keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Neljän päivän pilkkimiset 2.-5.1.

Nyt joululomalla on tullut käytyä varsin ahkerasti pilkillä, kun kunnon jääpeitteet on vihdoin saatu tänne eteläänkin. Tänään loppiaisena pidin välipäivän kovan pakkasen takia, mutta muuten on tullut käytyä joka päivä, tosin kalantulo ei edelleenkään ole päätä huimannut.

2.1. päätin lähteä taas Haunisten altaalle ja keli oli aamulla mitä hienoin, kun aurinko paistoi täydeltä terältä eikä tuullut juuri lainkaan. Aloittelin viime kerroilla löytyneeltä kalaisammalta alueelta ja aloin taas löytää siitä jokusia yksittäisiä ahvenia ja särkiä tapsilla. Tuota aluetta päasiassa kiertelin siihen asti, kunnes keli alkoi muuttumaan lumisateeksi ja silloin viimeistään syönti hiipui tykkänään ja päätin lopettaa siihen. Saalista taisi kertyä vajaat kymmenkunta pikkuahventa ja särkiä muutama vähemmän. Tosin aika paljon voi pistää sen piikkiin ettei minulla tällä(kään) kertaa ollut surviaisia käytössä, ne olisivat parantaneet saalista lähes varmasti.

3.1. oli vuorossa pientä "kisatreeniä" loppiaisen Littoistenjärven kisoihin (joihin en tänään kuitenkaan lähtenyt kovan pakkasen ja heikon kalantulon takia). Keli oli tuolloin pilvisempi ja tuulisempi ja taisi siinä joku lumihiutalekin leijailla päivän aikana alas. Isäni lähti myös mukaan hupipilkille ja itse olin ajatellut kiertäväni järven luoteispään hiekkarannalta lähtien myötäpäivään nopeaan tahtiin läpi ennalta katsotut mahdolliset kalapaikat pilkkien. En ollut pilkkinyt tuolla tätä kertaa ennen kuin pari kertaa. Pilkin pääasiassa pienellä tapsipilkillä ja ainoat koko päivän kaksi ahventani sain Kuoviluodon kohdilta ja nekin ottivat todella varovasti. Toisen pienen saaren kupeesta sain vielä yhden särjen morrilla. Surviaiset olisivat varmasti taas auttaneet, mutta kyllä siinä jo aika hyvän käsityksen sai syönnistä... Isäni saalis jäi yhteen ketjupilkkiin iskeneeseen reilun kahden ja puolen kilon luupäähän.

Harjoituspäivän saalis
4.1. olin taas Haunisissa ja nyt yritin tällä kertaa pilkkiä sellaisia alueita, joita en ollut vielä aikaisemmin tänä talvena kolunnut, kuitenkin tuloksetta. Taas oli palattava noukkimaan vanhoilta paikoilta ne pakolliset kymmenkunta ahventa ja muutamia punasilmiä. Nyt sain myös alueelta talven ensimmäiset kiisket sekä ahvenia sai taas ottamaan edes jotenkuten värikoukkuun.

5.1. Päätettiin lähteä kokeilemaan onnea Särkänsalmelle Merimaskuun. Merijäätä olisi ehkä ollut jo paikoin sen verran, että se olisi kantanut, mutta tyydyttiin kuitenkin vielä pilkkimään läheisiltä venelaitureilta. Ahvenia ja pasureita kertyi harvakseen molemmilta laitureilta pääasiassa syöttivehkeillä pillkien. Myös muutama alamittainen kuha kävi käsissä kääntymässä. Kyllä siitä sentään mutama kilo nousi ihan filekokoisia ahvenia, joten hiukan paremmin jo päästiin kalan makuun kuin edellisinä päivinä.


~ Juuso

perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui ja jos hieman katsahtaa viime vuoden kalastuksellisiin saavutuksiin, niin eihän tuo mitenkään kovin erikoinen ollut ja tavoitetta riittää vielä tälle vuodelle. Ehkä se suurin tavoite kuitenkin täyttyi, nimittäin 40 vuosipinnaa, joista viimeiset kolme lajia olivat Bromarvista lirkityt piikkikampela ja mutu sekä neljänkympin rajan ylväästi rikkonut Matildanjärven risaeväinen pullukka kirjolohi :D Viime vuoden vuosisaalis oli 36 pojoa, joten mukava parannushan tuohon tuli. Uudet kolme elämänpistettä olivat vimpa, puronieri ja sulkava. Tänä vuonna en varmaan enää jaksa yrittää rikkoa tuota vuosisaalista, sen verran vaivaa ja reissaamista se vaatii. Sen sijaan keskityn uusien elämänpisteiden yrittämiseen. Tämän vuoden ajan onkin meidän kalamaratonjoukkueen kesken voimassa vähän uudenlainen kisa, nimittäin siitä, kuka nappaa eniten koko joukkueen jäsenille uusia elämänpojoja. Saa nyt nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan ja minkä verran ehtii kalalla käymään, kun tuo koulunkäyntikin tuppaa jo viemään aika paljon vapaa-aikaa.

Mainittakoon nyt vielä, että tänään tuli käytyä jo aloittamassa kalastuskausi 2016 Haunisten altaan jäillä. Syönti oli tänään vielä huonompaa kuin edellispäivänä. Aloitin tällä kertaa lähtörannasta katsottuna enemmän oikeasta reunasta järveä ja kovasta yrityksestä huolimatta tältä alueelta sain vain yhden pienen ahvenen, senkin tapsilla vaikka olin pilkkinyt samaa avantoa jo jonkin aikaa värikoukulla ennen tätä. Vaihdoin edellispäivän "kalaisammille" alueille ja täältä sain vielä tapsilla neljä ahventa lisää ja kaksi särkeä, värikoukkuun ei nyppyäkään. Tänään olivat myös testissä omatekoiset tapsimorrini, ja tällaisella sainkin kaikki kalani, jos jotain positiivista siis hakee tästä reissusta. Tästä on hyvä jatkaa ja ohessa vielä muutama kuva kuluneelta vuodelta...

(jäitä) odottavan aika on pitkä...

Enkkapasuri 510 g
Upea onkikala, noin kilon painoinen suutari ilta-auringon loisteessa
Harrastukset yhdistettynä
Elämänpiste sulkava

Jigienkka

40. vuosipojo

~ Juuso

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Pilkkikausi korkattu!

Tänään 30.12. pitkä piina taas päättyi ja pääsi vihdoin narrailemaan kaloja jääkannen päältä. Kauden avauspaikaksi valikoitui tietysti lähin mesta eli Haunisten allas, jonka jäätilanne oli käyty toteamassa riittäväksi jo edellisenä päivänä. Paikka on yleensä näin alkutalvesta hyvinkin haastava ja odotettavissa oli vielä normaaliakin huonompaa syöntiä, sillä kovat tuulet olivat sekoittaneet vettä paljon ennen myöhäistä jäätymistä.

Aamulla jäällä oltiin vähän yhdeksän jälkeen ja laadukasta kirkasta teräsjäätä oli tasaisesti noin 6,5 senttiä. Isäni lähti myös mukaan ja aloitimme ihan lähtörannasta, molemmat itsevarmasti värikoukulla, saamatta kuitenkaan tärppejä. Lähdettiin rei'ittämään oikealle kohti seuraavaa nokkaa ja hyvin pian vaihdoin morrivehkeisiin saamatta kuitenkaan niilläkään sen suurempia elonmerkkejä. Kun jo kymmenen tyhjää reikää oli kairattu sekä matalaan, että syvempään veteen, päätimme lähteä keskemmällä olevan kiven viereen.

Kairasin siihen useamman reijän rivin valmiiksi, joita sitten lähdin kokeilemaan tällä kertaa tapsilla. Taisi olla kolmas reikä, josta vihdoin irtosi ensimmäinen, noin 15-grammainen ahven. Enempää ei kuitenkaan tullut siitä eikä seuraavistakaan reijistä, vaikka kuinka koitti morrilla härnätä. Tein vielä kalareijän ympärille useamman reijän sekä matalampaan, että syvempään, mutta tuloksetta. Tässä kohtaa myös isäni oli saanut avauskalansa, mutta siihen sekin jäi.

Kauden avauskala!
Seuraavaksi lähdin kairaamaan yhden saaren rantaa myöden kivestä vasemmalle taas tehden valmiin reikärivin, jonka tällä kertaa kokeilin nopeasti värikoukulla. Yhdestä reijästä sain useamman tärpin, mutta muuten oli hiljaista. Taas uutta rivistöä ruuvaamaan, nyt toista vedestä pilkistävää kivennyppylää kohti. Noita kiviä on muuten nyt vedenpinnan yläpuolella jo useampia, kun altaan vedenpintaa on laskettu. Tämän rivin kolmannesta reijästä napsahti päivän toinen kala ja sitä seurasikin yllättäen päivän paras, yli 20 ahvenen putki värikoukulla. Kaiken lisäksi ahvenet ottivat värikoukkuun tällä reijällä ihan hyvin. Kokeilin myös pientä silmäpilkkiä ja se kelpasi yhtä lailla. Kun tämä reikä hiipui, jatkui taas vanha meno ilman tärppejä. Kairasin tämän jälkeen vielä yhden rivin keskemmälle lahtea ja yhdestä reijästä sain vielä kaksi ahventa ja toisesta värikoukkusärjen. Vanhoja reikiä ronkkimalla ja koukkuväriä vaihtamalla sain vielä pari ahventa. Lopuksi isäni ehdotti vielä kokeilemista lähtörannan penkan läheltä, johon kairasimme yhdet reikärivit kohtisuoraan rantaa vastaan. Yhdestä näistä reijistä sain vielä harnättyä tapsilla yhden särjen ennen kuin lähdimme.

Minulla oli kalaa lopulta noin puoli kiloa, 27 ahventa ja kaksi särkeä. Kuitenkin kohtuullinen tulos verrattuna aiempien vuosien ekoihin reissuihin tälle paikalle. En ole kuitenkaan ennen havainnut täällä näin epätasaista kalantuloa, kun noin 50:stä reijästä vain seitsemästä sain kaloja ja yhdestä ylivoimaisesti suurimman osan. Kaikki ahvenet tulivat noin kolmen metrin vedestä ja sitä matalammassa ei ollut mitään tapahtumia. Tuli siis pilkittyä sekä tapsilla, morrilla, värikoukulla, että silmäpilkillä, mutta - huvittavaa kyllä - vain morrilla näistä jäi kala saamatta. Nyt on kuitenkin kausi avattu ja se jatkuu luultavasti jo lähipäivinä samalla paikalla. Pakkaslukematkin näyttävät nyt hyviltä tulevaa kautta ajatellen ja ensi viikolla varmaan pääsee jo merijäille...


Minun ja isäni avausreissun saaliit

~ Juuso

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

PM-laituripilkki 4.10.

Herätetäämpä taas pitkästä aikaa blogi henkiin. Kesällä ei ole oikein ehtinyt ja/tai jaksanut kirjoitella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kalassa ei olisi käyty. Jos hieman täytyy kertailla kesän tapahtumia niin onkikisoissa on käyty ahkerasti SM-kisoja myöten ja välillä myös menestystä on tullut, välillä ei. Tällä hetkellä lajipistesaaliini tälle vuodelle on 37 kappaletta ja elämänpistetili on vihdoin saavuttanut maagisen 40:n rajapyykin. Jonkinlainen tavoite 40:stä vuosipisteestä tuli vuoden alussa asetettua, mutta loppuvuosi näyttää miten käy. Uusina elämänpisteinä tänä kesänä nousivat upean värinen vieraslajimme puronieriä ja monen kovemman fongarin tarkkaan varjeltu salaisuus, sulkava.

Mutta sitten asiaan. Laituripilkkikisakausi on startannut ja muutamat kisat on tullut käytyä ennen tämänpäiväisiä piirinmestaruuskisoja. SM-laituripilkki jäi tänä vuonna omalta osaltani väliin kyydin puutteen vuoksi. PM-kisojen kisapaikaksi olikin jälleen valittu kalattomuudestaan ja haastavuudestaan tunnettu kotikenttäni Raision Hahdenniemen venesatama. Kisa pilkittiin kahdessa kahden tunnin jaksossa alkaen klo 10.00 ja loppuen 14.30 ja klo 12.00-12.30 oli puolen tunnin kahvitauko. Molempiin jaksoihin arvottiin eri aloituspaikka.

Sain aloituspaikan melko alkupäästä laituria ja odotukset eivät olleet kovin korkealla kalantulon suhteen. Aloitin pienellä morrilla ja heti kisan alettua pientä pasuria alkoi nousta ihan mukavaan tahtiin. Jokunen ahven ja särkikin väliin. Tätä jatkui noin puoli tuntia ja sen jälkeen alkoi hiljentyä. Ehdin saamaan kasaan ehkä reilun puoli kiloa. Tämän jälkeen alkoikin mennä odotteluksi. Jokunen pasuri ja vajaan 100 gramman lahnanlipukka vielä antautui, mutta toisen tunnin aikana en saanut enää kuin kalan tai pari, vaikka koitin jo useammasta eri paikasta. Tyypillinen Hahdenniemi-ilmiö siis, ensimmäinen puoli tuntia on näissä kisoissa usein ratkaiseva.

Tauon jälkeen oli odotettavissa erittäin heikkoa syöntiä, ja sitä se olikin. Sain aloituspaikaltani muutaman salakan ja salakoiden härnäämiseksi tämä toinen jakso menikin, kun ei oikein usko riittänyt ruveta yritämään mitään bonuskalaa. Pari pientä pasuria sain toisen jakson aikana ja salakoitakin tuli vain muutama kerallaan ja sitten parvi taas hävisi. Kisa-aikakin tuli lopulta täyteen.

Puntarilla saaliini painoksi selvisi 970 grammaa, jolla irtosi alle 19-vuotiaiden sarjan voitto. Seuraavalla oli tasan 700 grammaa. Olisin ollut myös yleisessä miesten sarjassa tuloksellani kolmas. Kisan suurin tulos, yli 2 kg, joka oli poikkeuksellisesti naisten sarjassa, irtosi bonuslahnoilla ja mitallisella kuhalla. Linkkaan kisan tulokset tähän, kun ne julkaistaan.

Olin siis varsin tyytyväinen tulokseeni ja nyt alkaakin olla tämän vuoden tärkeimmät kisat taputeltu. Syksyn mittaan luultavasti tulee vielä yritettyä vuoden viimeisiä lajipojoja ja vietettyä aikaa merellä syyshauestuksen ja jigailun parissa. Koitetaan ehtiä vielä vähän saamaan tännekin raporttia ennen jääpeitteen ja kalastuksen kuningaslajin harrastuskauden alkamista...

~Juuso

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Turun kalamaraton 2015 - Pyöräilevien lahnojen silmin

Olihan Helsingin kalamaraton todella hieno, mutta kyllä Turku on meille se ykkönen. Otimme jo toisena vuonna peräkkäin vastaan haasteen. Suomen haastavimpaan kalastuskilpailuun tuo mukavasti lisähaastetta, kun sen suorittaa puhtaasti polkupyörillä liikkuen. Treenattu oli ja paikkatietoja vaihdettu vielä viime vuotta ahkerammin ja se myös tuotti tulosta. Fillarit puunattiin viimeisen päälle kuntoon ja kisasuunnitelmaa hiottiin moneen kertaan tehokkaammaksi, järkevämmäksi ja nopeammaksi kuin viime vuonna. Tavaramäärä mietittiin tarkkaan ja mitään ylimääräistä ei raahattu mukaan. Kisapäivä lähestyi ja viimeisten treenien jälkeen tunsimme olevamme valmiita kisaan.

Kisa-aamuna kaikilla alkoi olemaan maratonfiilis tapissa, kun lähdimme ennen kisaa pienelle lämmittelylenkille ja samalla viemään mäskit suunnitelman mukaisille paikoille, joista oli tarkoitus onkia osa ensimmäisistä kymmenestä lajista. Heti jo tapasimmekin Lt Barbatulan, toisen paikallisjoukkueen, mäskäämässä hopearuutanapaikalla. Vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme pian kierrosta. Kun mäskit olivat tekemässä tehtäviään, suuntasimme vihdoin kohti kisakeskusta...

Paikalla oli taas paljon vanhoja tuttuja, mutta myös uusia kasvoja ja heille kaikille kuuluu kiitos siitä, että Kalamaraton on niin upea tapahtuma ja vuoden kohokohta. Kello kävi ja lopulta avauspuheiden ja sääntöjen selvittämisen jälkeen pääsimme vihdoin siirtymään lähtöviivalle. Viimeiset sekunnit huudettiin ääneen ja kun vihdoin kajahti lähtömerkin antava huuto, neljä Pyöräilevää lahnaa lähti sotkemaan Myllärintalon pihasta kohti ensimmäisiä kalalajeja.

Jäiden polttelua Myllärintalolla ennen kilpailun alkua. Kisajännitys paistaa kasvoilta.

Hopearuutana, allikkosalakka, ei ongelmaa. Kymmenpiikin kanssa menikin jo vähän aikaa, mutta lopulta sekin oli kyydissä ja matka jatkui kohti ruutanaa. Pari minuuttia ja sekin oli pinnan paremmalla puolen. Kisaa kulunut 40 minuuttia, ei huono... 

Turpa, hoidettu. Ja matka jatkui kohti viittä seuraavaa lajia joiden oli laskettu tulevan samasta paikasta. Salakka, särki, ahven, kiiski... Mutta missä on se kymmenes? Särkeä, kiiskeä ja ahventa pukkaa. Äähh...

"Jess!" Huusin lopulta, kun pieni pasuri nousi vedestä ja nappasin sen käteeni. Ollilla oli jo vieressä pussi auki ja juoksin sen äkkiä huoltajallemme Juhanalle, joka odotti jo valmiina pyöränsä päällä ja lähti salamana polkemaan kohti kisakeskusta pasuripussi hampaidensa välissä.

14:29. Huhhuh! Aikamme oli kisan neljänneksi nopein ja hävisimme nopeimmalle joukkueelle, Koukut korvassa vajaan tunnin. Pidimme tulosta kuitenkin hyvänä polkupyörillä suoritetuksi. 

Jäimme vielä joksikin aikaa onkimaan Halisiin lahnan toivossa, jota ei kuitenkaan mäskeistä huolimatta tullut. Sen sijaan Jere nappasi joenpenkalle pienen todella haalean värisen särkikalan, jonka ulkoneva kuono varmisti sen meidän onneksemme pieneksi vimpaksi. Fiilis oli mahtava, emmekä hukanneet enempää aikaa lahnaan vaan lähdimme kohti seuraavia lajeja.

Ensimmäisten kymmenen lajin jälkeen oli aikaa ottaa hetki rennommin.

Kolmipiikki, sorva, silakka, ei ongelmaa. Kisa oli edennyt jo niin hienosti, että oli aikaa jo ottaa vähän rennomminkin. Välillä toki vähän ongittiinkin puuttuvan säyneen toivossa ja viskottiin uistinta.

Aurinko alkoi laskea ja pystytimme leirin Ruissalon kärkeen viritellen pohjaonget ja Juhanan alkaessa värkätä nuotiota viime vuoden tapaan. Jo viime vuonna olimme viettäneet mukavan hetken samassa paikassa rupatellen SKES Taimentiimin kanssa ja olimme luvanneet jopa tarjota heille kahvit, minkä myös toteutimme tänä vuonna. Mukavaa oli taas vaihtaa kuulumisia ja hauskaa oli, tosin Taimentiimiläiset eivät liiemmin välittäneet tarjoamastamme murukahvista, muuta kun ei ollut mukana. Kiitos taas tästä hetkestä Juhalle, Markukselle ja Mikolle!

Pyöräilevät lahnat ja SKES Taimentiimi yhteiskuvassa Ruissalon kärjessä

Ilta hämärtyi ja aloimme kaikki viritellä lirkkivehkeitä ja siirtyä ainoalle hieman tuulensuojaiselle rannalle. Alkuun ei oikein tahtonut näkyä kaloja, mutta sekin ongelma korjaantui illan pimetessä. Kivisimppu, mustatäplätokko, kivinilkka ja hietatokko olivat viimein pois alta ja matka jatkui kohti "nuljua" eli kivennuoliaista.

Ensimmäisten lirkkikalojen etsintää illan pimetessä yöksi

 Tähän asti kisa olikin mennyt jo sen verran hyvin, että oli jo aikakin ruveta menemään päin mäntyä. Nuljua ei nimittäin useamman tunnin yrityksestä huolimatta lajilistalle saatu useista nähdyistä ja yhdestä jopa koukussa olleesta yksilöstä huolimatta. Fiilis oli taas syystäkin aika laimea ja lähdimme aamuyön kylmyydessä ja väsymyksen jo vaivatessa jokaista polkemaan kohti oletettua kuhapaikkaa. 

Yksi komea kiiski ja noin 20-senttinen kuha, siinä olivat jigisaaliini. Siirryimme jonkin ajan kuluttua aamupuurot keitettyämme ja syötyämme onkimiseen ja vihdoin Olli repäisi laiturille kuin tilauksesta pienen säyneen tunnelman kohotukseksi. Jere päätti jatkaa ja väsytteli katki menneen haavinnysämme paremmalle puolelle vielä sen aikaisemmin pummatun nimikkokalamme. Tunnelma nousi taas kohisten ja päätimme lämpenevässä aamuauringossa lähteä jatkamaan matkaa 20 lajin tultua täyteen.

Aikaisen sunnuntaiaamun tunnelmaa

Lähdettyämme jälleen liikkeelle tällä kertaa vailla tarkkaa suunnitelmaa seuraavasta paikasta ei Olli voinut olla ehdottamatta uutta yritystä kivennuoliaisen perään. Tämä ehdotus johtikin toisen nuljuyrityksen toteutukseen, vaikka aurinko jo kovasti paistoikin. Nuljun pummaaminen kaihersi kuitenkin sen verran mieltä, että paikka piti käydä vielä kertaalleen läpi. Tällä kertaa nuoliaisia ei kylläkään edes näkynyt, mutta eipähän ainakaan voi sanoa, ettei olisi tarpeeksi yritetty.

Törön olimme päättäneet unohtaa jo treeneissä lajilistaltamme, niin epätodennäköiseltä se silloin tuntui. Olli kuitenkin painosti kokeilemaan ja päätimme kokeilla. Ja kuinka ollakkaan, Jeren nostaessa onkensa noin minuutin onginnan jälkeen, hän sanoi tyynesti: "No, tässähän se nyt on.". Taas oli aihetta riemuun ja kauaa ei mennyt kun Lt Barbatulan Jani oli ilmoituksen huomattuaan tuonut joukkueensa samalle paikalle. Neuvoimme hänelle kohdan ja pian oli törö heidänkin lajilistallaan. Se myös ratkaisi lopulta voiton heidän hyväkseen 24: llä lajilla aikasäännön turvin, mistä olimme enemmän kuin tyytyväisiä, voitto kun meni paikallisjoukkueelle. Janilla satttui olemaan vielä samana päivänä syntymäpäivä, joten voitto oli todella ansaittu! Törö jäi myös meidän viimeiseksi lajiksemme kahden irti päässeen ja yhden selästä kiinni olleen hauen takia.
Vähän pulleampi töröyksilö osui Jeren onkeen suureksi onneksemme.

 21 lajia, viime vuonna 17. Mukava parannus ja koko kilpilussa lopulta 4. sija 13: sta mukana olleesta joukkueesta. Emme voineet olla kuin tyytyväisiä. Upea kilpailu, upea kaupunki ja upeat joukkuetoverit, ei voi muuta sanoa! Janille ja Lt Barbatulalle vielä koko Pyöräilevien lahnojen puolesta isot onnittelut! Taas alkaa vuoden odotus ja ensi vuonna nähdään. Saa nähdä miten jaksaa taas odottaa siihen asti...
Hietatokko. Pieni kala, mutta tärkeä osa 21 kalalajin listaamme.

~ Pyöräilevät lahnat - Juuso, Olli, Jere ja Juhana

tiistai 26. toukokuuta 2015

Helsingin kalamaraton 2015

Tämä teksti tulee nyt vähän myöhässä, kun tapahtumasta on kulunut jo yli viikko ja on ollut kaikennäköistä tekemistä myös Turun kalamaratoniin liittyen. Tänä vuonna minulle siis tarjottiin paikkaa Helsinkiin lähtevästä joukkueesta, jossa kilpailivat pari tuttua fongaria lähiseudulta ja totta kai tarjous oli otettava vastaan. Viime vuonna heidän mukanaan oli Olli ja tänä vuonna oli minun vuoroni. Tämä tarkoitti siis elämäni toista Kalamaraton-kisaa viime vuonna ensimmäistä kertaa koetun Turun maratonin jälkeen. En kirjoita tästä kilpailusta nyt kovin tarkasti, koska pääpanostuksemme on kuitenkin Turun kalamaratonissa ja Pyöräilevien lahnojen muodossa.

Lähdimme kisaan rennolla otteella ilman mitään paineita, sillä emmehän olleet tehneet alueella minkäänlaista ennakkotreenaamista. Tunnelma kisapaikalla Honkaluodossa oli käsin kosketeltavissa ja oli mukavaa tavata taas tuttuja ja uusia joukkueita. Jännitys tiivistyi pikkuhiljaa kello 12.00 annettavaan lähtömerkkiin asti, jolloin joukkueet lähtivät kuka minnekin haravoimaan kalalajeja kyytiinsä. Näin teimme mekin.

17:53 näytti kello kun saimme kiikutettua 10 ensimmäistä kalalajia tuomaristolle. Olisihan sen voinut vähän lyhyemmässäkin ajassa tehdä... Siitä hyvän esimerkin näytti SKES Taimentiimi, joka oli meitä noin neljä ja puoli tuntia nopeampi kisan nopeimmalla kymmenen lajin tarkistusajallaan 13:16. Huikea suoritus!

Kisan etenemistä oli hienoa seurata kilpailuseurannan kautta. Siinä riitti jännitystä loppuun asti. Ja saimmehan mekin sentään jokusen kalalajin raavittua vielä yön ja sunnuntaiaamun aikana listallemme useasta pummista, väsymyksestä ja aamuyön kylmyydestäkin huolimatta. Kisassa riitti upeita hetkiä, mutta myös pettymyksiä ja onnistumisia. Ei tätä turhaan väitetä Suomen vaativimmaksi kalastuskilpailuksi!

Lajeja meillä oli lopulta 22 ja aikasäännön mukaan se riitti sijaan 21. 57:stä joukkueesta. Voitto ratkesi myös aikasäännön perusteella ja sen nappasi joukkue Siloneula 31:llä lajillaan. Huima suoritus ja paljon onnea heille!

Nyt on tämäkin koettu. Kerrassaan upea kilpailu ja seuraavana viikonloppuna se saa jatkoa Turussa, jolloin Pyöräilevät lahnat ovat koossa jälleen!

Tässä vielä lista saamistamme lajeista:
Ahven, sorva, allikkosalakka, kiiski, lahna, pasuri, salakka, särki, vimpa, kolmipiikki, kymmenpiikki, suutari, mustatokko, silakka, mustatäplätokko, hietatokko, kivisimppu, piikkimonni, hopearuutana, ruutana, törö, seipi (ja näistä minulle uudet vuosifongot olivat suutari ja piikkimonni)

Kisassa noussutta lajikirjoa näytillä Honkaluodossa

~ Juuso

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Tervetuloa avovesikausi!

Näinhän siinä tänä vuonna kävi, että pilkkikauden viimeiseksi kisaksi jäi Ilmoilanselän SM-pilkki, kun SM-kiiskipilkkikin peruttiin. Taas loppui kausi lyhyeen täällä Etelä-Suomessa. Pilkillä ei enää tullut käytyä pitkään jatkuneiden plussakelien takia, ja kaiken lisäksi avovesikausi painoi jo pahasti päälle!

SM:ää seuraavana viikonloppuna tulikin jo kartutettua tämän vuoden lajilistaa avovedestä. Airiston matkailuhotellin laiturilta nousi kivinilkka ja rannasta lirkkimällä kivisimppu. Siianongintakausikin tuli avattua Rymättylässä ja avausreissun saaliiksi nousi kymmenen hopeakylkeä.

Sitä seuraavana viikonloppuna olikin piirin nuorten "pilkkileiri" Taivassalossa, jonne toki tuli lähdettyä. Kalastus vaan tapahtui jäiden puuttuessa avovedestä siianonginnan merkeissä. Minulle kertyi viikonlopun aikana neljä siikaa, jotka kaikki tulivat lauantaina iltapäivällä. Se taisi olla vielä leirin suurimpia saaliita... Mikään huikea syönti ei siis ollut. Siitä huolimatta koko viikonlopun ajan oli todella hauskaa!

Myös seuraavana viikonloppuna tuli käytyä siikaongella ja suhmuraisesta kelistä huolimatta 11 siikaa kertyi saalispussiin.

Viime viikonloppuna olikin pääsiäinen ja siikaonkireissulla nousi neljän siian lisäksi jo neljä särkeä. Keväthaukeakin yritettiiin, mutta laihoin tuloksin. Yksi uusi lajipiste sentään tuli, nimittäin silakka Ukko-Pekan sillalta. Pääsiäisenä oltiin vielä toisena päivänä siikaongella ja kalaa nousi vähän mukavammin, eivätkä särjet olleet riesana. Ehkä se kausi ei vielä ihan ohi ole. Pian toivottavasti onkikausi pääsee vauhtiin ja tulee varmaan vähän taukoa blogin kirjoitteluun, mutta eiköhän jotain tekstiä tule ainakin Kalamaratoniin sun muihin fongailuihin liittyen...

12. kivinilkka


13. kivisimppu
14. siika
Rymättylän kauniita hopeakylkiä

15. silakka

~ Juuso