Pilkkikausi avattu!

Tänään 30.12. oli vihdoin aika avata pilkkikausi, kun flunssa meni ohi, kamat alkoivat olla kunnossa ja jäätäkin piti jo kaiken järjen mukaan löytyä. Sääennuste pelotteli plussakeleillä, mikä osaltaa hoputti kauden avajaisiin. Täältä meiltä on aika pitkä matka paikoille, joten päätin vaan mennä lähimpään paikkan - eli Pikisaareen - katsomaan, olisiko merellä kestävä jääkansi.

Olin paikalla auringonnousun aikoihin. Tosin aurinkoa ei näkynyt koko aikana pilvisyyden takia. Paikalla näkyi jo porukka, joka meni kovaa vauhtia jäälle. Se oli hyvä juttu, koska pääsin alkumatkan kätevästi heidän jättämiään jälkiä seuraten suurempia koekairauksia tekemättä.

Pilkin koko ajan lähellä olevan saaren vierestä. Aloitin Velholla, jossa oli pitkän ketjun päässä värikoukku. Syöttejä minulla ei ollut, joten jouduinkin käyttämään värikoukkua. Ensimmäisiltä avannoilta ei tullut ahkerasta pilkin uitosta huolimatta tärppejäkään. Vasta viidenneltä taisi tulla ensimmäinen ahven ja sitäkin sai odotella jonkun aikaa. Siltä sain silmän syötiksi, mutta avanto ei antanut enempää ahventa.

Taas pari avantoa ongittuani vaihdoin pilkiksi Mattsen, jolla sain pari kalaa eri avannoilta ja karkuutin yhden. Jäälle tuli toinenkin pilkkijä, joka meni saaresta hiukan etäämmälle. Sinne päin itsekin suuntasin tehden reikiä muutaman metrin välein saamatta tuloksia. Sadekin alkoi muuttua aina vain märemmäksi, joten päätin lähteä jo kotiin, suunnitelmiin kun ei kuulunut kastuminen.

Kausi aukesi mukavasti, vaikka kalaa tulikin heikonlaisesti. Ensimmäinen reissu on kuitenkin aina hieno kokemus. Seuraavan reissun ajankohdasta ei osaa nyt sanoa mitään, kun ei tiedä miten nämä lämpimät päivät vaikuttavat jäihin. Toivottavasti Loppiaisena päästäisiin kisaamaan Littoisiin.

~ Olli Salonen

Siikaongella Rymättylässä

Lauantaina 29.3. olimme kahden kaverini, Jeren ja Juuson kanssa siikaongella Juuson mökillä. Juuso oli luvannut, että varmasti saadaan siiat. Suhtauduin väitteeseen tavallisen epäileväisesti.

Ongelle mentiin aamupäivällä ja laiturin päähän pyyntiin asetettiin kolme vapaa. Jokaiselle yksi. Alkoi odotus. Ensin syötiin ja juteltiin. Pian huomasimme vapani kärjen heiluvan ensimmäisen siian merkiksi. Aloin kelaamaan ja siikahan sieltä tuli. Ei suuri, mutta uusi lajipiste ja herkullinen ruokakala.

10. laji, siika

Taas odoteltiin. Odotellessa painittiin, syötiin, juotiin, kiipeiltiin puissa, lumisodittiin metsästä löytyneellä lumella ja juostiin metsässä. Meillä oli siis hyvin hauskaa. Välillä kukin kelasi onkeen sattuneen siian ylös. Toiset useammin, toiset harvemmin. Keksin myös kiinnittää lakkini lippaan siikakellot. Se hämäsi juostessa aika hyvin.

Pinnassa nähtiin myös rautakalaparvi ja yritimme haavia siitä jonkin yksilön. Juuso saikin haaviinsa yhden ja se paljastui kolmipiikin sijasta kymmenpiikiksi. Ei lajipistettä pyyntitavan takia, mutta hieno kala silti.

Lopulta siikoja olikin ylhäällä jo monta ja kaikilla siikapiste. Juuso tosin oli siian saanut jo tammikuussa.

Siikaongella

Tänä vuonna kevät alkoi poikkeuksellisen aikaisin - niin kuin varmaan kaikki ovat huomanneet - joten pilkkikausi päättyi harmillisesti kesken ja oli keksittävä täksi viikonlopuksi jotakin muuta. Kaikki jäät eivät olleet vielä edes lähteneet, mutta eivät ne jäljellä olevat jäänrippeet varmasti mitään enää kestäneet. Oletin kutenkin salmien olevan jo auki, joten lähdin siikaongelle Merimaskuun.

Aamulla nukuin aika pitkään, mutta sitten lähdin siikaa pyytämään. Sää oli siialle epämieluisa. Sellainen tuhnuinen ja tuulinen sää. Välillä satoikin. Lähdin kuitenkin yrittämään.

Salmessa, jossa ongin, oli vain 40-50 metriä pitkä jäistä vapautunut alue. Siihen mahtui kuitenkin hyvin virittämään pari pohjaonkea. Syötteinä käytin pilkkikaudesta jääneitä surviaisentoukkia, koska matoja en ollut vielä löytänyt. Päättelin, että survari kelpaisi kyllä siialle siinä missä matokin. Ongelma tuli lähinnä siitä, että surviaisia sai pujottaa koukkuun parikymmentä kappaletta, kun matoja olisi riittänyt pari.

Onkipaikka. Vasemmalla oleva jäänreuna siirtyi päivän aikana kymmenisen metriä.

Kahlasin ensin pieneen saareen, josta onginta tapahtui. Onnekseni vesi ei ollut kovin ylhäällä. Kun pari onkea oli laitettu pyyntiin, alkoi odottelu. Sitä se taas olisi koko onkikauden ajan. Koin onget silloin tällöin. Tuloksetta. Sitten parin tunnin jälkeen kuitenkin toisen ongen siima kiristyi, löystyi, kiristyi. Vetäisin ja päässä oli tosiaankin kala! Kelasin kalan lähemmäs. Sitten eteen lipui taas ruokolautta, joka oli koko aamun seilannut edestakaisin. Sain kalan kuitenkin siitä ohi ja näin hopeaa. Olisiko siika? Sain kalan haaviin ja petyin suuresti, kun näin kalan olevan pieni lahna. Höh!

Yhdessä vaiheessa aurinkokin paistoi kymmenisen minuuttia ja siika kuumotti mielessä entistä kovemmin. Aurinko ehti kuitenkin jo melkein pilveen sinä aikana kun irrotin puusta sinne sähläämääni tapsia.


Välillä kävin syömässä ja ruuan jälkeen jatkoin ongintaa yhdellä vavalla, sillä toisesta oli tapsi katkennut, eikä huvittanut vaihtaa. Eipä siinä toiselle vavalle paljoa tilaa jäänytkään. Homma oli taas odottelua. Ongin vielä neljään asti, vaikka kalaa ei yhtä särkeä lukuunottamatta tullutkaan.

Ensi viikolla menen uudelleen siikaongelle "varmaan paikkaan" kaverin kanssa.

SM-kiiskipilkki

Tänään lauantaina 15.3. Säkylän Pyhäjärvellä kilpailtiin kiiskenpilkinnän Suomenmestaruuksista. Koko alkuviikon oli ollut aurinkoista ja lämpötila paljonkin nollan yläpuolella, joten tämä kilpailu oli jäämässä kauden viimeiseksi. Alkuviikon perusteella saattoi kuvitella, että pilkinnästä tulee sään puolesta miellyttävää, mutta sitä se ei ollut, mikä kävi selväksi viimeistään aamulla. Ensimmäinen näkymä sängystä noustessa oli muutaman sentin lumikerros maassa ja edelleen jatkuva lumipyry. Tähän kun vielä yhdistettiin melkoinen tuuli, niin täydellisestä katastrofista ei puuttunut enää kuin vesisade. No, pilkille kuitenkin lähdettiin ja kilpailuaika alkoi Valasrannassa kymmeneltä.

Jäin melko lähelle lähtörantaa, sillä en halunnut lähteä massan mukana väenpaljouden sekaan. Kisa-alue oli rajattu nimittäin melko pieneksi heikkojen jäiden takia. Aloitusmerkkiä odotellessa alkoi olla jo aika kylmä, vaikka vaatteitakin oli melko paljon. Kairaamisen jälkeen laskin avantoon pienen kultamorrin muutamilla surviaisentoukilla maustettuna. Sain ensimmäisen kiisken melkein heti ja toisenkin perään. Niiden jälkeen ei tullut kuitenkaan mitään, mutta pysyin vielä jonkin aikaa avannolla, kunnes vaihdoin paikkaa. Kalaa tuli kehnosti. Olisi kuulemma kannattanut lähteä kauemmas, mutta en tiennyt sitä ennen kilpailua. Jokaiselta kalaa antaneelta avannolta sain korkeintaan kaksi kalaa. Sain kilpailukalan lisäksi vain yhden muun kalan, pienen ahvenen.

Yhdessä vaiheessa katsoin kelloa ja kauhistuin, miten aikaa olikin kulunut jo paljon. Kello oli silloin jo kymmentä yli yksi. Paransin hiukan kairaustahtia, mutta tuloksetta. Kalaa ei vain oikein tullut.

Kellään ei ollut kovin hyvin kalaa. Joillain sentään kilon tai useitakin kiloja. Paras tulos oli yli kolme ja puoli kiloa. Itselläni ei ollut kuin kymmenisen kalaa, 488 grammaa. Se riitti kuitenkin hopeasijaan alle 18-vuotiaiden sarjassa.

Ensi viikolla kalastuslajiksi vaihtuukin jo siian onginta ja avovesikausi alkaa.

Kilpailuviikonloppu 1.3.-2.3

Hiihtolomalla tuli oltua joka päivä pilkillä ainakin jonkin verran. Sain myös uuden lajipisteen, mateen, jota saikin todella yrittää. Ei siitä sen enempää. Nyt kerron viime viikonlopun kilpailuista.

Kilon pilkkimade

Lauantaina 1.3. oli sekakalakilpailu Askaisten Pikisaaressa, joten kerrankin oli melko lyhyt matka kilpailuun. Sää oli hieno ja jäällä oli hyvä keli.

Aluksi lähdin seurakaverin kanssa menemään karikolle, johon oli vähän matkaa. Ajattelin, että särkeä tulisi hyvin, mutta ensimmäisistä avannosta sain pelkkiä ahvenia, jotka olivat hyvän kokoisiakin. Useita yli 100 grammaisia parhaiden ollessa yli 200 gramman painoisia. Vasta noin 20. avanto taisi antaa ensimmäiset särjet, mutta ei niitä montaa tullut. Koko päivän tuli kuitenkin ahventa ja pyörin siinä pienellä alueella koko kilpailun ajan ja ongin morrilla kärpäsentoukilla. Kalaa oli lopulta vähän yli 5700 grammaa. Tarkkaa määrää en muista.

Sunnuntaina 2.3. kilpailtiin piirinmestaruudesta Salon Suomusjärven Lahnajärvellä, joka on pieni järvi, jossa on pieniä ahvenia. Matkaa tuonne oli pitkästi, mutta onneksi kyyti järjestyi. Sää näytti pahalta, kun aamulla satoi räntää ja tuuli hiukan, mutta räntä muuttui aamun aikana lumeksi ja loppui pian kokonaan. Sää oli siis erittäin mainio.

Olin katsonut kartasta hyvän näköisen paikan ja yksi seuran nainen vahvisti sen olevan hyvä paikka. Saatoin olettaa, että sinne tulisi paljon porukkaa, mutta yllätys oli iloinen, kun huomasin kaikkien lähtevän toisaalle. Kanssani järven luoteispäähän tuli minun ja seurakaverini lisäksi ainoastaan kaksi miestä.

Juuso aloituspaikallaan odottelemassa

Kairasin ihan rantaan niin kuin oli annettu ohjeeksi ja aloin pilkkiä värikoukulla. En saanut ensimmäiseltä avannolta, mutta toiselta tuli jo kala. Pari yhden kalan avantoa ja pari tyhjää ongittuani sain yhdestä avannosta yli kymmenen kalan putken. Kaikki kalat olivat kymmenen gramman luokkaa. Seuraavakin avanto antoi hyvin ja sitten kiersin ensimmäiset avantoni uudelleen. Se vaikutti kuitenkin turhalta ja lähdin toiselle rannalle. Sieltä sain joitakin ahvenia avantoa kohti, mutta ei mitään huippua. Kun sinne alkoi tulla muutakin porukkaa, totesin, että tila käy turhan ahtaaksi ja juoksin takaisin toiselle rannalle. Sain taas pari hyvää putkea ja käytyäni sitä rantaa läpi tarpeeksi juoksin takaisin toiselle puolelle, koska väki oli siellä vähentynyt. Avantoja siellä oli kyllä paljon.

Toisella avannolla, jonka tein sille rannalle, menetin pilkkini hauelle. Jouduin vaihtamaan pilkkiä. Onneksi kalantulo ei ollut pilkistä kiinni, vaan kala otti muuhunkin kuin hopeiseen Velhoon. Ahventa tuli samaan malliin kuin aikaisemminkin, mutta aivan rannassa oli jo niin monta avantoa, että tein seuraavat avannot kauemmas rannasta todeten syönnin olevan siellä parempi. Kävin pikaisesti loppuajalla vielä aloituspaikalla, josta sain vielä pari 5-10 kalan putkea. Sitten lähdin punnitukseen.

Minulla oli kalaa 1129 grammaa. Seurakaverilla 1760, mikä vaikutti uskomattomalta, sillä hän vaikutti saavan ahventa aika samaan malliin kuin minä. Hän pilkki tapsilla. Minulla oli koko ajan käytössä värikoukku silmäsyötillä, joskin kokeilin välillä lähteekö syönti paremmin käyntiin toukalla, mutta totesin sen olevan hyödytön. Juostua ja kairattua tuli paljon ja pyrinkin nopeisiin paikanvaihtoihin. Kala oli todella pientä ja suurinkin oli vain noin 30 gramman painoinen, ellei lasketa yhtä särkeä, jonka sain.

Alle 18-vuotiaiden sarjassa olin toinen. Voittajalla oli yli kaksi kiloa. Koko kisan parhaalla päälle neljä kiloa.

Tulokset + kuvia voittajista:

http://lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/pm_pilkki_2014_henkilo.doc
http://lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/pm_pilkki_2014_joukkue.doc
http://lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/pm_pilkki_2014_kuvat.doc



Lukuja kalareissulta:

Kalastukseen käytetty aika: 10.00-14.00
Kalojen määrä: 1129 grammaa
Lajien määrä: Kaksi (Ahven ja särki)
Suurin kala: Särki, n. 50 g ja Ahven n. 30 grammaa

Kilpailussa Sauvossa

Viime viikonloppuna oli kilpailut Uudessakaupungissa. Niistä ei ollut aikaa kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt 8.1. olleista sekakalakilpailuista.

Kilpailu pidettiin Sauvossa, ja lähtöpaikkana oli Marjaniemen virkistysalue. Aamulla satoi vettä ja tuuli aika kovin. Heti autosta ulos hypättyäni huomasin oikean jalan saappaani vuotavan taas. Melko ikävää. Laitoin muovipussin saappaaseen, jotta edes sukka pysyisi kuivana.

Lähdin Marjaniemestä vasemmalle kohti saarta, jonka takaa usein on kuulemma saatu lahnoja. Pysähdyin saaren ja rannan väliin. Kairasin ja laitoin punaiseen morriin syötiksi valkoisen ja punaisen kärpäsentoukan. Sain ensimmäisen kalan noin viiden minuutin kuluttua aloituksesta. Ahven. Päätin pysyä avannolla vielä pitkään, sillä olin saanut ohjeeksi pysyä paikoillaan, jos yhdenkin kalan saan, koska päiväksi oli ennustettu erittäin huonoa syöntiä. Pudotin morrin ja sain melkein saman tien noin sadan gramman särjen. Uudet toukat vanhojen tilalle ja kalaa tuli taas. Pasuria, pientä särkeä ja pientä ahventa. Väliin suurempiakin. Aluksi paikalle tulleet lähtivät yksitellen pois.

Ennen kymmentäoli hetki, jona sai pyytää ihan tyhjää. Pysyin kuitenkin sitkeästi paikalla, ja pian alkoi tulla taas kalaa. Isoja särkiä ja yksi vajaan puolen kilon lahnakin. Viereeni tuli nainen, joka kertoi, ettei ollut saanut mitään lähtörannan läheltä. Siitä vierestäni hänkin alkoi saada kalaa.

Yhdessä vaiheessa otti oikein iso kiinni. Pari kertaa sai antaa löysiä, kun se syöksyi sivulle. Luulin haueksi, mutta kun se oli avannon alapuolella, tunnistin sen yli kilon lahnaksi. Ei mahtuisi avannosta, enkä saanut kiinnikkään, kun siltä ei näkynyt kuin vatsaa. Mietin, mitä tekisin, mutta kala päätti sen puolestani. Morrini näkyi jossain jääputken puolivälissä, mutta kalassa se ei ollut enää kiinni. Vähän harmitti, mutta ei minulla olisi ollut mahdollisuuksiakaan saada sitä ylös neljän tuuman lävestä.

Toukat vaihdoin madonpätkään, kun totesin sen kestävämmäksi. Se kelpasikin hiukan paremmin. Loppuajan ongin isoja särkiä ja ahvenia. Edelleen samalta avannolta, samoin vehkein. Kylmä siinä alkoi jo olla, kun tuuli oli koko päivän lennättänyt vettä selkään.

Punnituksessa selvisi, että voitin nuorten sarjan. Kilpailun suurin saalis oli yli kahdeksan kiloa.

Lukuja kalareissulta:

Kalastukseen käytetty aika: klo 9-14
Kalojen määrä: 4385 grammaa
Lajien määrä: Viisi (Ahven, kiiski, lahna, pasuri, särki)
Suurin kala: Lahna, n. 400 grammaa

Airistolla kivinilkkapilkillä ja kilpailuissa Naantalissa

Taas on kaksi raporttia sisällytettynä samaan tekstiin. Toivon, ettei se haittaa.

Lauantaina 25.1. oli Airistolla oikein "fongausmiitti". Meitä oli eri puolilta Suomea hakemassa uusia lajipisteitä. Minulla oli tavoitteena lähinnä kivinilkka, joka jäi viime kerralla saamatta.

Saavuimme paikalle aamuhämärässä. Laiturilla olimme ensimmäiset, mutta porukkaa alkoi pikkuhiljaa saapua paikalle. Jäätilanne oli sellainen, että laitureiden sisäpuolella oli miehenkantava jää, mutta ulompana vesi oli vielä täysin auki. Kuitenkin kairaa tarvittiin, jotta pystyi laiturilta pilkkimään.

Ensimmäiseltä avannolta ehdin pilkkiä minuutin tai pari, kun sain ensimmäisen kalan. Oli jännittävää arvailla mikä kala sieltä tulee, kun vettä oli arviolta kahdeksan metriä. Yllätys oli hieno, kun avannosta tuli sitten kivinilkka. Päivän tavoite oli saavutettu. Sen jälkeen ei siltä avannolta tullut enää kuin ahventa, joita päästelin takaisin.

Silakkaa ja norssia en saanut, vaikka niitäkin yritin. Evästauon jälkeen kokeilimme sulasta kohdasta kivisimppua, mutta ne eivät olleet halukkaita ottamaan syöttiä.

Sunnuntaina 26.1. oli NSUK: n yleiset pilkkikilpailut Naantalinaukolla. Keli oli mukava; ei satanut, ei ollut paljoa pakkasta, eikä tuullut. Jäälle pääsi puoli yhdeksän jälkeen. Suuntasin aluksi suunnilleen Kailon ja Väskin väliin osuvalle karille, jonka päällä nököttää lehmäpatsas.

Aloitin värikoukulla, ja muutaman minuutin pilkkimisen jälkeen sain ahvenen. Se jäi kuitenkin sen reiän viimeiseksi. Parilta seuraavalta avannolta en saanut tärppiäkään, mutta olisiko ollut neljäs avanto, jolta sain viitisen ahventa samaan putkeen ja vielä yhden sain houkuteltua silmäsyötillä. Sitten kun ei enää tullut vaihdoin taas paikkaa. Lähdin kiertämään karia kairaten noin 5-10 metrin välein. Kalaa tuli korkeintaan yksi/avanto. Jostain avannosta sain taas neljä tai viisi ahventa. Jatkoin sitkeästi värikoukulla pilkkimistä, kun olin luvannut itselleni, etten sorru tapsiin, ellei kalantulo oikeasti lopu tykkänään.

Välillä käväisin keskemmällä paikalla, jossa oli jäätyneitä avantoja. Sain sieltä pari ahventa ja sitten lähdin kohti Väskiä, kun aikaa oli vielä kolmisen tuntia. Matkalla kokeilin yhtä paikkaa, jolla oli pari pilkkijää ja sain siitä kolme ahventa.

Väskin rannassa oli aika paljon pilkkijöitä ja reikiä kairattu ahkerasti. Sain pilkkiin pari tärppiä, mutta kala ei ottanut kiinni. Vaihdoin Mattsen pienempään Velhoon, jossa oli vähän eri värinen koukku. Kala vain tärppi ja laitoin kärpäsen toukan koukkuun, mutten edelleenkään vaihtanut tapsia käyttöön, vaikka porukka siellä vetikin kalaa lähinnä tapsilla.

Kalaa tuli vielä hetken saapumisemme jälkeen, mutta sitten sen tulo tuntui loppuvan kokonaan. Väänsin kuitenkin edelleen ahkerasti avantoa avannon perään. Punnitukselle lähdin kävelemään noin 13.40. Olihan matkaa pari kilometriä, enkä halunnut kiirehtiä.

Ei minulla paljoa kalaa ollut. Olin jälleen sarjani viimeinen, mutta ei tätä lajia harjoittelematta osaakaan. Ahventa oli alle neljä kiloa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain kuitenkin ihan kohtalaisesti kalaa värikoukulla, vaikken sitä lajia kovin hyvin hallitsekaan. Seuraavat kilpailut ovat sunnuntaina Uudessakaupungissa. Odotan tapahtumaa innolla. Saa nähdä tuleeko lauantaina käytyä vielä Merimaskun jäillä.

Kilpailun tulokset:

http://www.lsvk.fi/index.php?path=omatjutut,nsuk_pilkki_2014

Pilkkikauden avausviikonloppuna hupipilkillä ja kisoissa

Tästäkin piti kirjoittaa jo alkuviikosta, mutta oli muuta tekemistä.

Pilkkikausi lähti mukavasti käyntiin lauantaina 18.1. Käytiin kaverin ja hänen isänsä kanssa Merimaskun Särkänsalmella. Alunperin tarkoitus oli mennä Haunisten altaalle Raisioon, mutta suunnitelma muuttui, kun kuultiin, että Särkänsalmella oli ollut jo porukkaa pilkillä.

Menimme jäälle vähän ennen kymmentä venelaitureiden vierestä. Jäällä näkyi ehkä seitsemän ukkoa, ja kaikki olivat Otavan puoleisella rannalla. Me menimme kuitenkin yrittämään ensimmäiseksi keskellä olevasta matalasta, johon oli kairattu paljon. Aloitin värikoukulla, jolla sainkin aika pian kalan ensimmäisestä avannosta. Se jäi omalta osaltani viimeiseksi kalaksi siltä matalikolta. Kaveri sai tapsilla pari ahventa, pienen kuhan ja joitakin pasureita. Siirryimme matalikolta Särkän saaren puoleiselle rannalle, kun se paikka alkoi tuntua tyhjältä.

Porasin reiän ensin aika kauas rannasta, enkä saanut siitä mitään. Seuraavan reiän tein melko lähelle rantaruovikkoa, ja hetken pilkkimisen jälkeen sain ahvenen värikoukulla. Sitten tuli toinen ja kolmas, ja Juuso teki reiän siihen viereen, kun olin saanut monta ahventa. Niiden tulo ei loppunutkaan ennen kuin niitä oli kasassa jo parisenkymmentä. Pari sain silti vielä houkuteltua pilkkiin, mutta sitten vaihdoin paikkaa parikymmentä metriä ulommas. Kellokin oli sen verran, että aamusyönti oli varmaan jo mennyt, mutta sieltä ei tullut enää kuin pari ahventa. Tein vielä pari reikää ja sitten lähdimme.

Pilkin koko ajan värikoukulla ilman syöttiä, joskin silmäsyötti olisi voinut parantaa ottia. Luotto värikoukkuun nousi huomattavasti, kun syönti oli parhaillaan sellainen, että ahven otti heti kiinni kun pilkin laski. Saalis minulla oli vähän yli kaksi ja puoli kiloa.



Sunnuntaina 19.1. oli kisakauden avaus Pyhäjärvellä Säkylässä. Kilpailun piti kestää viisi tuntia, mutta se päätettiin lopettaa jo yhdeltä, joten pilkkiaikaa oli vain neljä tuntia. Lähtöpaikkana oli Loma-Säkylä.

Puoli yhdeksän jälkeen pääsimme jäälle. Olin edellisenä iltana päättänyt mennä Kuivetunnokan suuntaan ja Juusolla oli sama mielessä. Menimme sinne samaa matkaa. Joitakin muita pilkkijöitä tuli sinne myös ja osa jatkoi vielä kauemmas.

Tein ensimmäisen reiän aika lähelle rantaa, vaikka siinä on matalaa, mutta ajattelin edetä siitä ulommas, jos kalaa ei tule. Siitä avannosta en kalaa saanut ja vaihdoin nopeasti paikkaa parikymmentä metriä ulommas. Siltä avannolta sainkin värikoukulla yhden noin 50 grammaisen ahvenen. Hetken päästä sain vielä toisenkin vähän pienemmän. Kun kalaa ei enää tullut vaihdoin taas paikkaa. Kolmannen ahvenen saamiseen meni kuitenkin aikaa ja vaivaa vielä paljon. Sitä ei meinannut tulla mistään. Pysyin kuitenkin turhan sitkeästi samalla alueella. Välillä kokeilin tapsipilkkiä sen verran, että sain kiisken ja jätin tapsimorrin pohjaan.

Sain kolmannen ahvenen kahdentoista aikoihin. Se tuli värikoukkupilkillä, jossa oli toukka syöttinä. Sillä oli mukavampi pilkkiä kuin morrilla, ja olin päättänyt pilkkiä loppuajan sillä, vaihtaen paikkaa nopeaan tahtiin. Tämä taktiikka tuotti yhden ahvenen ja koossa oli neljä ahventa punnitukseen vietäväksi. Jäin sarjani viimeiseksi, mutta eipä muillakaan häävisti kalaa ollut, paitsi voittajalla yli neljä kiloa. Kakkosella olikin jo alle kilo.
Tulokset:
http://www.lsvk.fi/index.php?path=omatjutut,luk_pilkki_2014.doc 

Perjantaina voisi käydä sitten kokeilemassa, joko saisi madetta. Ostin muuten uuden kairan, jota on helpompi kuljettaa mopolla. Vanhan myin Juusolle, joka tarvitsi uutta kairaa. Uusi on siis vihreä Heinola taittuvalla varrella.

Fongausreissu Airistolla

Kavereiden kanssa lähdettiin fongaamaan uusia lajipisteitä tälle vuodelle - minulle myös ensimmäisiä. Tavoitteena oli saada härkäsimppu ja kivinilkka.

Airistolla käytimme kauimmaisinta laituria pilkintään. Pari äijää siellä oli yrittämässä silakkaa, tosin heikoin tuloksin. Meitä neuvottiin, että laiturin "kulmasta" on tullut kivinilkkoja, joita olimme hakemassa. Pari särkeä siitä tuli alkuun ja joitain pieniä ahvenia. Juuso sai härkäsimpun ensimmäisenä. Sitten Jerekin veti sellaisen ja minä jäin edelleen ilman.

Paikkoja vaihdeltiin ja joku särki ja simppu siinä nousi laiturille. Olin edelleen ilman simppua, mutta keksin alkaa yrittämään pinnassa uivia pieniä kolmipiikkejä morrilla. Aika pian sain ylöskin sellaisen ja kolmas laji tälle vuodelle oli tullut.

Kokeilin tapsilla härkäsimppua, mutta mitään en saanut. Alkoi jo usko loppua koko härkäsimppuun. Minua neuvottiin kokeilemaan värikoukkupilkkiä, ja minä kokeilin. Lopulta sillä sellainen nousi ja tunne oli mahtava. Elämäni ensimmäinen simppu ja tämän vuoden neljäs laji oli todellisuutta!

Sitten laiturin päästä tuli pari äijää kokeilemaan pieniä kivisimppuja rantamatalasta. Toinen heistä saikin sellaisen ja lisäksi jonkin tokon. Meillä ei ollut mitään kunnon lirkkivehkeitä mukana, mutta yritimme pienillä morreilla ja lyhyillä vavoilla. Ensin en edes nähnyt mitään kaloja pohjalla, mutta kun keksin siirtyä laiturin viereen hyvälle paikalle, näin siinä pari tokkoa. Sain pienen toukalla syötetyn morrin toisen eteen ja se lähestyikin sitä varovaisesti. Sitten se otti morrin suuhunsa, repi sitä ja minä vetäisin! Ei pysynyt, hitto! Päättelin, että toukkani oli turhan suuri ja paloittelin seuraavan aivan pieneksi. Heitin morrin taas kalan eteen, mutta enää sitä ei kiinnostanutkaan. Se kääntyi pois päin, muttei lähtenyt mihinkään. Kovasta yrityksestä huolimatta en saanut sitä enää ottamaan syöttiä suuhunsa.

Vaihdoin paikkaa muutaman metrin. Siellä en saanut kaloja näkyviin ja siirryin takaisin. Nyt siellä oli taas tokot syöntipäällä ja sain tarjottua morrin taas yhdelle. Se oli sen suussa hetken ja vedin. Se pysyi hetken päässä, mutta irtosi ennen pintaa. Koukku oli aivan liian suuri. Yritin vielä hetken, mutta kyytini oli jo kohta lähdössä, joten piti mennä pakkaamaan.

Päivä oli hieno ja lajeja tuli ihan kivasti, vaikka tokko jäi harmittamaan. Sää oli hieno: koko päivänä oli aivan tyyntä ja pakkasta hiukan, mikä edistää jäiden tuloa. Tosin iltapäivällä alkanut lumisade oli aika ikävä, mutta hyvä että se tuli nyt, että lumet menevät veteen, eivätkä jää haittaamaan jäätymistä. Seuraavaksi päästään jo varmaankin jääpilkille!