Tänään oli taas aika lähteä uittelemaan pilkkiä Haunisiin. Koko viikon lämpötilat ovat tainneet sinnitellä hieman nollan yläpuolella ja keli oli pilkille lähdettäväksi mitä mainioin.
Olimme rannassa vähän ennen kymmentä kaverini Eetun kanssa. Jäätä oli liki 20 senttiä, tosin pintakerros oli jo muuttunut paikoitellen upottavaksi sohjoksi. Aloitimme pilkinnän melko läheltä lähtörantaa ja sain heti ensimmäisestä reijästä muutaman pienen ahvenen ja särjen pienellä oranssilla morrilla. Kairailimme siihen vielä muutamat reijät, jonka jälkeen siirryimme keskeltä järveä pilkistävän kivennyppylän viereen.
Siitä alkoikin heti tulemaan pikkuahventa, perus Haunisten kokoluokkaa eli noin viidestä kymmeneen grammaan. Pian vaihdoin morrin 40-milliseen Saukkoon ja silläkin tuli heti muutama ahven. Muutaman reijän siihen tehtyäni nasahtikin yhdeltä reijältä heti vähän parempi, noin 250-grammainen ahven. Niitä ei kuitenkaan enempää ollut, vaan sen jälkeen alkoi taas tirriä pukkaamaan. Kairailin vielä samaa aluetta ja melkein joka reijästä tuli vielä muutamia pikkuahvenia, välillä joku särkikin väliin.
Siirryimme pian taas vähän eteenpäin läheisen saaren kupeeseen. Taas muutama ahven, nyt jo yksi noin 50-grammainen ja jokunen särki. Jatkoimme vielä sitä rantaa pitkin vastapäivään kiertäen, mutta kun paremmankokoista kalaa ei oikein löytynyt, siirryimme vähän ulommaksi syvempään veteen. Pikkuahvenia löytyi jälleen ja pian tälläsi taas vähän vauraamman tuntuinen kala, joka kuitenkin harmittavasti irtosi ylös kehiessä. Jatkoin pilkkimistä samalla alueella,mutta muuta ei enää tullut kuin pientä ahventa ja noin 50-grammaisia särkiä.
Jonkin ajan kuluttua kyytimme olikin jo tulossa ja lähdimme talsimaan lähtörantaa kohti. Tulipahan vähän verryteltyä ja huomenna lähdetäänkin kisailemaan Säkylän Pyhäjärven jäille...
~ Juuso
lauantai 17. tammikuuta 2015
maanantai 12. tammikuuta 2015
Simppua yrittämässä - yritykseksi jäi
Fongauskausi lähti omalta osaltani käyntiin vuoden toisena sunnuntaina, 11.1. 2015, kun joukko fongareita kokoontui Paraisille yrittämään härkäsimppuja, kivinilkkoja ja muita pilkkilajeja Airiston laitureille. Olimme liikkeellää neljän hengen porukalla, johon kuului minun ja Juuson lisäksi pari muuta fongaria täältä suunnalta. Meidän lisäksi paikalle tuli reilu kymmenkunta muuta fongaria ainakin Salosta ja Helsingistä.
Olimme paikalla kymmeneltä aamulla, ja muutama pilkkijä näkyi jo laiturilla. Sinne mekin suuntasimme kokeilemaan, jospa saisimme napattua muutamat uudet lajipisteet tälle vuodelle. Kuten mainittu, itselläni ei ollut vielä yhtään lajia pohjalla. Sen sijaan Juusolla niitä oli jo kolme, sillä hän oli jo ehtinyt käydä pilkillä tämänkin vuoden puolella.
Syönti oli kuulemma ollut vielä heikkoa, mutta jokunen laji oli tullut. Ämpärissä makasi härkäsimppu ja kuore sekä kolmipiikkikin oli jo saatu. Menimme laiturille porukan jatkoksi lypsämään pilkkiä alas. Vettä tuolla onkin reilusti, peräti 15 metriä ja ylikin. Juuri sellaisista paikoista härkäsimppu on todennäköisintä tavoittaa. Kalaa ei ihan heti tullut, mutta aikani uitettuani pilkkiä, sain pienen ahvenen. Ei mikään erikoinen laji, mutta vuoden ensimmäinen kala. Itse pilkin tavallisella värikoukkupilkillä, jossa oli pari kärpäsentoukkaa syöttinä, kun taas Juuso käytti tapsipilkkiä, jonka yläpuolella oli sivutapseissa pari koukkua kuoretta varten. Myöhemmin tämä viritelmä näyttikin olevan ihan toimiva.
Yksi kaveri alkoi kohta vetää vierestä kuoreita pohjassa makaavalla tapsipilkillä, jossa oli myös pieni litka yläpuolella. Ne ovat hyviä syöttikaloja, joten otimme niitä talteen mateita varten. Juuson kanssa nappasimme pinnasta pienillä morreilla pinnakaloiksi kolmipiikit, kun niitä siinä näytti pyörivän.
Myös Juuso sai pian kuoreen. Minulla ei ollut juuri mitään tapahtumia ahvenen jälkeen, joten menin laiturin päähän kokeilemaan, jos sieltä saisi härkäsimpun. Moni oli jo senkin pisteen saanut, mutta parilta se vielä puuttui itseni lisäksi. Juusokin sai niitä päivän aikana neljä tai viisi, joista yksi oli aika komeakin.
Välillä käytiin syömässä, eikä tällä kertaa tarvinnut pärjätä tavanomaisilla voileipäeväillä, vaan saimme viime vuoden tapaan herkullisia ribsejä, joita Helsinkiläiset grillasivat ja tarjosivat. Niiden syömisen jälkeen jaksoi yrittää uusia lajipisteitä vielä pari tuntia.
Lopulta varmaan kaikki muut olivat jos saaneet härkäsimpun, ja porukkaa alkoi jo hiljalleen lähteä kotiin päin, mutta minä en sen koukuttamisessa onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta. Kuoreita minäkin sain sentään pari kappaletta, mutta härkäsimppu olisi kyllä kelvannut...
Kivinilkkoja tuli koko porukalle vain yksi, mikä johtui ehkä liian aikaisesta ajankohdasta. Luultavasti teen sen ja varsinkin härkäsimpun perässä tuonne vielä toisen reissun tänä vuonna, jotta saan parannettua viime vuoden fongaustulostani. Fongaus- ja kalastusvuosi lähti kuitenkin käyntiin ja nyt on kolme lajia listassa.
Olimme paikalla kymmeneltä aamulla, ja muutama pilkkijä näkyi jo laiturilla. Sinne mekin suuntasimme kokeilemaan, jospa saisimme napattua muutamat uudet lajipisteet tälle vuodelle. Kuten mainittu, itselläni ei ollut vielä yhtään lajia pohjalla. Sen sijaan Juusolla niitä oli jo kolme, sillä hän oli jo ehtinyt käydä pilkillä tämänkin vuoden puolella.
Syönti oli kuulemma ollut vielä heikkoa, mutta jokunen laji oli tullut. Ämpärissä makasi härkäsimppu ja kuore sekä kolmipiikkikin oli jo saatu. Menimme laiturille porukan jatkoksi lypsämään pilkkiä alas. Vettä tuolla onkin reilusti, peräti 15 metriä ja ylikin. Juuri sellaisista paikoista härkäsimppu on todennäköisintä tavoittaa. Kalaa ei ihan heti tullut, mutta aikani uitettuani pilkkiä, sain pienen ahvenen. Ei mikään erikoinen laji, mutta vuoden ensimmäinen kala. Itse pilkin tavallisella värikoukkupilkillä, jossa oli pari kärpäsentoukkaa syöttinä, kun taas Juuso käytti tapsipilkkiä, jonka yläpuolella oli sivutapseissa pari koukkua kuoretta varten. Myöhemmin tämä viritelmä näyttikin olevan ihan toimiva.
Yksi kaveri alkoi kohta vetää vierestä kuoreita pohjassa makaavalla tapsipilkillä, jossa oli myös pieni litka yläpuolella. Ne ovat hyviä syöttikaloja, joten otimme niitä talteen mateita varten. Juuson kanssa nappasimme pinnasta pienillä morreilla pinnakaloiksi kolmipiikit, kun niitä siinä näytti pyörivän.
![]() | |
| Kolmipiikki |
| Härkäsimppu |
Lopulta varmaan kaikki muut olivat jos saaneet härkäsimpun, ja porukkaa alkoi jo hiljalleen lähteä kotiin päin, mutta minä en sen koukuttamisessa onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta. Kuoreita minäkin sain sentään pari kappaletta, mutta härkäsimppu olisi kyllä kelvannut...
Kivinilkkoja tuli koko porukalle vain yksi, mikä johtui ehkä liian aikaisesta ajankohdasta. Luultavasti teen sen ja varsinkin härkäsimpun perässä tuonne vielä toisen reissun tänä vuonna, jotta saan parannettua viime vuoden fongaustulostani. Fongaus- ja kalastusvuosi lähti kuitenkin käyntiin ja nyt on kolme lajia listassa.
![]() |
| Taaimmaisesta etummaiseen: ahven, kuore ja kolmipiikki. |
Lukuja kalareissusta:
Kalastukseen käytetty aika: 10.00-15.30
Lajien määrä: Olli: kolme (ahven, kolmipiikki, kuore), Juuso: neljä (ahven, kolmipiikki, kuore, härkäsimppu)
Suurimman kalan koko ja saaja: 259 grammaa (härkäsimppu), Juuso
Lajien määrä: Olli: kolme (ahven, kolmipiikki, kuore), Juuso: neljä (ahven, kolmipiikki, kuore, härkäsimppu)
Suurimman kalan koko ja saaja: 259 grammaa (härkäsimppu), Juuso
~ Olli Salonen
tiistai 6. tammikuuta 2015
Vuoden 2015 avaus Särkänsalmella
Olette varmasti huomanneet jo aikaisemmin tässä blogissa kerrottavan Ollin ja Juuson yhteisistä kalareissuista. Nyt näin vuoden alusta päätimme Ollin kanssa ruveta yhdessä kirjoittamaan tätä blogia, jotta saisimme juttuihimme mahdollisesti lisää mielenkiintoa ja uusia näkökulmia. Tästä lähtien saatte siis lukea meidän molempien kirjoituksia tästä blogista.
Mutta nyt asiaan... Pilkkikauden sain korkattua jo tapaninpäivänä Haunisten altaalla, tosin melko laihoin saaliin. Uudenvuoden vietimme perheeni kanssa Kanariansaarilla, jossa sielläkin tuli hieman kalastusta harrastettua. Reissusta tullessa polte päästä kalalle oli jo kova ja tänään 6.1. oli aika avata vuoden 2015 kalastuskausi Särkänsalmella, joka on jo aikaisempina vuosina kuulunut talven ensimmäisten reissujen paikkakohteeksi.
Aamulla pakkasta oli noin viitisentoista astetta. Paikalle saavuttuamme venelaiturilla olikin jo porukkaa pilkillä. Aloitimme laiturin päästä kaverini kanssa ja melko pian sainkin sieltä jo vuoden ensimmäisen lajipisteen, pasurin tapsipilkillä.
Sain vielä muutamia pasureita, mutta pian vaihdoin tasapainopilkkiin, kun muut porukat olivat jo ympärillä nostelleet muutamia alamittaisia kuhia. Taisipa joku saada mitallisenkin. Kun tasuriin ei kuulunut tärppejä, vaihdoimme pian paikkaa laiturin alkupäähän. Joku pilkkijöistä oli jo uskaltautunut laiturin viereen jäälle, joka oli mielestäni aika hurjaa sillä pakkasta ei ollut ollut vasta kuin pari päivää ja vähän matkan päässä lainehti vielä sulaa vettä. Laiturin alkupäästä sain tapsipilkillä melko pian vuoden seuraavan lajipisteen, särjen.
Siitäkin kohtaa olisi särkeä tullut reilumminkin, mutta raitapaidat loistivat vielä poissaolollaan. No, pieni siirtymä ja sekin piste tuli pian kuitattua.
Melko pian vaihdoin taas paikkaa ja aloin pilkkimään tasurilla. Hetken kuluttua sain pienen alamittaisen kuhan, jota en luonnollisesti alkanut kuvaamaan, vaan irrotin avannossa ja sujautin takaisin, jotta sen herkät silmät eivät jäätyisi kovassa pakkasessa. Pian kuitenkin porukkaa oli valunut jo aika paljon jäälle ja näyttivät kalaakin sieltä saavan, joten minäkin sitten uskaltauduin, kun laiturilta ei enää kalaa tullut. Oli siinä jäätä sentään viitisen senttiä, joten hyvinhän se kesti. Pian sain vielä toisen pienen kuhan ja muutaman vähän paremman ahvenen tasurilla, Näpitkin alkoivat olemaan jo niin jäässä, että päätimme jonkin ajan kuluttua lähteä.
Kausi tuli nyt avattua ja suurimmat paineet on poistettu. Saa nähdä mitä ensi viikonloppuna keksitään kun sääennusteet pelottelevat taas uhkaavasti plussakeleillä...
~ Juuso
tiistai 30. joulukuuta 2014
Pilkkikausi avattu!
Tänään 30.12. oli vihdoin aika avata pilkkikausi, kun flunssa meni ohi, kamat alkoivat olla kunnossa ja jäätäkin piti jo kaiken järjen mukaan löytyä. Sääennuste pelotteli plussakeleillä, mikä osaltaa hoputti kauden avajaisiin. Täältä meiltä on aika pitkä matka paikoille, joten päätin vaan mennä lähimpään paikkan - eli Pikisaareen - katsomaan, olisiko merellä kestävä jääkansi.
Olin paikalla auringonnousun aikoihin. Tosin aurinkoa ei näkynyt koko aikana pilvisyyden takia. Paikalla näkyi jo porukka, joka meni kovaa vauhtia jäälle. Se oli hyvä juttu, koska pääsin alkumatkan kätevästi heidän jättämiään jälkiä seuraten suurempia koekairauksia tekemättä.
Pilkin koko ajan lähellä olevan saaren vierestä. Aloitin Velholla, jossa oli pitkän ketjun päässä värikoukku. Syöttejä minulla ei ollut, joten jouduinkin käyttämään värikoukkua. Ensimmäisiltä avannoilta ei tullut ahkerasta pilkin uitosta huolimatta tärppejäkään. Vasta viidenneltä taisi tulla ensimmäinen ahven ja sitäkin sai odotella jonkun aikaa. Siltä sain silmän syötiksi, mutta avanto ei antanut enempää ahventa.
Taas pari avantoa ongittuani vaihdoin pilkiksi Mattsen, jolla sain pari kalaa eri avannoilta ja karkuutin yhden. Jäälle tuli toinenkin pilkkijä, joka meni saaresta hiukan etäämmälle. Sinne päin itsekin suuntasin tehden reikiä muutaman metrin välein saamatta tuloksia. Sadekin alkoi muuttua aina vain märemmäksi, joten päätin lähteä jo kotiin, suunnitelmiin kun ei kuulunut kastuminen.
Kausi aukesi mukavasti, vaikka kalaa tulikin heikonlaisesti. Ensimmäinen reissu on kuitenkin aina hieno kokemus. Seuraavan reissun ajankohdasta ei osaa nyt sanoa mitään, kun ei tiedä miten nämä lämpimät päivät vaikuttavat jäihin. Toivottavasti Loppiaisena päästäisiin kisaamaan Littoisiin.
~ Olli Salonen
Olin paikalla auringonnousun aikoihin. Tosin aurinkoa ei näkynyt koko aikana pilvisyyden takia. Paikalla näkyi jo porukka, joka meni kovaa vauhtia jäälle. Se oli hyvä juttu, koska pääsin alkumatkan kätevästi heidän jättämiään jälkiä seuraten suurempia koekairauksia tekemättä.
Pilkin koko ajan lähellä olevan saaren vierestä. Aloitin Velholla, jossa oli pitkän ketjun päässä värikoukku. Syöttejä minulla ei ollut, joten jouduinkin käyttämään värikoukkua. Ensimmäisiltä avannoilta ei tullut ahkerasta pilkin uitosta huolimatta tärppejäkään. Vasta viidenneltä taisi tulla ensimmäinen ahven ja sitäkin sai odotella jonkun aikaa. Siltä sain silmän syötiksi, mutta avanto ei antanut enempää ahventa.
Taas pari avantoa ongittuani vaihdoin pilkiksi Mattsen, jolla sain pari kalaa eri avannoilta ja karkuutin yhden. Jäälle tuli toinenkin pilkkijä, joka meni saaresta hiukan etäämmälle. Sinne päin itsekin suuntasin tehden reikiä muutaman metrin välein saamatta tuloksia. Sadekin alkoi muuttua aina vain märemmäksi, joten päätin lähteä jo kotiin, suunnitelmiin kun ei kuulunut kastuminen.
Kausi aukesi mukavasti, vaikka kalaa tulikin heikonlaisesti. Ensimmäinen reissu on kuitenkin aina hieno kokemus. Seuraavan reissun ajankohdasta ei osaa nyt sanoa mitään, kun ei tiedä miten nämä lämpimät päivät vaikuttavat jäihin. Toivottavasti Loppiaisena päästäisiin kisaamaan Littoisiin.
~ Olli Salonen
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Siikaongella Rymättylässä
Lauantaina 29.3. olimme kahden kaverini, Jeren ja Juuson kanssa siikaongella Juuson mökillä. Juuso oli luvannut, että varmasti saadaan siiat. Suhtauduin väitteeseen tavallisen epäileväisesti.
Ongelle mentiin aamupäivällä ja laiturin päähän pyyntiin asetettiin kolme vapaa. Jokaiselle yksi. Alkoi odotus. Ensin syötiin ja juteltiin. Pian huomasimme vapani kärjen heiluvan ensimmäisen siian merkiksi. Aloin kelaamaan ja siikahan sieltä tuli. Ei suuri, mutta uusi lajipiste ja herkullinen ruokakala.
Taas odoteltiin. Odotellessa painittiin, syötiin, juotiin, kiipeiltiin puissa, lumisodittiin metsästä löytyneellä lumella ja juostiin metsässä. Meillä oli siis hyvin hauskaa. Välillä kukin kelasi onkeen sattuneen siian ylös. Toiset useammin, toiset harvemmin. Keksin myös kiinnittää lakkini lippaan siikakellot. Se hämäsi juostessa aika hyvin.
Pinnassa nähtiin myös rautakalaparvi ja yritimme haavia siitä jonkin yksilön. Juuso saikin haaviinsa yhden ja se paljastui kolmipiikin sijasta kymmenpiikiksi. Ei lajipistettä pyyntitavan takia, mutta hieno kala silti.
Lopulta siikoja olikin ylhäällä jo monta ja kaikilla siikapiste. Juuso tosin oli siian saanut jo tammikuussa.
Ongelle mentiin aamupäivällä ja laiturin päähän pyyntiin asetettiin kolme vapaa. Jokaiselle yksi. Alkoi odotus. Ensin syötiin ja juteltiin. Pian huomasimme vapani kärjen heiluvan ensimmäisen siian merkiksi. Aloin kelaamaan ja siikahan sieltä tuli. Ei suuri, mutta uusi lajipiste ja herkullinen ruokakala.
| 10. laji, siika |
Taas odoteltiin. Odotellessa painittiin, syötiin, juotiin, kiipeiltiin puissa, lumisodittiin metsästä löytyneellä lumella ja juostiin metsässä. Meillä oli siis hyvin hauskaa. Välillä kukin kelasi onkeen sattuneen siian ylös. Toiset useammin, toiset harvemmin. Keksin myös kiinnittää lakkini lippaan siikakellot. Se hämäsi juostessa aika hyvin.
Pinnassa nähtiin myös rautakalaparvi ja yritimme haavia siitä jonkin yksilön. Juuso saikin haaviinsa yhden ja se paljastui kolmipiikin sijasta kymmenpiikiksi. Ei lajipistettä pyyntitavan takia, mutta hieno kala silti.
Lopulta siikoja olikin ylhäällä jo monta ja kaikilla siikapiste. Juuso tosin oli siian saanut jo tammikuussa.
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Siikaongella
Tänä vuonna kevät alkoi poikkeuksellisen aikaisin - niin kuin varmaan kaikki ovat huomanneet - joten pilkkikausi päättyi harmillisesti kesken ja oli keksittävä täksi viikonlopuksi jotakin muuta. Kaikki jäät eivät olleet vielä edes lähteneet, mutta eivät ne jäljellä olevat jäänrippeet varmasti mitään enää kestäneet. Oletin kutenkin salmien olevan jo auki, joten lähdin siikaongelle Merimaskuun.
Aamulla nukuin aika pitkään, mutta sitten lähdin siikaa pyytämään. Sää oli siialle epämieluisa. Sellainen tuhnuinen ja tuulinen sää. Välillä satoikin. Lähdin kuitenkin yrittämään.
Salmessa, jossa ongin, oli vain 40-50 metriä pitkä jäistä vapautunut alue. Siihen mahtui kuitenkin hyvin virittämään pari pohjaonkea. Syötteinä käytin pilkkikaudesta jääneitä surviaisentoukkia, koska matoja en ollut vielä löytänyt. Päättelin, että survari kelpaisi kyllä siialle siinä missä matokin. Ongelma tuli lähinnä siitä, että surviaisia sai pujottaa koukkuun parikymmentä kappaletta, kun matoja olisi riittänyt pari.
Kahlasin ensin pieneen saareen, josta onginta tapahtui. Onnekseni vesi ei ollut kovin ylhäällä. Kun pari onkea oli laitettu pyyntiin, alkoi odottelu. Sitä se taas olisi koko onkikauden ajan. Koin onget silloin tällöin. Tuloksetta. Sitten parin tunnin jälkeen kuitenkin toisen ongen siima kiristyi, löystyi, kiristyi. Vetäisin ja päässä oli tosiaankin kala! Kelasin kalan lähemmäs. Sitten eteen lipui taas ruokolautta, joka oli koko aamun seilannut edestakaisin. Sain kalan kuitenkin siitä ohi ja näin hopeaa. Olisiko siika? Sain kalan haaviin ja petyin suuresti, kun näin kalan olevan pieni lahna. Höh!
Yhdessä vaiheessa aurinkokin paistoi kymmenisen minuuttia ja siika kuumotti mielessä entistä kovemmin. Aurinko ehti kuitenkin jo melkein pilveen sinä aikana kun irrotin puusta sinne sähläämääni tapsia.
Välillä kävin syömässä ja ruuan jälkeen jatkoin ongintaa yhdellä vavalla, sillä toisesta oli tapsi katkennut, eikä huvittanut vaihtaa. Eipä siinä toiselle vavalle paljoa tilaa jäänytkään. Homma oli taas odottelua. Ongin vielä neljään asti, vaikka kalaa ei yhtä särkeä lukuunottamatta tullutkaan.
Ensi viikolla menen uudelleen siikaongelle "varmaan paikkaan" kaverin kanssa.
Aamulla nukuin aika pitkään, mutta sitten lähdin siikaa pyytämään. Sää oli siialle epämieluisa. Sellainen tuhnuinen ja tuulinen sää. Välillä satoikin. Lähdin kuitenkin yrittämään.
Salmessa, jossa ongin, oli vain 40-50 metriä pitkä jäistä vapautunut alue. Siihen mahtui kuitenkin hyvin virittämään pari pohjaonkea. Syötteinä käytin pilkkikaudesta jääneitä surviaisentoukkia, koska matoja en ollut vielä löytänyt. Päättelin, että survari kelpaisi kyllä siialle siinä missä matokin. Ongelma tuli lähinnä siitä, että surviaisia sai pujottaa koukkuun parikymmentä kappaletta, kun matoja olisi riittänyt pari.
| Onkipaikka. Vasemmalla oleva jäänreuna siirtyi päivän aikana kymmenisen metriä. |
Yhdessä vaiheessa aurinkokin paistoi kymmenisen minuuttia ja siika kuumotti mielessä entistä kovemmin. Aurinko ehti kuitenkin jo melkein pilveen sinä aikana kun irrotin puusta sinne sähläämääni tapsia.
Välillä kävin syömässä ja ruuan jälkeen jatkoin ongintaa yhdellä vavalla, sillä toisesta oli tapsi katkennut, eikä huvittanut vaihtaa. Eipä siinä toiselle vavalle paljoa tilaa jäänytkään. Homma oli taas odottelua. Ongin vielä neljään asti, vaikka kalaa ei yhtä särkeä lukuunottamatta tullutkaan.
Ensi viikolla menen uudelleen siikaongelle "varmaan paikkaan" kaverin kanssa.
lauantai 15. maaliskuuta 2014
SM-kiiskipilkki
Tänään lauantaina 15.3. Säkylän Pyhäjärvellä kilpailtiin kiiskenpilkinnän Suomenmestaruuksista. Koko alkuviikon oli ollut aurinkoista ja lämpötila paljonkin nollan yläpuolella, joten tämä kilpailu oli jäämässä kauden viimeiseksi. Alkuviikon perusteella saattoi kuvitella, että pilkinnästä tulee sään puolesta miellyttävää, mutta sitä se ei ollut, mikä kävi selväksi viimeistään aamulla. Ensimmäinen näkymä sängystä noustessa oli muutaman sentin lumikerros maassa ja edelleen jatkuva lumipyry. Tähän kun vielä yhdistettiin melkoinen tuuli, niin täydellisestä katastrofista ei puuttunut enää kuin vesisade. No, pilkille kuitenkin lähdettiin ja kilpailuaika alkoi Valasrannassa kymmeneltä.
Jäin melko lähelle lähtörantaa, sillä en halunnut lähteä massan mukana väenpaljouden sekaan. Kisa-alue oli rajattu nimittäin melko pieneksi heikkojen jäiden takia. Aloitusmerkkiä odotellessa alkoi olla jo aika kylmä, vaikka vaatteitakin oli melko paljon. Kairaamisen jälkeen laskin avantoon pienen kultamorrin muutamilla surviaisentoukilla maustettuna. Sain ensimmäisen kiisken melkein heti ja toisenkin perään. Niiden jälkeen ei tullut kuitenkaan mitään, mutta pysyin vielä jonkin aikaa avannolla, kunnes vaihdoin paikkaa. Kalaa tuli kehnosti. Olisi kuulemma kannattanut lähteä kauemmas, mutta en tiennyt sitä ennen kilpailua. Jokaiselta kalaa antaneelta avannolta sain korkeintaan kaksi kalaa. Sain kilpailukalan lisäksi vain yhden muun kalan, pienen ahvenen.
Yhdessä vaiheessa katsoin kelloa ja kauhistuin, miten aikaa olikin kulunut jo paljon. Kello oli silloin jo kymmentä yli yksi. Paransin hiukan kairaustahtia, mutta tuloksetta. Kalaa ei vain oikein tullut.
Kellään ei ollut kovin hyvin kalaa. Joillain sentään kilon tai useitakin kiloja. Paras tulos oli yli kolme ja puoli kiloa. Itselläni ei ollut kuin kymmenisen kalaa, 488 grammaa. Se riitti kuitenkin hopeasijaan alle 18-vuotiaiden sarjassa.
Ensi viikolla kalastuslajiksi vaihtuukin jo siian onginta ja avovesikausi alkaa.
Jäin melko lähelle lähtörantaa, sillä en halunnut lähteä massan mukana väenpaljouden sekaan. Kisa-alue oli rajattu nimittäin melko pieneksi heikkojen jäiden takia. Aloitusmerkkiä odotellessa alkoi olla jo aika kylmä, vaikka vaatteitakin oli melko paljon. Kairaamisen jälkeen laskin avantoon pienen kultamorrin muutamilla surviaisentoukilla maustettuna. Sain ensimmäisen kiisken melkein heti ja toisenkin perään. Niiden jälkeen ei tullut kuitenkaan mitään, mutta pysyin vielä jonkin aikaa avannolla, kunnes vaihdoin paikkaa. Kalaa tuli kehnosti. Olisi kuulemma kannattanut lähteä kauemmas, mutta en tiennyt sitä ennen kilpailua. Jokaiselta kalaa antaneelta avannolta sain korkeintaan kaksi kalaa. Sain kilpailukalan lisäksi vain yhden muun kalan, pienen ahvenen.
Yhdessä vaiheessa katsoin kelloa ja kauhistuin, miten aikaa olikin kulunut jo paljon. Kello oli silloin jo kymmentä yli yksi. Paransin hiukan kairaustahtia, mutta tuloksetta. Kalaa ei vain oikein tullut.
Kellään ei ollut kovin hyvin kalaa. Joillain sentään kilon tai useitakin kiloja. Paras tulos oli yli kolme ja puoli kiloa. Itselläni ei ollut kuin kymmenisen kalaa, 488 grammaa. Se riitti kuitenkin hopeasijaan alle 18-vuotiaiden sarjassa.
Ensi viikolla kalastuslajiksi vaihtuukin jo siian onginta ja avovesikausi alkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









