keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Turun kalamaraton 2015 - Pyöräilevien lahnojen silmin

Olihan Helsingin kalamaraton todella hieno, mutta kyllä Turku on meille se ykkönen. Otimme jo toisena vuonna peräkkäin vastaan haasteen. Suomen haastavimpaan kalastuskilpailuun tuo mukavasti lisähaastetta, kun sen suorittaa puhtaasti polkupyörillä liikkuen. Treenattu oli ja paikkatietoja vaihdettu vielä viime vuotta ahkerammin ja se myös tuotti tulosta. Fillarit puunattiin viimeisen päälle kuntoon ja kisasuunnitelmaa hiottiin moneen kertaan tehokkaammaksi, järkevämmäksi ja nopeammaksi kuin viime vuonna. Tavaramäärä mietittiin tarkkaan ja mitään ylimääräistä ei raahattu mukaan. Kisapäivä lähestyi ja viimeisten treenien jälkeen tunsimme olevamme valmiita kisaan.

Kisa-aamuna kaikilla alkoi olemaan maratonfiilis tapissa, kun lähdimme ennen kisaa pienelle lämmittelylenkille ja samalla viemään mäskit suunnitelman mukaisille paikoille, joista oli tarkoitus onkia osa ensimmäisistä kymmenestä lajista. Heti jo tapasimmekin Lt Barbatulan, toisen paikallisjoukkueen, mäskäämässä hopearuutanapaikalla. Vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme pian kierrosta. Kun mäskit olivat tekemässä tehtäviään, suuntasimme vihdoin kohti kisakeskusta...

Paikalla oli taas paljon vanhoja tuttuja, mutta myös uusia kasvoja ja heille kaikille kuuluu kiitos siitä, että Kalamaraton on niin upea tapahtuma ja vuoden kohokohta. Kello kävi ja lopulta avauspuheiden ja sääntöjen selvittämisen jälkeen pääsimme vihdoin siirtymään lähtöviivalle. Viimeiset sekunnit huudettiin ääneen ja kun vihdoin kajahti lähtömerkin antava huuto, neljä Pyöräilevää lahnaa lähti sotkemaan Myllärintalon pihasta kohti ensimmäisiä kalalajeja.

Jäiden polttelua Myllärintalolla ennen kilpailun alkua. Kisajännitys paistaa kasvoilta.

Hopearuutana, allikkosalakka, ei ongelmaa. Kymmenpiikin kanssa menikin jo vähän aikaa, mutta lopulta sekin oli kyydissä ja matka jatkui kohti ruutanaa. Pari minuuttia ja sekin oli pinnan paremmalla puolen. Kisaa kulunut 40 minuuttia, ei huono... 

Turpa, hoidettu. Ja matka jatkui kohti viittä seuraavaa lajia joiden oli laskettu tulevan samasta paikasta. Salakka, särki, ahven, kiiski... Mutta missä on se kymmenes? Särkeä, kiiskeä ja ahventa pukkaa. Äähh...

"Jess!" Huusin lopulta, kun pieni pasuri nousi vedestä ja nappasin sen käteeni. Ollilla oli jo vieressä pussi auki ja juoksin sen äkkiä huoltajallemme Juhanalle, joka odotti jo valmiina pyöränsä päällä ja lähti salamana polkemaan kohti kisakeskusta pasuripussi hampaidensa välissä.

14:29. Huhhuh! Aikamme oli kisan neljänneksi nopein ja hävisimme nopeimmalle joukkueelle, Koukut korvassa vajaan tunnin. Pidimme tulosta kuitenkin hyvänä polkupyörillä suoritetuksi. 

Jäimme vielä joksikin aikaa onkimaan Halisiin lahnan toivossa, jota ei kuitenkaan mäskeistä huolimatta tullut. Sen sijaan Jere nappasi joenpenkalle pienen todella haalean värisen särkikalan, jonka ulkoneva kuono varmisti sen meidän onneksemme pieneksi vimpaksi. Fiilis oli mahtava, emmekä hukanneet enempää aikaa lahnaan vaan lähdimme kohti seuraavia lajeja.

Ensimmäisten kymmenen lajin jälkeen oli aikaa ottaa hetki rennommin.

Kolmipiikki, sorva, silakka, ei ongelmaa. Kisa oli edennyt jo niin hienosti, että oli aikaa jo ottaa vähän rennomminkin. Välillä toki vähän ongittiinkin puuttuvan säyneen toivossa ja viskottiin uistinta.

Aurinko alkoi laskea ja pystytimme leirin Ruissalon kärkeen viritellen pohjaonget ja Juhanan alkaessa värkätä nuotiota viime vuoden tapaan. Jo viime vuonna olimme viettäneet mukavan hetken samassa paikassa rupatellen SKES Taimentiimin kanssa ja olimme luvanneet jopa tarjota heille kahvit, minkä myös toteutimme tänä vuonna. Mukavaa oli taas vaihtaa kuulumisia ja hauskaa oli, tosin Taimentiimiläiset eivät liiemmin välittäneet tarjoamastamme murukahvista, muuta kun ei ollut mukana. Kiitos taas tästä hetkestä Juhalle, Markukselle ja Mikolle!

Pyöräilevät lahnat ja SKES Taimentiimi yhteiskuvassa Ruissalon kärjessä

Ilta hämärtyi ja aloimme kaikki viritellä lirkkivehkeitä ja siirtyä ainoalle hieman tuulensuojaiselle rannalle. Alkuun ei oikein tahtonut näkyä kaloja, mutta sekin ongelma korjaantui illan pimetessä. Kivisimppu, mustatäplätokko, kivinilkka ja hietatokko olivat viimein pois alta ja matka jatkui kohti "nuljua" eli kivennuoliaista.

Ensimmäisten lirkkikalojen etsintää illan pimetessä yöksi

 Tähän asti kisa olikin mennyt jo sen verran hyvin, että oli jo aikakin ruveta menemään päin mäntyä. Nuljua ei nimittäin useamman tunnin yrityksestä huolimatta lajilistalle saatu useista nähdyistä ja yhdestä jopa koukussa olleesta yksilöstä huolimatta. Fiilis oli taas syystäkin aika laimea ja lähdimme aamuyön kylmyydessä ja väsymyksen jo vaivatessa jokaista polkemaan kohti oletettua kuhapaikkaa. 

Yksi komea kiiski ja noin 20-senttinen kuha, siinä olivat jigisaaliini. Siirryimme jonkin ajan kuluttua aamupuurot keitettyämme ja syötyämme onkimiseen ja vihdoin Olli repäisi laiturille kuin tilauksesta pienen säyneen tunnelman kohotukseksi. Jere päätti jatkaa ja väsytteli katki menneen haavinnysämme paremmalle puolelle vielä sen aikaisemmin pummatun nimikkokalamme. Tunnelma nousi taas kohisten ja päätimme lämpenevässä aamuauringossa lähteä jatkamaan matkaa 20 lajin tultua täyteen.

Aikaisen sunnuntaiaamun tunnelmaa

Lähdettyämme jälleen liikkeelle tällä kertaa vailla tarkkaa suunnitelmaa seuraavasta paikasta ei Olli voinut olla ehdottamatta uutta yritystä kivennuoliaisen perään. Tämä ehdotus johtikin toisen nuljuyrityksen toteutukseen, vaikka aurinko jo kovasti paistoikin. Nuljun pummaaminen kaihersi kuitenkin sen verran mieltä, että paikka piti käydä vielä kertaalleen läpi. Tällä kertaa nuoliaisia ei kylläkään edes näkynyt, mutta eipähän ainakaan voi sanoa, ettei olisi tarpeeksi yritetty.

Törön olimme päättäneet unohtaa jo treeneissä lajilistaltamme, niin epätodennäköiseltä se silloin tuntui. Olli kuitenkin painosti kokeilemaan ja päätimme kokeilla. Ja kuinka ollakkaan, Jeren nostaessa onkensa noin minuutin onginnan jälkeen, hän sanoi tyynesti: "No, tässähän se nyt on.". Taas oli aihetta riemuun ja kauaa ei mennyt kun Lt Barbatulan Jani oli ilmoituksen huomattuaan tuonut joukkueensa samalle paikalle. Neuvoimme hänelle kohdan ja pian oli törö heidänkin lajilistallaan. Se myös ratkaisi lopulta voiton heidän hyväkseen 24: llä lajilla aikasäännön turvin, mistä olimme enemmän kuin tyytyväisiä, voitto kun meni paikallisjoukkueelle. Janilla satttui olemaan vielä samana päivänä syntymäpäivä, joten voitto oli todella ansaittu! Törö jäi myös meidän viimeiseksi lajiksemme kahden irti päässeen ja yhden selästä kiinni olleen hauen takia.
Vähän pulleampi töröyksilö osui Jeren onkeen suureksi onneksemme.

 21 lajia, viime vuonna 17. Mukava parannus ja koko kilpilussa lopulta 4. sija 13: sta mukana olleesta joukkueesta. Emme voineet olla kuin tyytyväisiä. Upea kilpailu, upea kaupunki ja upeat joukkuetoverit, ei voi muuta sanoa! Janille ja Lt Barbatulalle vielä koko Pyöräilevien lahnojen puolesta isot onnittelut! Taas alkaa vuoden odotus ja ensi vuonna nähdään. Saa nähdä miten jaksaa taas odottaa siihen asti...
Hietatokko. Pieni kala, mutta tärkeä osa 21 kalalajin listaamme.

~ Pyöräilevät lahnat - Juuso, Olli, Jere ja Juhana

tiistai 26. toukokuuta 2015

Helsingin kalamaraton 2015

Tämä teksti tulee nyt vähän myöhässä, kun tapahtumasta on kulunut jo yli viikko ja on ollut kaikennäköistä tekemistä myös Turun kalamaratoniin liittyen. Tänä vuonna minulle siis tarjottiin paikkaa Helsinkiin lähtevästä joukkueesta, jossa kilpailivat pari tuttua fongaria lähiseudulta ja totta kai tarjous oli otettava vastaan. Viime vuonna heidän mukanaan oli Olli ja tänä vuonna oli minun vuoroni. Tämä tarkoitti siis elämäni toista Kalamaraton-kisaa viime vuonna ensimmäistä kertaa koetun Turun maratonin jälkeen. En kirjoita tästä kilpailusta nyt kovin tarkasti, koska pääpanostuksemme on kuitenkin Turun kalamaratonissa ja Pyöräilevien lahnojen muodossa.

Lähdimme kisaan rennolla otteella ilman mitään paineita, sillä emmehän olleet tehneet alueella minkäänlaista ennakkotreenaamista. Tunnelma kisapaikalla Honkaluodossa oli käsin kosketeltavissa ja oli mukavaa tavata taas tuttuja ja uusia joukkueita. Jännitys tiivistyi pikkuhiljaa kello 12.00 annettavaan lähtömerkkiin asti, jolloin joukkueet lähtivät kuka minnekin haravoimaan kalalajeja kyytiinsä. Näin teimme mekin.

17:53 näytti kello kun saimme kiikutettua 10 ensimmäistä kalalajia tuomaristolle. Olisihan sen voinut vähän lyhyemmässäkin ajassa tehdä... Siitä hyvän esimerkin näytti SKES Taimentiimi, joka oli meitä noin neljä ja puoli tuntia nopeampi kisan nopeimmalla kymmenen lajin tarkistusajallaan 13:16. Huikea suoritus!

Kisan etenemistä oli hienoa seurata kilpailuseurannan kautta. Siinä riitti jännitystä loppuun asti. Ja saimmehan mekin sentään jokusen kalalajin raavittua vielä yön ja sunnuntaiaamun aikana listallemme useasta pummista, väsymyksestä ja aamuyön kylmyydestäkin huolimatta. Kisassa riitti upeita hetkiä, mutta myös pettymyksiä ja onnistumisia. Ei tätä turhaan väitetä Suomen vaativimmaksi kalastuskilpailuksi!

Lajeja meillä oli lopulta 22 ja aikasäännön mukaan se riitti sijaan 21. 57:stä joukkueesta. Voitto ratkesi myös aikasäännön perusteella ja sen nappasi joukkue Siloneula 31:llä lajillaan. Huima suoritus ja paljon onnea heille!

Nyt on tämäkin koettu. Kerrassaan upea kilpailu ja seuraavana viikonloppuna se saa jatkoa Turussa, jolloin Pyöräilevät lahnat ovat koossa jälleen!

Tässä vielä lista saamistamme lajeista:
Ahven, sorva, allikkosalakka, kiiski, lahna, pasuri, salakka, särki, vimpa, kolmipiikki, kymmenpiikki, suutari, mustatokko, silakka, mustatäplätokko, hietatokko, kivisimppu, piikkimonni, hopearuutana, ruutana, törö, seipi (ja näistä minulle uudet vuosifongot olivat suutari ja piikkimonni)

Kisassa noussutta lajikirjoa näytillä Honkaluodossa

~ Juuso

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Tervetuloa avovesikausi!

Näinhän siinä tänä vuonna kävi, että pilkkikauden viimeiseksi kisaksi jäi Ilmoilanselän SM-pilkki, kun SM-kiiskipilkkikin peruttiin. Taas loppui kausi lyhyeen täällä Etelä-Suomessa. Pilkillä ei enää tullut käytyä pitkään jatkuneiden plussakelien takia, ja kaiken lisäksi avovesikausi painoi jo pahasti päälle!

SM:ää seuraavana viikonloppuna tulikin jo kartutettua tämän vuoden lajilistaa avovedestä. Airiston matkailuhotellin laiturilta nousi kivinilkka ja rannasta lirkkimällä kivisimppu. Siianongintakausikin tuli avattua Rymättylässä ja avausreissun saaliiksi nousi kymmenen hopeakylkeä.

Sitä seuraavana viikonloppuna olikin piirin nuorten "pilkkileiri" Taivassalossa, jonne toki tuli lähdettyä. Kalastus vaan tapahtui jäiden puuttuessa avovedestä siianonginnan merkeissä. Minulle kertyi viikonlopun aikana neljä siikaa, jotka kaikki tulivat lauantaina iltapäivällä. Se taisi olla vielä leirin suurimpia saaliita... Mikään huikea syönti ei siis ollut. Siitä huolimatta koko viikonlopun ajan oli todella hauskaa!

Myös seuraavana viikonloppuna tuli käytyä siikaongella ja suhmuraisesta kelistä huolimatta 11 siikaa kertyi saalispussiin.

Viime viikonloppuna olikin pääsiäinen ja siikaonkireissulla nousi neljän siian lisäksi jo neljä särkeä. Keväthaukeakin yritettiiin, mutta laihoin tuloksin. Yksi uusi lajipiste sentään tuli, nimittäin silakka Ukko-Pekan sillalta. Pääsiäisenä oltiin vielä toisena päivänä siikaongella ja kalaa nousi vähän mukavammin, eivätkä särjet olleet riesana. Ehkä se kausi ei vielä ihan ohi ole. Pian toivottavasti onkikausi pääsee vauhtiin ja tulee varmaan vähän taukoa blogin kirjoitteluun, mutta eiköhän jotain tekstiä tule ainakin Kalamaratoniin sun muihin fongailuihin liittyen...

12. kivinilkka


13. kivisimppu
14. siika
Rymättylän kauniita hopeakylkiä

15. silakka

~ Juuso

tiistai 10. maaliskuuta 2015

SM-pilkki, Ilmoilanselkä - Olli

Tekstin alun voin hyvin lainata Juusolta, jonka kanssa olin reissussa. Skippaa alku, jos olet jo lukenut Juuson kirjoituksen SM-pilkistä.

"Nyt on elämäni ensimmäinen SM-pilkki kisattu. Reissu oli varsin mieleenpainuva monine vastoinkäymisineen, mutta itse kisasta sentään jäi ihan hyvä fiilis ja kyllä jossain välissä hauskaakin oli.

Olli oli saanut järjestettyä kyydin äidiltään ja minäkin pääsin mukaan. Lähdimme perjantaina iltapäivällä ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Majoituimme yön hotellissa Hämeenlinnan keskustassa. Reissu ei kuitenkaan alkanut aivan suunnitelmien mukaan vaan illalla saunasta tullessa puhelimeni lahosi tiputtuaan lattiaan. En siis saanut reissusta minkäänlaisia kuvia, kun muuta kameraa ei ollut mukana ja sekös harmitti. Lisäksi huoneessa oli melko tukalan kuuma, joka vaikeutti nukkumista.

Aamulla söimme hyvän aamupalan ja lähdimme ajamaan kisapaikalle. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet, vaan ajoimme ensin harhaan reitiltä. Epätoivon jo vallatessa matkustajia ehdimme kuitenkin vielä sopivaan aikaan kisapaikalle. Nopeasti ostamaan toukat ja odottelemaan lähtöpaukkua...



Vihdoin lupa tuli ja parisen tuhatta pilkkijää vyöryi Ilmoilanselän jäälle. Lähdimme Ollin kanssa lähtörannasta vasempaan, kohti Matkantaustanlahtea, jonne olimme edellisiltana suunnitelleet suunnistavamme. Karttaa ei kuitenkaan ollut kisassa mukana ja suunnistimme vähän väärään paikkaan, Häränvatsanlahden puolelle. Aloitimme kuitenkin Matkantaustanlahden ja Häränvatsanlahden välisen niemenkärjen tienoilta."
Juuso lähdössä innokkaana ahventen perään.

Lähtötilanne meillä oli siis hyvin pitkälti sama. Ensimmäinen SM-tason pilkkikilpailu, sama sarja ja tulimme samassa kyydissä.

Aloitimme siis pienen erehdyksen takia tuolta Häränvatsanlahden puolelta. Kilpailualueen raja näkyikin aika lähellä, ja sen tuntumassa oli muutama pilkkijä. Minä aloitin kuitenkin Häränvatsanlahden ja Matkantaustanlahden välisen niemen vierestä Velho-värikoukkupilkillä ja koukulla, joka oli oma arvaukseni siitä, mikä pelaisi Ilmoilanselällä.

Lisää kuvateksti
Neljänneltä avannolta tuli ensimmäinen havainto kaloista, kun pilkkiin nappasi pari pientä ahventa. Pariin se kuitenkin jäi, joten tein seuraavan avannon pian melko lähelle edellistä. Siitä tuli yksi oikein pieni ahven, jonka kuitenkin onnistuin tiputtamaan takaisin avantoon... Läheltä ei enää tullut havaintoja kaloista ja Juusollakaan ei tässä vaiheessa kuulemma ollut vielä edes tärppiäkään, joten sai alkaa tosissaan etsiä kalaa. 

Matkantaustanlahdella tein muutaman avannon yhden ruovikon läheisyyteen, kun näin erän pilkkijän siinä lähistöllä jotakin saavan. Minä en kuitenkaan saanut kalaa kiinni vaikka kokeilin hetken morriakin. Peremmälle Matkantaustanlahtea ei huvittanut lähteä, koska siellä oli niin paljon porukkaa. Sen sijaan lähdin toiselle puolelle aukkoa tai salmea - miksi sitä tuossa kohtaa nyt sanoisi - koska siellä oli huomattavasti vähemmän pilkkijöitä. Melko pian kuitenkin selvisi, ettei sekään mikään huippupaikka ollut.

Kilpailuaikaa oli kulunut puolitoista tai pari tuntia, kun lähdin pienelle matalikolle, jossa kasvoi hiukan ruokoa. En tiedä aikaa tarkalleen, koska kelloni lakkasi aamulla käymästä. Paikalla oli useampi pilkkijä, joista pari näytti saavan kalaakin. Mahduin siihen omasta mielestäni silti hyvin. Ensimmäisen avannon tuolle paikalle tein turhan syvään, mutta kun lähestyin matalampaa, aloin saada pientä ahventa melko hyvin. Hiukan ahventen vetelyä häiritsi väärät vehkeet, sillä tuossa oli yli kaksi metriä vettä, joten kehimisvapa olisi ollut jo hyvä väline rullavavan sijaan. Käytin kuitenkin sitä, kun se oli kerran valmiiksi kädessä. 

Pientä ahventa tuli siinä hyvän tovin, vaikka pilkkijöitä alkoi kerääntyä paikalle jatkuvasti enemmän ja reikiä syntyi jo ihan muutaman metrin säteelle minusta. Pysyttelin siinä vaikka syönti alkoi jo hiipua, koska en halunnut enää joutua etsimään kalaa kuten aamulla. Kun syönti oli varmasti loppu, aloin tehdä uusia avantoja lähistölle. Eipä niistä kovin suuria putkia enää tullut. Korkeintaan viisi kalaa yhdestä reijästä ja monet olivat täysin tyhjiä. Pyörin kuitenkin sillä alueella, kunnes huomasin muiden jo laittelevan kamojaan kasaan, mistä päättelin, että aika on täysi ja tulisi lähteä siirtymään punnituspaikalle.

Punnitus sujui juohevasti ja minulle jäi ainakin hyvä vaikutelma järjestelyistä, koska kaikki toimi nopeasti. Siitä pisteet järjestäjille. Vaaka kertoi, että minulla oli kalaa 896 grammaa. Hävisin siis taas Juusolle. Sarjassani olin kahdestoista ja Juuso kahdeksas 1398 gramman tuloksellaan. Voittotulos oli karvan yli kaksi kiloa meidän sarjassa ja yleisessä päälle kolmen kilon. Tässä vielä linkki kaikkiin tuloksiin: Tulokset

SM-pilkki taisi nyt jäädä kauden viimeiseksi kilpailuksi, sillä SM-kiiskipilkkikin peruttiin huonon jäätilanteen vuoksi. Eiköhän avovesikaudellekin tekemistä keksitä!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

SM-pilkki, Hauho, Ilmoilanselkä - Juuso

Nyt on elämäni ensimmäinen SM-pilkki kisattu. Reissu oli varsin mieleenpainuva monine vastoinkäymisineen, mutta itse kisasta sentään jäi ihan hyvä fiilis ja kyllä jossain välissä hauskaakin oli.

Olli oli saanut järjestettyä kyydin äidiltään ja minäkin pääsin mukaan. Lähdimme perjantaina iltapäivällä ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Majoituimme yön hotellissa Hämeenlinnan keskustassa. Reissu ei kuitenkaan alkanut aivan suunnitelmien mukaan vaan illalla saunasta tullessa puhelimeni lahosi tiputtuaan lattiaan. En siis saanut reissusta minkäänlaisia kuvia, kun muuta kameraa ei ollut mukana ja sekös harmitti. Lisäksi huoneessa oli melko tukalan kuuma, joka vaikeutti nukkumista.

Aamulla söimme hyvän aamupalan ja lähdimme ajamaan kisapaikalle. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet, vaan ajoimme ensin harhaan reitiltä. Epätoivon jo vallatessa matkustajia ehdimme kuitenkin vielä sopivaan aikaan kisapaikalle. Nopeasti ostamaan toukat ja odottelemaan lähtöpaukkua...

Vihdoin lupa tuli ja parisen tuhatta pilkkijää vyöryi Ilmoilanselän jäälle. Lähdimme Ollin kanssa lähtörannasta vasempaan, kohti Matkantaustanlahtea, jonne olimme edellisiltana suunnitelleet suunnistavamme. Karttaa ei kuitenkaan ollut kisassa mukana ja suunnistimme vähän väärään paikkaan, Häränvatsanlahden puolelle. Aloitimme kuitenkin Matkantaustanlahden ja Häränvatsanlahden välisen niemenkärjen tienoilta.

Tuolta alueelta en saanut värikoukkuun enkä tapsiin ensimmäiseen puoleen tuntiin nypyn nyppyä ja oli pakko siirtyä johonkin. Juoksin niemen toiselle, Matkantaustanlahden puolelle. Reijitin ahkerasti eri etäisyyksiä rannasta ja vasta noin tunnin kuluttua sain ensimmäisen ahvenen, kun siirryin vähän rannempaan, ruovikkotupsun viereen. Kun värikoukkuun ei oikein tuntunut aluksi ottavan, vaihdoin tapsiin ja pientä ahventa alkoi tulemaan. Keskipaino ehkä kymmenisen grammaa ja joitakin alle 5-grammaisiakin joukkoon. Siitä reijästä tuli ehkä parisenkymmentä kalaa ja sitten hiipui. Tein vielä reikiä ympärille, mutta niistä ei irronnut enää kuin ahven tai pari. Jokunen särki ja kiiskikin tuli väliin. Mietin taas mitä tekisin ja käväisin nopeasti vähän keskemmällä yhden pilkkijäryppään luona, kuitenkin saamatta minkäänlaista havaintoa kaloista. Juoksin takaisn ruohotupsun viereen ja aloin etsiä kalaa tuolta alueelta. Sitä alkoikin taas löytymään ja sain joitakin kohtuullisia putkia. Kokeilin vähän eri värikoukkuvärejä, mutta kummasti vaan tapsiin tuntui purevan paremmin. Sain olla noin puoleenväliin kisaa alueellani aika rauhassa, Ollikin oli juossut muualle, kun pari muutakin pilkkijää löysi paikalle ja alkoivat hekin ruuvata ahkerasti reikää jäähän. Sain siinä vielä pari hyvää putkea ja sitten alkoi hiipumaan. Taas enää kala tai pari avantoa kohden. Välillä tyhjäkin avanto. Kisa-aikakin alkoi hupenemaan ja siirryin kokeilemaan vanhoista reijistä saaden vielä härnättyä jokusia kaloja. Keskipainokin tuntui heikkenevän loppua kohden ja aivan lopuksi tuli enää lähes järjestään alle 5-grammaisia! En oikein saanut värikoukkuun ottamaan kunnolla koko päivänä, tosin en sitä paljon uittanutkaan, kun kala otti hyvin tapsiin. Se oli vain surkean pientä. suurin ehkä 30 grammaa ja yli 20-grammaisiakin oli alle 10 kpl.

Kilpailuaika tuli täyteen ja lopulta päästiin punnitukseen. Minulla oli kalaa 1398 grammaa ja se riitti alle 19-vuotiaiden poikien sarjassa 8. sijaan noin viidestäkymmenestä osanottajasta. Sarjani voittajalla oli hiuksenhienosti yli 2 kiloa. Olin tulokseen ihan tyytyväinen, tosin vähän jäi kaivamaan mieltä, paljonkohan olisin saanut kasaan jos olisin saanut pilkkiä alueellani rauhassa loppuun asti. Koko kilpailun paras tulos oli noin 3,4 kiloa, joka oli vähemmän, kuin aikaisemmin ennustettiin. Ihan hyvä fiilis kuitenkin jäi ja kisajärjestelyt menivät erittäin sujuvasti!

Tuolta löytyvät tulokset koko kilpailusta:

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Ka-Re -pilkki Kristallirannassa 28.2.

Jäät sen kun heikkenevät heikkenemistään ja kevät tekee tuloa jo kovalla vauhdilla. Nämäkin kisat olisivat pitäneet olla Askaisissa Pikisaaressa, mutta kas kummaa, nehän siirrettiin huonon jäätilanteen takia tuttuun ja turvalliseen Kristallirantaan... Olin päättänyt ottaa nämä kisat ihan rennosti lähtemättä mihinkään hirvittävän kauas. Tosin kilpailualuekaan ei sitä olisi sallinut. Kyseessä oli vielä sekakalakisa, joten tällä kertaa kiisketkin kelpasivat pussin täytteeksi.

Lähdin Kristallirannasta kohti Vahoniemeä ja jäin suunnilleen puoleen väliin Vahoniemennokkaa ja lähtörantaa, johon kilpailualue päättyi. Aloitin pienellä mustakeltaisella morrilla ja vasta viidennestä reijästä taisin saada ensimmäisen kiisken. Pian sain vähän rannemmasta yhden ahvenen. Kalantulo ei juuri päätä huimannut. Siirryin vähän reilummin rannasta poispäin ja muutamasta reijästä sain jo pari ahventa. Nekin sai kyllä onkia ihan erikseen, että mikään paras syöntipäivä ei ollut. Pian sain yhdestä reijästä kuitenkin jo vähän pitemmän putken ahventa. Välillä tuli useampi peräkkäin ja kun taas vähän härnäsi niin tuli muutama. Vietin tuolla reijällä varmaan liki tunnin ja sain siitä suurimman osan kaloistani. Kiiskiä ei kovin montaa tullut, mutta komeita särkiä muutama.

Loppuajaksi siirryin vielä lähemmäksi yhtä pilkkijärypästä ja sain vielä muutamia pieniä putkia ahventa. Alue oli jälleen kerran jo hakattu aivan seulaksi ja loppuajan kiertelin vanhoja reikiä. Värikoukkuakin kokeilin ja sainkin jokusen ahvenen, mutta muuten tänään oli morripäivä.

Minulla oli kalaa 4164 g ja olin sillä yleisessä sarjassa kahdeksas voittajalla ollessa yli yhdeksän kiloa.
Tässä vielä tulokset kilpailusta:
http://www.lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/ka_re_vierailu_2015.pdf

Nyt alkaakin armoton valmistautuminen ensi viikonlopun SM-pilkkiin Hauhon Ilmoilanselällä. Saa nähdä mitä se kisa tuo tullessaan...

~ Juuso

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Sekakalaviikonloppu 21.-22.2.

Hiihtolomalla tuli käytyä hupipilkillä melkein joka päivä, vähintään lyhyellä käväisyllä. Näistä reissuista ei ole nyt innostusta kirjoittaa yksityiskohtaisemmin, joten ei siitä sen enempää. Viikonloppuna oli jälleen kumpanakin päivänä kisat, joten keskitytään niihin.

Lauantaina 21.2. oli sekakalakisat Sauvossa, Marjaniemessä, jonne toki tuli lähdettyä, kun kyytikin oli tiedossa. En ollut tuolla paikalla ollut ennen, mutta olin kuullut, että särkiä piti saada jos mieli pärjätä.
Värikoukut jäivät siis suosiolla kotiin ja syöttivehkeet tulivat mukaan.

Lähdin kisakeskuksesta vasemmalle, Lammassaaren ja rannan väliin Ollilta saamieni vinkkien mukaan (hän ei itse päässyt tulemaan kisaan). Samalle alueelle tuli lisäkseni myös Jere, joka oli kanssani nuorten sarjassa. Muuten saikin olla aika rauhassa, kun suurin osa kilpailijoista jäi jo Lammassaaren etupuolelle.

Aloitin isohkolla kirkkaalla morrilla ja sain melko pian tärppejä. Vaihdoin aika pian pieneen punaiseen morriin ja pian tuli ylös 100-grammainen särki. Kalaa tuli aluksi harvakseltaan, kaikenkokoista särkeä, kiiskeä, pasureita ja ahvenia. Pysyin kuitenkin samalla avannolla ja välillä tuli aina monta oikein komeaa särkeä ja välillä hiukan hiljeni. Kalaa tuli jonkun verran koko ajan, mutta suuremmat särjet tuntuivat liikkuvan aika paljon. Välillä syönti taas kiihtyi ja väliin tuli muutama komea ahvenkin. Viereen tuli kuitenkin kairaamaan toinen pilkkijä ja jonkin ajan kuluttua hän karkuutti jonkin vähän isomman kalan. Epäilimme haueksi, sillä syönti loppui kuin seinään.

Pian piti vaihtaa aluetta, kun kalaa ei vain enää kuulunut. Kokeilin saaren takaa ja sain nätin ahvenen ja onnettoman kiisken. Kiisket näyttivät täällä olevan aivan hengettömän pieniä, sillä olin saanut jo useamman noin 3-4 -senttisen yksilön!

Kalaa ei kuitenkaan tuosta löytynyt. Ulompana istui yksi pilkkijä, joka näytti saavan kalaa. Siirryin siis vähän samalle alueelle ja aloinkin taas saamaan särkeä hyvää tahtia. Kala oli tosin kooltaan aika pientä, välillä aina joku isompi. Kokeilin välillä tapsia ja siihenkin otti, muttei ehkä ihan niin hyvin kuin morriin. Loppua kohden syönti vielä vähän kiihtyi ja kalaa oli kasassa ihan mukavasti.

Minulla oli kalaa lopulta noin 9600 g. Jere voitti nuorten sarjan reilun kilon kaulalla, hänellä oli tosin pussissaan yksi noin puolen kilon lahna. Yleisen voitto irtosi reilulla 16:lla kilolla. Mukava kisa kaiken kaikkiaan! Kalaa tuli ja se oli suurimmaksi osaksi nätin kokoistakin. Ja mainittakoon vielä, että pari uutta vuosifongoakin rapsahti samalla listaan: 10. salakka ja 11. lahna, morrilla kumpikin.


Sunnuntaina 22.2. oli taas sekakalan ongintaa tiedossa, tällä kertaa tutulla paikkaa Haunisten altaalla. Kyseessä oli kolmiseuraottelu, jossa kilpailivat vastakkain Taivassalon kalakerho, Turun Kala&Erä sekä Killin kalakerho, jota itse edustin (Naantalin seudun urheilukalastajien lisäksi). Päiväksi oli luvattu räntäsadetta ja kovaa tuulta ja kyllä se jossain määrin paikkansa pitikin.

Aloitin taas keskellä olevalta kiveltä eikä ihan viereen onneksi tullut muita pilkkijöitä. Kalaa ei kuitenkaan löytynyt toivottuun malliin. Kiertelin vanhaa "kalaisaa" aluetta ja joitakin pieniä ahvenia sekä kiiskiä sain härnättyä tapsiin. Vaihdoin pian aluetta keskellä olevan saaren eteen ja taas tuli joitakin tirrejä, nyt jo pari särkeä väliin. ei kuitenkaan enempää ja taas piti etsiä kalaa. Pian kuitenkin löysin vähän rannemmasta muutaman hyvän putken särkeä, jotka ottivat hyvin tapsiin. Välillä kokeilin keskemmältäkin, jossa pari pilkkijää olivat jo pitkään istuneet paikallaan ja näyttivät saavan harvakseltaan kalaa. Sain itsekin joitakin tirrejä ja muutaman pienemmän särjen, muttei enempää. Lähdin taas rannemmas ja löysin vielä yhden hyvän särkireijän. Tämän jälkeen kuitenkin hiljeni eikä kalaa oikein enää tahtonut löytyä. Loppuajaksi meninkin takaisin keskemmälle ja vaihdoin eiliseen pieneen punaiseen morriin. Joistakin reijistä sain vielä härnättyä muutaman pienen putken särkeä, mutta kala näytti taas liikkuvan ja se oli melko arkaa.

Saaliini oli noin 6100 grammaa, jolla voitin nuorten sarjan melko ylivoimaisesti kahdesta osanottajasta. Olipa saaliini sentään kymmenen parhaan joukossa, kun osanottajia oli liki 30 pilkkijää.

~ Juuso