maanantai 10. helmikuuta 2014

Kilpailussa Sauvossa

Viime viikonloppuna oli kilpailut Uudessakaupungissa. Niistä ei ollut aikaa kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt 8.1. olleista sekakalakilpailuista.

Kilpailu pidettiin Sauvossa, ja lähtöpaikkana oli Marjaniemen virkistysalue. Aamulla satoi vettä ja tuuli aika kovin. Heti autosta ulos hypättyäni huomasin oikean jalan saappaani vuotavan taas. Melko ikävää. Laitoin muovipussin saappaaseen, jotta edes sukka pysyisi kuivana.

Lähdin Marjaniemestä vasemmalle kohti saarta, jonka takaa usein on kuulemma saatu lahnoja. Pysähdyin saaren ja rannan väliin. Kairasin ja laitoin punaiseen morriin syötiksi valkoisen ja punaisen kärpäsentoukan. Sain ensimmäisen kalan noin viiden minuutin kuluttua aloituksesta. Ahven. Päätin pysyä avannolla vielä pitkään, sillä olin saanut ohjeeksi pysyä paikoillaan, jos yhdenkin kalan saan, koska päiväksi oli ennustettu erittäin huonoa syöntiä. Pudotin morrin ja sain melkein saman tien noin sadan gramman särjen. Uudet toukat vanhojen tilalle ja kalaa tuli taas. Pasuria, pientä särkeä ja pientä ahventa. Väliin suurempiakin. Aluksi paikalle tulleet lähtivät yksitellen pois.

Ennen kymmentäoli hetki, jona sai pyytää ihan tyhjää. Pysyin kuitenkin sitkeästi paikalla, ja pian alkoi tulla taas kalaa. Isoja särkiä ja yksi vajaan puolen kilon lahnakin. Viereeni tuli nainen, joka kertoi, ettei ollut saanut mitään lähtörannan läheltä. Siitä vierestäni hänkin alkoi saada kalaa.

Yhdessä vaiheessa otti oikein iso kiinni. Pari kertaa sai antaa löysiä, kun se syöksyi sivulle. Luulin haueksi, mutta kun se oli avannon alapuolella, tunnistin sen yli kilon lahnaksi. Ei mahtuisi avannosta, enkä saanut kiinnikkään, kun siltä ei näkynyt kuin vatsaa. Mietin, mitä tekisin, mutta kala päätti sen puolestani. Morrini näkyi jossain jääputken puolivälissä, mutta kalassa se ei ollut enää kiinni. Vähän harmitti, mutta ei minulla olisi ollut mahdollisuuksiakaan saada sitä ylös neljän tuuman lävestä.

Toukat vaihdoin madonpätkään, kun totesin sen kestävämmäksi. Se kelpasikin hiukan paremmin. Loppuajan ongin isoja särkiä ja ahvenia. Edelleen samalta avannolta, samoin vehkein. Kylmä siinä alkoi jo olla, kun tuuli oli koko päivän lennättänyt vettä selkään.

Punnituksessa selvisi, että voitin nuorten sarjan. Kilpailun suurin saalis oli yli kahdeksan kiloa.

Lukuja kalareissulta:

Kalastukseen käytetty aika: klo 9-14
Kalojen määrä: 4385 grammaa
Lajien määrä: Viisi (Ahven, kiiski, lahna, pasuri, särki)
Suurin kala: Lahna, n. 400 grammaa

torstai 30. tammikuuta 2014

Airistolla kivinilkkapilkillä ja kilpailuissa Naantalissa

Taas on kaksi raporttia sisällytettynä samaan tekstiin. Toivon, ettei se haittaa.

Lauantaina 25.1. oli Airistolla oikein "fongausmiitti". Meitä oli eri puolilta Suomea hakemassa uusia lajipisteitä. Minulla oli tavoitteena lähinnä kivinilkka, joka jäi viime kerralla saamatta.

Saavuimme paikalle aamuhämärässä. Laiturilla olimme ensimmäiset, mutta porukkaa alkoi pikkuhiljaa saapua paikalle. Jäätilanne oli sellainen, että laitureiden sisäpuolella oli miehenkantava jää, mutta ulompana vesi oli vielä täysin auki. Kuitenkin kairaa tarvittiin, jotta pystyi laiturilta pilkkimään.

Ensimmäiseltä avannolta ehdin pilkkiä minuutin tai pari, kun sain ensimmäisen kalan. Oli jännittävää arvailla mikä kala sieltä tulee, kun vettä oli arviolta kahdeksan metriä. Yllätys oli hieno, kun avannosta tuli sitten kivinilkka. Päivän tavoite oli saavutettu. Sen jälkeen ei siltä avannolta tullut enää kuin ahventa, joita päästelin takaisin.

Silakkaa ja norssia en saanut, vaikka niitäkin yritin. Evästauon jälkeen kokeilimme sulasta kohdasta kivisimppua, mutta ne eivät olleet halukkaita ottamaan syöttiä.





Sunnuntaina 26.1. oli NSUK: n yleiset pilkkikilpailut Naantalinaukolla. Keli oli mukava; ei satanut, ei ollut paljoa pakkasta, eikä tuullut. Jäälle pääsi puoli yhdeksän jälkeen. Suuntasin aluksi suunnilleen Kailon ja Väskin väliin osuvalle karille, jonka päällä nököttää lehmäpatsas.

Aloitin värikoukulla, ja muutaman minuutin pilkkimisen jälkeen sain ahvenen. Se jäi kuitenkin sen reiän viimeiseksi. Parilta seuraavalta avannolta en saanut tärppiäkään, mutta olisiko ollut neljäs avanto, jolta sain viitisen ahventa samaan putkeen ja vielä yhden sain houkuteltua silmäsyötillä. Sitten kun ei enää tullut vaihdoin taas paikkaa. Lähdin kiertämään karia kairaten noin 5-10 metrin välein. Kalaa tuli korkeintaan yksi/avanto. Jostain avannosta sain taas neljä tai viisi ahventa. Jatkoin sitkeästi värikoukulla pilkkimistä, kun olin luvannut itselleni, etten sorru tapsiin, ellei kalantulo oikeasti lopu tykkänään.

Välillä käväisin keskemmällä paikalla, jossa oli jäätyneitä avantoja. Sain sieltä pari ahventa ja sitten lähdin kohti Väskiä, kun aikaa oli vielä kolmisen tuntia. Matkalla kokeilin yhtä paikkaa, jolla oli pari pilkkijää ja sain siitä kolme ahventa.

Väskin rannassa oli aika paljon pilkkijöitä ja reikiä kairattu ahkerasti. Sain pilkkiin pari tärppiä, mutta kala ei ottanut kiinni. Vaihdoin Mattsen pienempään Velhoon, jossa oli vähän eri värinen koukku. Kala vain tärppi ja laitoin kärpäsen toukan koukkuun, mutten edelleenkään vaihtanut tapsia käyttöön, vaikka porukka siellä vetikin kalaa lähinnä tapsilla.

Kalaa tuli vielä hetken saapumisemme jälkeen, mutta sitten sen tulo tuntui loppuvan kokonaan. Väänsin kuitenkin edelleen ahkerasti avantoa avannon perään. Punnitukselle lähdin kävelemään noin 13.40. Olihan matkaa pari kilometriä, enkä halunnut kiirehtiä.

Ei minulla paljoa kalaa ollut. Olin jälleen sarjani viimeinen, mutta ei tätä lajia harjoittelematta osaakaan. Ahventa oli alle neljä kiloa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain kuitenkin ihan kohtalaisesti kalaa värikoukulla, vaikken sitä lajia kovin hyvin hallitsekaan. Seuraavat kilpailut ovat sunnuntaina Uudessakaupungissa. Odotan tapahtumaa innolla. Saa nähdä tuleeko lauantaina käytyä vielä Merimaskun jäillä.

Kilpailun tulokset:

http://www.lsvk.fi/index.php?path=omatjutut,nsuk_pilkki_2014




torstai 23. tammikuuta 2014

Pilkkikauden avausviikonloppuna hupipilkillä ja kisoissa

Tästäkin piti kirjoittaa jo alkuviikosta, mutta oli muuta tekemistä.

Pilkkikausi lähti mukavasti käyntiin lauantaina 18.1. Käytiin kaverin ja hänen isänsä kanssa Merimaskun Särkänsalmella. Alunperin tarkoitus oli mennä Haunisten altaalle Raisioon, mutta suunnitelma muuttui, kun kuultiin, että Särkänsalmella oli ollut jo porukkaa pilkillä.

Menimme jäälle vähän ennen kymmentä venelaitureiden vierestä. Jäällä näkyi ehkä seitsemän ukkoa, ja kaikki olivat Otavan puoleisella rannalla. Me menimme kuitenkin yrittämään ensimmäiseksi keskellä olevasta matalasta, johon oli kairattu paljon. Aloitin värikoukulla, jolla sainkin aika pian kalan ensimmäisestä avannosta. Se jäi omalta osaltani viimeiseksi kalaksi siltä matalikolta. Kaveri sai tapsilla pari ahventa, pienen kuhan ja joitakin pasureita. Siirryimme matalikolta Särkän saaren puoleiselle rannalle, kun se paikka alkoi tuntua tyhjältä.

Porasin reiän ensin aika kauas rannasta, enkä saanut siitä mitään. Seuraavan reiän tein melko lähelle rantaruovikkoa, ja hetken pilkkimisen jälkeen sain ahvenen värikoukulla. Sitten tuli toinen ja kolmas, ja Juuso teki reiän siihen viereen, kun olin saanut monta ahventa. Niiden tulo ei loppunutkaan ennen kuin niitä oli kasassa jo parisenkymmentä. Pari sain silti vielä houkuteltua pilkkiin, mutta sitten vaihdoin paikkaa parikymmentä metriä ulommas. Kellokin oli sen verran, että aamusyönti oli varmaan jo mennyt, mutta sieltä ei tullut enää kuin pari ahventa. Tein vielä pari reikää ja sitten lähdimme.

Pilkin koko ajan värikoukulla ilman syöttiä, joskin silmäsyötti olisi voinut parantaa ottia. Luotto värikoukkuun nousi huomattavasti, kun syönti oli parhaillaan sellainen, että ahven otti heti kiinni kun pilkin laski. Saalis minulla oli vähän yli kaksi ja puoli kiloa.



Sunnuntaina 19.1. oli kisakauden avaus Pyhäjärvellä Säkylässä. Kilpailun piti kestää viisi tuntia, mutta se päätettiin lopettaa jo yhdeltä, joten pilkkiaikaa oli vain neljä tuntia. Lähtöpaikkana oli Loma-Säkylä.

Puoli yhdeksän jälkeen pääsimme jäälle. Olin edellisenä iltana päättänyt mennä Kuivetunnokan suuntaan ja Juusolla oli sama mielessä. Menimme sinne samaa matkaa. Joitakin muita pilkkijöitä tuli sinne myös ja osa jatkoi vielä kauemmas.

Tein ensimmäisen reiän aika lähelle rantaa, vaikka siinä on matalaa, mutta ajattelin edetä siitä ulommas, jos kalaa ei tule. Siitä avannosta en kalaa saanut ja vaihdoin nopeasti paikkaa parikymmentä metriä ulommas. Siltä avannolta sainkin värikoukulla yhden noin 50 grammaisen ahvenen. Hetken päästä sain vielä toisenkin vähän pienemmän. Kun kalaa ei enää tullut vaihdoin taas paikkaa. Kolmannen ahvenen saamiseen meni kuitenkin aikaa ja vaivaa vielä paljon. Sitä ei meinannut tulla mistään. Pysyin kuitenkin turhan sitkeästi samalla alueella. Välillä kokeilin tapsipilkkiä sen verran, että sain kiisken ja jätin tapsimorrin pohjaan.

Sain kolmannen ahvenen kahdentoista aikoihin. Se tuli värikoukkupilkillä, jossa oli toukka syöttinä. Sillä oli mukavampi pilkkiä kuin morrilla, ja olin päättänyt pilkkiä loppuajan sillä, vaihtaen paikkaa nopeaan tahtiin. Tämä taktiikka tuotti yhden ahvenen ja koossa oli neljä ahventa punnitukseen vietäväksi. Jäin sarjani viimeiseksi, mutta eipä muillakaan häävisti kalaa ollut, paitsi voittajalla yli neljä kiloa. Kakkosella olikin jo alle kilo.
Tulokset:
http://www.lsvk.fi/index.php?path=omatjutut,luk_pilkki_2014.doc 

Perjantaina voisi käydä sitten kokeilemassa, joko saisi madetta. Ostin muuten uuden kairan, jota on helpompi kuljettaa mopolla. Vanhan myin Juusolle, joka tarvitsi uutta kairaa. Uusi on siis vihreä Heinola taittuvalla varrella.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Fongausreissu Airistolla

Kavereiden kanssa lähdettiin fongaamaan uusia lajipisteitä tälle vuodelle - minulle myös ensimmäisiä. Tavoitteena oli saada härkäsimppu ja kivinilkka.

Airistolla käytimme kauimmaisinta laituria pilkintään. Pari äijää siellä oli yrittämässä silakkaa, tosin heikoin tuloksin. Meitä neuvottiin, että laiturin "kulmasta" on tullut kivinilkkoja, joita olimme hakemassa. Pari särkeä siitä tuli alkuun ja joitain pieniä ahvenia. Juuso sai härkäsimpun ensimmäisenä. Sitten Jerekin veti sellaisen ja minä jäin edelleen ilman.




Paikkoja vaihdeltiin ja joku särki ja simppu siinä nousi laiturille. Olin edelleen ilman simppua, mutta keksin alkaa yrittämään pinnassa uivia pieniä kolmipiikkejä morrilla. Aika pian sain ylöskin sellaisen ja kolmas laji tälle vuodelle oli tullut.



Kokeilin tapsilla härkäsimppua, mutta mitään en saanut. Alkoi jo usko loppua koko härkäsimppuun. Minua neuvottiin kokeilemaan värikoukkupilkkiä, ja minä kokeilin. Lopulta sillä sellainen nousi ja tunne oli mahtava. Elämäni ensimmäinen simppu ja tämän vuoden neljäs laji oli todellisuutta!



Sitten laiturin päästä tuli pari äijää kokeilemaan pieniä kivisimppuja rantamatalasta. Toinen heistä saikin sellaisen ja lisäksi jonkin tokon. Meillä ei ollut mitään kunnon lirkkivehkeitä mukana, mutta yritimme pienillä morreilla ja lyhyillä vavoilla. Ensin en edes nähnyt mitään kaloja pohjalla, mutta kun keksin siirtyä laiturin viereen hyvälle paikalle, näin siinä pari tokkoa. Sain pienen toukalla syötetyn morrin toisen eteen ja se lähestyikin sitä varovaisesti. Sitten se otti morrin suuhunsa, repi sitä ja minä vetäisin! Ei pysynyt, hitto! Päättelin, että toukkani oli turhan suuri ja paloittelin seuraavan aivan pieneksi. Heitin morrin taas kalan eteen, mutta enää sitä ei kiinnostanutkaan. Se kääntyi pois päin, muttei lähtenyt mihinkään. Kovasta yrityksestä huolimatta en saanut sitä enää ottamaan syöttiä suuhunsa.

Vaihdoin paikkaa muutaman metrin. Siellä en saanut kaloja näkyviin ja siirryin takaisin. Nyt siellä oli taas tokot syöntipäällä ja sain tarjottua morrin taas yhdelle. Se oli sen suussa hetken ja vedin. Se pysyi hetken päässä, mutta irtosi ennen pintaa. Koukku oli aivan liian suuri. Yritin vielä hetken, mutta kyytini oli jo kohta lähdössä, joten piti mennä pakkaamaan.

Päivä oli hieno ja lajeja tuli ihan kivasti, vaikka tokko jäi harmittamaan. Sää oli hieno: koko päivänä oli aivan tyyntä ja pakkasta hiukan, mikä edistää jäiden tuloa. Tosin iltapäivällä alkanut lumisade oli aika ikävä, mutta hyvä että se tuli nyt, että lumet menevät veteen, eivätkä jää haittaamaan jäätymistä. Seuraavaksi päästään jo varmaankin jääpilkille!








maanantai 11. marraskuuta 2013

Paraisilla ja Merimaskussa



Lauantaina 9. 11. oli meidän kaverien keskeisen laituripilkki-cupin finaali. Tarkoitus oli ensin vähän jigata ja sitten heitellä haukea. Yksi kavereista tosin myöhästyi, joten jouduimme aloittamaan ilman häntä. Jigiin ei saatu kuin tärppejä ja heitellessä selvisi, että ne olivat särkiä, sillä niitä ui laiturien vierillä suurina parvina ja sain sellaisen jopa lusikkauistimella.

Pilkintä taidettiin aloittaa puoli yhden aikaan. Minulla ei ollut morreja tai tapsipilkkejä, eikä myöskään matoja mukana lainkaan, sillä olin ajatellut ottaa vain ruoka-ahvenet värikoukulla. Ahvenia tosin ei ollut liikkeellä juuri nimeksikään. Särkiä sen sijaan kaverit alkoivat vetää aivan tolkuttomalla tahdilla. Jopa minä sain värikoukulla aina silloin tällöin.

Särjen syönti jatkui, vaikka alkoi tulla jo hämärääkin. Jossain vaiheessa tajusin laittaa syötiksi särjen silmän ja kalaa alkoi tulla minullekin.

Lopulta vähän yli kolmen tunnin pilkinnän jälkeen molemmilla kavereistani oli lähes kymmenen kiloa särkeä. Paitsi että sitä oli paljon, se oli myös huomattavan suurta. Minulla itselläni oli syöttivehkeiden poisjättämisen takia vain pari kiloa kalaa, mutta pidän sitä hyvänä saavutuksena värikoukulla.


  

                                        Isänpäivänä jiggailemassa


Pappa käski meidät isänpäivänä jauhelihasopalle. Oltiin siis Merimaskussa, joten lähdimme veljen kanssa vähän jiggailemaan siinä ennen kolmea Koiranaukolle.

Aluksi soudettiin Letonniemen kallion eteen. Siinä heiteltiin ja kohta saimme jo ensimmäiset tärpit. Pari heittoa jälkeenpäin sain kalan jo ylöskin. Hieno ahven! Ja punaisella jigillä, jolle joku oli tainnut hiukan naurahtaakin.. Mutta siitä viis, sillä itselläni on aina kova luotto punaiseen kalahommissa.





Sain siitä vielä kaksi ahventa ja sitten hiljeni. Siirryimme toiselle puolelle  merenaukkoa jyrkän kallion eteen. Sieltä ei tullut tärppiäkään ja soudimme takaisin. Kaloja tuli taas pari, mutta alkoi ihmetyttämään, kun Arttu ei saanut mitään. Annoin hänelle samanlaisen punaisen jigin kymmengrammaisen pään kera ja hän laittoi lisähoukuttimeksi ahvenensilmän jigikoukkuun. Siten Arttu saikin kalan.

Pari haukeakin tuli reissulla. Yhden heiton heitin lähelle ruovikkoa ja eiköhän siellä kohta hauki ollut päässä. Reilu kiloinen. Totesin Artulle, ettei nyt ole enää vaaraa hauen saamisesta. No, enköhän saanut toisen heti seuraavalla heitolla. 

Kokonaissaalis; kaksi haukea ja seitsemän ahventa.



Arttu sai vielä pienen ahvenen ja sitten lähdimme hämärää pakoon.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Syyslomalla Raumalla

Parista kalastustapahtumasta, eli laituripilkin SM-kilpailuista ja parista muusta kilpailusta ei ole ollut innostusta kirjoittaa, mutta nyt tulee tarinaa syysloman loppuun sijoitetusta kalareissusta, jolla oli tarkoitus kalastaa taimenta Rauman ulkosaaristosta.

Tältä voi näyttää matalalla lahdella veden ollessa miinuksella - pohja näkyy!
Olimme veljeni kanssa kaverimme Iiron ja hänen isänsä vieraina Eurajoella Iiron isovanhempien mökillä. Majoituimme sinne perjantai-iltana ja lähdimme illan viimeisiksi valoisiksi hetkiksi haukea heittelemään siihen lähiympäristöön. Viskoimme ahkerasti uistinta Terhin kannelta, mutta jäimme ilman kaloja.

Ensimmäinen hauki lepää haavissa.
Seuraavana aamuna nousimme auringon noustessa. Puuron jälkeen lähdimme uistelemaan haukea, koska ulompana merellä oli erittäin kova tuuli. Veli sai meidän porukan ekan hauen, joka oli vajaan kilon painoinen. Ottipelinä oli oranssi lusikka. Uistelua jatkettiin ja Iirolla kävi Minnarissa kala kiinni. Käännyimme ja minulla otti hauki kiinni tuosta samasta paikasta. Se oli siiman päässä kuin tukki. Ei potkinut yhtään ennen kun tuli veneen vierelle ja teki pienen hypyn. Iiro haavi, ja painoksi mitattiin noin pari kiloa.


Välillä kävimme syömässä ja perkaamassa kalat. Sen jälkeen Kallaan pääsyä. Tuuli oli kuitenkin edelleen aivan liian kova ja kastuimme heti alkuun veneen hyyppiessä aalloissa. Aallonkorkeus oli jonkin lähteen mukaan jopa 2,5 metriä! Siispä käännyimme takaisin ja aloimme jälleen uistella haukea. Kiertelimme rantoja ja kaikki saivat kalaa. Kuskimme päätti jossain vaiheessa, että vierailemme Reksaaressa. Ajelimme sinne kapeita suntteja pitkin. Saaressa lämmittelimme, sillä kylmä oli päässyt tulemaan talvihaalareista huolimatta. Pikku visiitin jälkeen lähdimme takaisin, jotta ehtisimme takaisin mökille  
katsomaan Uunoa


Yhdestä rännistä Iiro uisteli komean ahvenen, mutta sen jälkeen ajoimme vauhdilla mökille kaloja perkaamaan. Illalla saunottiin edellispäivän tapaan.

Viimeisenä päivänä, sunnuntaina, pääsimme vihdoin kokeilemaan sen kohdekalan, eli taimenen kalastusta. Parilla paikalla heiteltiin, ja kun ne oltiin todettu tyhjiksi, rantauduimme saareen nimeltään Puskakari. Heittelimme ympäri rantoja, mutta tuloksetta.

Puskakari.

Puskakarista oli hyvä näkymä Olkiluotoon.
Puskakarista lähdettyämme yritimme vetää ja heittää taimenta. Jäimme vaille tärppejä. Takaisin mökille ajaessamme yritimme vetää haukea reissun pelastamiseksi. Minulla olikin Rapalassa joku kolmonen tai nelonen kiinni, mutta haavinta ei aivan onnistunut, ja se irtosi veneen vierellä ollessaan kiinni vain yhdellä koukunhaaralla. Ajoimme pienen matkaa taaksepäin ja otimme uuden alun. Kun sama pätkä oli ajettu ja oltiin jo melkein ottamassa vieheitä pois vedestä, sai Arttu tärpin. Kala vaikutti suurelta, ja veneen vierellä se paljastui vajaan kilon lahnaksi, joka oli selästään kiinni. Erikoinen sattuma.

Uisteltu lahna.


Siitä sitten ajeltiin rantaan ja pakattiin tavarat. Syötiin ja lähdettiin kotiin. Päivällä alkanut päänsärky alkoi bussimatkalla vaivata kovasti ja paheni iltaa kohden. Mitä lie ollut? Ehkä auringonpistos



Erikoinen Abu Räkan-katkarapu, jolla saatiin haukia.

 
Lukuja kalareissulta:

Kalastukseen käytetty aika: Kolme päivää
Kalojen määrä: Koko porukalla 10
Lajien määrä: Kolme (Hauki, Ahven, Lahna)
Suurin kala: Hauki, noin 2 kg

perjantai 27. syyskuuta 2013

Laituripilkin Piirinmestaruus 22.9.

Laituripilkinnän PM-kilpailut olivat tänä vuonna Raision Hahdenniemessä. Tottakai sinnekin tuli lähteä, vaikka ei voinut edes toivoa suuria saaliita. Hahdenniemessä koko porukka pilkki A-laitureilla. Paikka ei välttämättä ole edes Hahdenniemen mittakaavassa kovin kalaisa. Siellä kuitenkin pilkittiin neljä tuntia. Kala oli piukassa, ja joskus saattoi tuurilla sellaisen saada.

Vaihdoin paikkaa aktiivisesti. Sillä ei kuitenkaan tuntunut olevan suurta vaikutusta kalantuloon. Koko ajan pilkin morrilla ja survarilla, paitsi hetken, jolloin yritin salakkaa kisan loppupuolella. Nekään eivät tuntuneet syövän.

Minulla oli kalaa vaivaiset 122 grammaa. Kuudesta nuoresta olin näin ollen neljäs. Koko kilpailun suurinkaan saalis ei yltänyt edes kilon yli!
Tulokset täältä.

Lukuja kalareissulta:

Kalastukseen käytetty aika: Neljä tuntia
Kalojen määrä: Seitsemän kalaa (122g)
Lajien määrä: Kolme lajia (Pasuri, Särki, Salakka)

Sunnuntaina luvassa SM-laituripilkki samassa paikassa. Tosin eri laiturilla.