vierestä löytyikin jyrkempi penkan reuna ja siitä nousi heti värikoukulla useampi ahven. Kokeilin tapsipilkkiä ja silläkin tuli kaloja, muttei juuri parempaa tahtia kuin värikokullakaan. Tästäkin reijästä nousi noin kilo kalaa, eikä morrilla härnääminen lopuksi enää auttanut. Kalareijän ympärillä oli taas täysin tyhjää sekä syvemmässä, että matalammassa. Seuraavan kalareijän löysin vasta, kun menin lähes kiinni seuraavan viikon kisan takarajaan, ja tästä reijästä nousi ehkä puoli kiloa kalaa. Näin parin pilkkijän saavan jonkun verran kalaa noin 70 metrin päässä rajan ulkopuolella ja menin itsekin suunnitelmistani poiketen kokeilemaan tuota aluetta. Kisa-aikaa oli tässä kohtaa jäljellä noin tunti.
Ensimmäisestä reijästä nousikin pienen härnäilyn jälkeen mukava, noin 400-grammainen ahven, jonka jälkeen urku aukesi. Ahventa alkoi pukkaamaan hyvää tahtia, joka ei tuntunut hirveästi hiipuvan. Silti kokeilin ihan testimielessä vaihdella koukkuväriä, muttei sillä tuntunut olevan juuri merkitystä. Jossain kohtaa jätin putken kesken ja tein vähän matkan päähän reijän, josta myös alkoi heti pukata kalaa. Kun tahti vähän hiipui, tein vielä uuden reijän, mutta siitä tuli vain muutama selkeästi pienempi ahven. Menin vielä lopuksi vanhalle kalareijälle, jonka olin jättänyt kesken, ja taas alkoi nousta ahvenia. Hetken kuluttua oli kuitenkin pakko jättää putki kesken, kun kisa-aika päättyi ja oli vielä kerittävä punnitukseen puolessa tunnissa. Hiukan se täpärälle meni, mutta muutaman juoksuaskelen siivittämänä ehti kuitenkin määrätyssä ajassa kisakeskukseen.
Ihan ei kymppi mennyt rikki, mutta saaliini, 9750 g riitti kuitenkin alle 19 v. -sarjassa selkeään voittoon. Yleisessä sarjassa taisi olla kaksi kympin ylitystä, joista toinen ongittiin samalta kohtaa, johon itsekin lopussa löysin ja toinen ilmeisesti jostain päin selkää. Tuolle alueelle kun olisi hoksannut mennä vähän aiemmin, olisi tulos voinut olla vielä aika paljon parempi. Seuraavan viikon raja vain harmittavasti rajaa sen Lounais-Suomen kisan alueen ulkopuolelle. Päätin kuitenkin alustavasti lähteä silloinkin samaan suuntaan, vaikka arvattavissa oli, että sinne tulisi paljon muutakin porukkaa.
~ Juuso
Lähdin kisassa Vahoniemen suuntaan, sillä pidin sitä varteenotettavimpana vaihtoehtona seuraavan viikonkin kisaan. Kuulemani perusteella Kuivetunnokan alueella ei juuri kalaa ole tänä talvena ollutkaan. Ehdin vartin menoajassa sopivasti vajaan kilometrin päähän Vahoniemennokasta, josta aloitin. Aloituskohdalla oli noin peri metriä vettä ja jo kolmas reikä antoi värikoukulla noin kilon ahvenputken, kun hivenen jyrkempi penkan reuna löytyi. Seuraavaltakin reijältä tuli värikoukkuun heti tärppejä, muttei kelvannut oikein kunnolla. Kokeilin morria ja se kelpasikin niin hyvin, että monta kertaa ahven kävi noukkimassa sen jo laskusta. Tästä reijästä nousi vielä noin kilo ahvenia ja keskipaino pysytteli mukavasti sadan gramman tuntumassa. Viereisistä reijistä ei kuitenkaan irronnut enää mitään eikä vanhoista kalareijistäkään lisäpainoa tullut, joten siirryin vähän reilummin lähemmäksi Vahoniemennokkaa.
Nyt meni taas monta reikää tyhjää nykiessä, kunnes yhdestä reijästä nousi yksittäinen pienempi ahven. Vierestä löytyikin jyrkempi penkan reuna ja siitä nousi heti värikoukulla useampi ahven. Kokeilin tapsipilkkiä ja silläkin tuli kaloja, muttei juuri parempaa tahtia kuin värikokullakaan. Tästäkin reijästä nousi noin kilo kalaa, eikä morrilla härnääminen lopuksi enää auttanut. Kalareijän ympärillä oli taas täysin tyhjää sekä syvemmässä, että matalammassa. Seuraavan kalareijän löysin vasta, kun menin lähes kiinni seuraavan viikon kisan takarajaan, ja tästä reijästä nousi ehkä puoli kiloa kalaa. Näin parin pilkkijän saavan jonkun verran kalaa noin 70 metrin päässä rajan ulkopuolella ja menin itsekin suunnitelmistani poiketen kokeilemaan tuota aluetta. Kisa-aikaa oli tässä kohtaa jäljellä noin tunti.
Ensimmäisestä reijästä nousikin pienen härnäilyn jälkeen mukava, noin 400-grammainen ahven, jonka jälkeen urku aukesi. Ahventa alkoi pukkaamaan hyvää tahtia, joka ei tuntunut hirveästi hiipuvan. Silti kokeilin ihan testimielessä vaihdella koukkuväriä, muttei sillä tuntunut olevan juuri merkitystä. Jossain kohtaa jätin putken kesken ja tein vähän matkan päähän reijän, josta myös alkoi heti pukata kalaa. Kun tahti vähän hiipui, tein vielä uuden reijän, mutta siitä tuli vain muutama selkeästi pienempi ahven. Menin vielä lopuksi vanhalle kalareijälle, jonka olin jättänyt kesken, ja taas alkoi nousta ahvenia. Hetken kuluttua oli kuitenkin pakko jättää putki kesken, kun kisa-aika päättyi ja oli vielä kerittävä punnitukseen puolessa tunnissa. Hiukan se täpärälle meni, mutta muutaman juoksuaskelen siivittämänä ehti kuitenkin määrätyssä ajassa kisakeskukseen.
Ihan ei kymppi mennyt rikki, mutta saaliini, 9750 g riitti kuitenkin alle 19 v. -sarjassa selkeään voittoon. Yleisessä sarjassa taisi olla kaksi kympin ylitystä, joista toinen ongittiin samalta kohtaa, johon itsekin lopussa löysin ja toinen ilmeisesti jostain päin selkää. Tuolle alueelle kun olisi hoksannut mennä vähän aiemmin, olisi tulos voinut olla vielä aika paljon parempi. Seuraavan viikon raja vain harmittavasti rajaa sen Lounais-Suomen kisan alueen ulkopuolelle. Päätin kuitenkin alustavasti lähteä silloinkin samaan suuntaan, vaikka arvattavissa oli, että sinne tulisi paljon muutakin porukkaa.
 |
| Keli oli koko päivän varsin aurinkoinen |
~ Juuso
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Naantalin viiden suurimman ahvenen kisa 19.2.
Naantalissa en ollut tätä ennen vielä tänä talvena ollut kisoissa, mutta hupipilkillä kyllä useaan otteeseen. Itse pidän kyllä tästä kisaformaatista ja se on mukavaa vaihtelua "määränongintakisoihin". Kerkesin käymään viikolla ennen kisaa pikaisesti juoksemassa alueen läpi ja pilkkimässä hiukan mielestäni varteenotettavimpia paikkoja. Paljon tuossa ei kuitenkaan ehtinyt, enkä koittanut lähempänä lähtörantaa olevia alueita lainkaan, vaikka niissäkin varmasti oli potentiaalia. Halusin kuitenkin pilkkiä kisani edes jokseenkin rauhassa. Saaliin suhteen tavoitteena oli kilon ylitys, mutta kuinka paljon se ylittyisi, oli kuitenkin kiinni myös tuurista. Voittoon kuitenkin vaadittaisiin aiempien vuosien mukaan lähempänä puoltatoista kiloa oleva tulos.
Suunnistin aloituspaikalleni Väskin takana olevaan lahdelmaan, josta olin treenipistollani saanut isoimman, varteenotettavan kisakalan kokoisen ahvenen sekä useita kohtuullisen kokoisia. Olin päättänyt pilkkiä kisan pääasiassa isohkolla morrilla, siihen kun on nyt syntynyt kovin usko ison kalan pyytäjänä. Ensimmäinen reikä oli typötyhjä, mutta toisesta alkoi jo pukata ahventa. Kalat olivat pääsääntöisesti alle 150-grammaisia tai siinä hujakoilla, mutta joukkoon tuli tästä reijästä myös yksi hieman reilu 200-grammainen, joka jo vastasi odotuksia kisakalasta. Seuraavista reijistä nousi pienempää kalaa hyvää tahtia ja kohta myös toinen noin 200-grammainen oli repussa. Alueelle tuli pari muutakin pilkkijää ja kohta syönti vähän hiipuikin. Yksi reikä kuitenkin mahtui aina vanhojen väliin ja se tuottikin tähän asti reiluimman, 255-grammaisen ahvenen.
Tämän jälkeen alkoi hiipua sen verran, että tein pienen siirtymän seuraavaan lahdelmaan pienen karin viereen, mutta tästä tuli vielä selvästi pienempiä kaloja kuin äskeiseltä alueelta, eikä niitäkään paljoa. Koitin vielä kallioisesta niemennokasta ja siinä olikin kalaa tiuhemmin, muttei kuitenkaan läheskään tarvittavaa kokoa. Ongin näitä jonkun aikaa siinä toivossa, että seassa olisi isompi, mutta se osoittautui turhaksi toiveeksi. Isompaa siirtymää en uskaltanut lähteä tekemään, kun treenissäkään ei vakuuttavia varapaikkoja ollut löytynyt, vaan päätin palata takaisin aloitusalueelleni. Juuri tuossa kohtaa ei porukkaa enää ollut ja vanhoista reijistä alkoikin taas tulla kohtalaisen kokoista kalaa ihan mukavaan tahtiin. Useampi 150-200-grammainen sieltä sekaan tulikin ja päätin pilkkiä tätä aluetta loppuajan. "Kuumimmalla" alueella riitti kalaa ja parhaimpina yksi hieman reilu 200-grammainen ja pari sitä hipovaa siitä vielä nousi. Kokeilin vielä vähän syvemmästä vedestä, mutta tuloksetta, kunnes kisa-aika päättyi.
Viisi suurinta ahventani painoivat 1086 g, joka riitti kilpailussa 8. sijaan noin 60:stä osanottajasta (kaikki kilpailivat samassa sarjassa). Voittaja erottui joukosta selkeästi 1522 g tuloksella, tämän jälkeen putosikin alle 1300 grammaan. Täytyy olla ihan tyytyväinen, vaikka pienellä tuurilla sekaan sattunut vähän reilumpi ahven olisikin heti nostanut sijoitusta.
Kilpailun tulokset
~ Juuso
Suunnistin aloituspaikalleni Väskin takana olevaan lahdelmaan, josta olin treenipistollani saanut isoimman, varteenotettavan kisakalan kokoisen ahvenen sekä useita kohtuullisen kokoisia. Olin päättänyt pilkkiä kisan pääasiassa isohkolla morrilla, siihen kun on nyt syntynyt kovin usko ison kalan pyytäjänä. Ensimmäinen reikä oli typötyhjä, mutta toisesta alkoi jo pukata ahventa. Kalat olivat pääsääntöisesti alle 150-grammaisia tai siinä hujakoilla, mutta joukkoon tuli tästä reijästä myös yksi hieman reilu 200-grammainen, joka jo vastasi odotuksia kisakalasta. Seuraavista reijistä nousi pienempää kalaa hyvää tahtia ja kohta myös toinen noin 200-grammainen oli repussa. Alueelle tuli pari muutakin pilkkijää ja kohta syönti vähän hiipuikin. Yksi reikä kuitenkin mahtui aina vanhojen väliin ja se tuottikin tähän asti reiluimman, 255-grammaisen ahvenen.
Tämän jälkeen alkoi hiipua sen verran, että tein pienen siirtymän seuraavaan lahdelmaan pienen karin viereen, mutta tästä tuli vielä selvästi pienempiä kaloja kuin äskeiseltä alueelta, eikä niitäkään paljoa. Koitin vielä kallioisesta niemennokasta ja siinä olikin kalaa tiuhemmin, muttei kuitenkaan läheskään tarvittavaa kokoa. Ongin näitä jonkun aikaa siinä toivossa, että seassa olisi isompi, mutta se osoittautui turhaksi toiveeksi. Isompaa siirtymää en uskaltanut lähteä tekemään, kun treenissäkään ei vakuuttavia varapaikkoja ollut löytynyt, vaan päätin palata takaisin aloitusalueelleni. Juuri tuossa kohtaa ei porukkaa enää ollut ja vanhoista reijistä alkoikin taas tulla kohtalaisen kokoista kalaa ihan mukavaan tahtiin. Useampi 150-200-grammainen sieltä sekaan tulikin ja päätin pilkkiä tätä aluetta loppuajan. "Kuumimmalla" alueella riitti kalaa ja parhaimpina yksi hieman reilu 200-grammainen ja pari sitä hipovaa siitä vielä nousi. Kokeilin vielä vähän syvemmästä vedestä, mutta tuloksetta, kunnes kisa-aika päättyi.
Viisi suurinta ahventani painoivat 1086 g, joka riitti kilpailussa 8. sijaan noin 60:stä osanottajasta (kaikki kilpailivat samassa sarjassa). Voittaja erottui joukosta selkeästi 1522 g tuloksella, tämän jälkeen putosikin alle 1300 grammaan. Täytyy olla ihan tyytyväinen, vaikka pienellä tuurilla sekaan sattunut vähän reilumpi ahven olisikin heti nostanut sijoitusta.
Kilpailun tulokset
~ Juuso
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)