Tätä kisaa ei taidettu viime vuonna edes pystyä järjestämään jäätilanteen takia, mutta nyt pääsi taas kisaamaan tuohon melko tasapaksun oloiseen salmeen. Kisassa kelpasi kaikki kala, mutta ahvenella oli kerroin kolme, joten sanomattakin on selvää, että ahvenen pilkintään piti panostaa. Olin päässyt kerran viikolla käymään kisa-alueella, joten jotain käryä kalojen sijoittumisesta ja syöntihaluista oli jo kisaan lähtiessä. Kovin suuria tuloksia en odottanut ja oletin parin-kolmen kilon ahvensaaliin olevan jo hyvä tulos.
Päätin aloittaa lähtörannan venelaiturien oikealla puolella sijaitsevan uimahyppyponttoonin vierestä parin metrin vedestä, josta sain treenissä kalaa. Aloitin pienellä kultamorrilla ja heti kävi selväksi, että kalaa oli paikalla, kun ensimmäinen reikä antoi yli kymmenen ahvenen putken mukavalla noin 50 g keskipainolla. Seuraavista reijistä ei enää kuitenkaan tullut kuin ihan muutamia kaloja ja pääosin pienempiä. Kokeilin lähimmästä kaislikonreunasta, mutta siinä oli paikalla vain pientä, alle 30 g särkeä. Nyhdin niitä sen aikaa, kun tahti pysyi nopeana, mutta siirryin paikan hiipuessa takaisin ponttoonilautan viereen. Sain aamuisista reijistäni härnättyä vielä jokusia ahvenia, jotka olivat kuitenkin hyvänkokoisia, mikä sai minut vielä tuhraamaan jonkun aikaa tuon alueen koluamisessa.
Lopulta päätin juosta vastarannalle kallioisen niemennokan taakse. Kalaa ei kuitenkaan löytynyt paria kiiskeä ja ahventa enempää. Menin ihan niemennokan edustalle ja siitä sain morrilla yhden paremman, ehkä 200-grammaisen ahvenen. Hetken kolusin vielä aluetta, mutta paria pientä ahventa enempää ei tästäkään enää irronnut. Nyt menin vielä niemennokan rajaaman lahdelman toiselle, kaislikkoiselle reunalle, jossa oli muutakin porukkaa. Heti alkoikin löytyä pientä ahventa, mutta pian kävi selväksi, että niitä ei montaa tullut reijästä ja ahventen jälkeen syöttiä tulivat nyppimään pienet särjet. Jonkin verran rei'itin tätäkin reunaa, ja kun kalat alkoivat olla jo ihan yksittäisiä, lähdin takaisin toiselle puolelle salmea.
Kokeilin lähtörannan laiturien edustoja, joissa muutakin porukkaa sinnikkäästi istui. En kuitenkaan saanut muuta kuin muutaman pienen ahvenen ja pari vielä pienempää kiiskeä. Kun muutakaan en keksinyt, lähdin käymään aamuisen kaislikonpätkän läpi. Tämä oli kuitenkin täysin tyhjä arpa tuottaen yhden särjen. Lopuksi menin vielä ponttoonilautan viereen ja nyt vanhoista reijistä sai morrilla taas pienellä härnäämisellä mukavia 50-100 g ahvenia. Tuonne olisi voinut tajuta mennä aikaisemminkin, sillä nyt yhden putken joutui jättämään melkein kesken kisa-ajan tullessa täyteen.
Tulokseni, noin 2,7 kg ahvenia ja hieman reilu kilo muuta kalaa(kertoimilla noin 9,2 kg) oikeutti alle 18 v.-sarjan voittoon. Yleisen sarjan hurja, kertoimilla yli 30 kg voittotulos pilkittiin kuulemani mukaan noin neljän kilometrin päästä lähtörannasta vasemmalle, Piikkiönlahden perukoilta. Myös aivan lähtörannan laitureiden välissä oli ollut hyvin kalaa, mutta juuri tuohon väliin en kisassa hoksannut mennä. Parantamisen varaa jäi, mutta kisasta jäi kuitenkin ihan mukava fiilis.
~ Juuso
sunnuntai 19. helmikuuta 2017
perjantai 10. helmikuuta 2017
Paraisilla 5.2.
Viime viikonloppuna kävin kisoissa sekä Taivassalossa, että Paraisilla. Taivassalon kisa oli kuitenkin niin paha hutilyönti (josta ei voi syyttää muuta kuin osaamattomuutta ja kokemattomuutta paikasta), että en nyt kirjoita siitä, vaan sunnuntain kisasta Paraisilla, Norrbyholmenissa. Kyseessä oli siis sekakalakisa, mutta ahventa lähdin taas pilkkimään.
Lähdin kilpailukeskuksesta oikeanpuoleista rantaa pitkin kallioiseen nokkaan takarajalle, se kun ei kovin kaukana ollut jäätilanteen takia. Tuolla rannat ovat syvät ja aloituspaikallani olikin yli kuusi metriä vettä, vaikka olin lähes rannassa kiinni. Aloitin värikoukulla, mutta ensimmäiset reijät eivät antaneet tärppejä, joten lähdin rei'ittämään rivakasti tätä reunaa takaisin päin. Pian sain ensimmäisen pienehkön ahvenen, kun vaihdoin tapsipilkkiin. Toisen kallioisen penkan edessä oli muutama muu pilkkijä ja päätin kokeilla siitä, kun he näyttivät jotain saavan. Sainkin heti samasta reijästä värikoukulla kolme ahventa, joista yksi oli yli 100-grammainen. Enempää ei kuitenkaan tahtonut ihan läheltä löytyä. Sirryin vähän syvempään ja taas löytyi muutama ahven. Heikolla otilla vaikutti olevan, kun otti värikoukkuun oli sen verran varovaista. Morrilla ei silti enää samasta reijästä tullut, joten jatkoin värikoukulla ja sillä aina jokusen ahvenen sai, kun teki uutta reikää. Ahvenet olivat pääaosin kuitenkin hyvän kokoisia. Myös yksi alamittainen kuha puraisi värikoukkuun.
Tuo tahti ei kuitenkaan oikein vakuuttanut ja kun alue oli tarpeeksi täynnä reikää, juoksin lähtörantaa kohti seuraavaan nokkaan. Tämä ei tuottanut lisäpainoa reppuun ja jatkoin matkaa lähelle avantouintilaituria. Yhdestä reijästä nousi pari pientä ahventa ja toisesta taas kuhantumppi, muttei enempää. Ihan lahden pohjukkaan en viitsinyt mennä, kun se oli jo vahvasti miehitetty, vaan jäin pilkkimään tuota syvempää reunaa, vaikka aivan reikäjuustoa sekin jo oli. Vaihdoin taas tapsiin ja sillä alkoikin heti nousemaan pientä ahventa vanhoista reijistä. Vaikka koko oli pientä, tahti oli sen verran hyvä, että päätin jäädä ennemmin nyhtämään sitä, kuin etsimään isomman kalan paikkaa. Jokunen vähän parempi ahven nousi sentään parista reijästä pienempien sekaan. Syönti alkoi kuitenkin hiipumaan ja taas meni vaikeaksi. Pari pikkukuhaa tuli taas, kun vähän koitin värikoukkua. On niitä tuolla näköjään paljon.
Ihan lopussa vasta hoksasin mennä vähän matalampaan ja vaihtaa tapsipilkin morriin, sillä se oli tässä kohtaa ainoa väline, johon pikkuahvenet enää suostuivat ottamaan. Montaa ahventa en enää kerinnyt saamaan, kun kisa-aika jo loppuikin.
Noin 3,3 kg:n saaliini riitti sentään 18 v.-sarjan voittoon, mutta muissa sarjoissa oli aika paljon hurjempiakin tuloksia, yleisen voittajalla ollessa reilu 8 kg. Kalaa oli ilmeisesti ollut paljon ihan lähilahdessakin, joten ongin koko kisan vähän vääristä paikoista. Suurimpaan osaan kisoista en pääse treenaamaan ja se näkyy sitten näin, kun ne kalat eivät aina tahdo löytyä samoilta paikoilta kuin aiempina vuosina...
~ Juuso
Lähdin kilpailukeskuksesta oikeanpuoleista rantaa pitkin kallioiseen nokkaan takarajalle, se kun ei kovin kaukana ollut jäätilanteen takia. Tuolla rannat ovat syvät ja aloituspaikallani olikin yli kuusi metriä vettä, vaikka olin lähes rannassa kiinni. Aloitin värikoukulla, mutta ensimmäiset reijät eivät antaneet tärppejä, joten lähdin rei'ittämään rivakasti tätä reunaa takaisin päin. Pian sain ensimmäisen pienehkön ahvenen, kun vaihdoin tapsipilkkiin. Toisen kallioisen penkan edessä oli muutama muu pilkkijä ja päätin kokeilla siitä, kun he näyttivät jotain saavan. Sainkin heti samasta reijästä värikoukulla kolme ahventa, joista yksi oli yli 100-grammainen. Enempää ei kuitenkaan tahtonut ihan läheltä löytyä. Sirryin vähän syvempään ja taas löytyi muutama ahven. Heikolla otilla vaikutti olevan, kun otti värikoukkuun oli sen verran varovaista. Morrilla ei silti enää samasta reijästä tullut, joten jatkoin värikoukulla ja sillä aina jokusen ahvenen sai, kun teki uutta reikää. Ahvenet olivat pääaosin kuitenkin hyvän kokoisia. Myös yksi alamittainen kuha puraisi värikoukkuun.
Tuo tahti ei kuitenkaan oikein vakuuttanut ja kun alue oli tarpeeksi täynnä reikää, juoksin lähtörantaa kohti seuraavaan nokkaan. Tämä ei tuottanut lisäpainoa reppuun ja jatkoin matkaa lähelle avantouintilaituria. Yhdestä reijästä nousi pari pientä ahventa ja toisesta taas kuhantumppi, muttei enempää. Ihan lahden pohjukkaan en viitsinyt mennä, kun se oli jo vahvasti miehitetty, vaan jäin pilkkimään tuota syvempää reunaa, vaikka aivan reikäjuustoa sekin jo oli. Vaihdoin taas tapsiin ja sillä alkoikin heti nousemaan pientä ahventa vanhoista reijistä. Vaikka koko oli pientä, tahti oli sen verran hyvä, että päätin jäädä ennemmin nyhtämään sitä, kuin etsimään isomman kalan paikkaa. Jokunen vähän parempi ahven nousi sentään parista reijästä pienempien sekaan. Syönti alkoi kuitenkin hiipumaan ja taas meni vaikeaksi. Pari pikkukuhaa tuli taas, kun vähän koitin värikoukkua. On niitä tuolla näköjään paljon.
Ihan lopussa vasta hoksasin mennä vähän matalampaan ja vaihtaa tapsipilkin morriin, sillä se oli tässä kohtaa ainoa väline, johon pikkuahvenet enää suostuivat ottamaan. Montaa ahventa en enää kerinnyt saamaan, kun kisa-aika jo loppuikin.
Noin 3,3 kg:n saaliini riitti sentään 18 v.-sarjan voittoon, mutta muissa sarjoissa oli aika paljon hurjempiakin tuloksia, yleisen voittajalla ollessa reilu 8 kg. Kalaa oli ilmeisesti ollut paljon ihan lähilahdessakin, joten ongin koko kisan vähän vääristä paikoista. Suurimpaan osaan kisoista en pääse treenaamaan ja se näkyy sitten näin, kun ne kalat eivät aina tahdo löytyä samoilta paikoilta kuin aiempina vuosina...
~ Juuso
sunnuntai 5. helmikuuta 2017
Kurkelanjärvellä 29.1.
Tämänvuotinen Killin kalakerho-Kiskon kalakerho -seuraottelu kisattiin Kiskossa Kurkelanjärvellä. Paikka oli minulle ennestään tuntematon, mutta mielenkiintoisen näköinen pienehkö (päästä päähän noin 2 km) järvi. Kilpailukalana oli sekakala, mutta olin päättänyt panostaa ahveneen, sillä sitä piti kuulemani mukaan olla järvessä enemmistönä.
Jäälle lähdettiin järven pohjoispäästä ja suuntasin suoraan eteläpäässä olevan niemen edustalle. Tuo pää järveä näytti muutoinkin silmääni mielenkiintoisemmalta. Ensimmäinen reikä ei antanut tärppejä, mutta toisesta tuli jo yksi pikkuahven. Siirryin aivan niemen kärkeen kallioisen rannan edustalle. Tästä löytyikin heti hyvä yli kymmenen ahvenen putki. Myös pari seuraavaa reikää antoivat reiluja parinkymmenen kalan putkia. Ahven oli noin 15-25-grammaista ja se tuntui ottavan hyvin tapsipilkkiin. Muutama noin 50 g ahvenkin tuli joukkoon. Värikoukkuakin tuli kokeiltua, mutta se osoittautui selvästi huonommaksi kuin tapsi ja päätin jo tässä vaiheessa jatkaa loppukisan tapsilla, kun siihen otti huomattavasti paremmin. Vettä oli reilu kolme metriä, mutta kalaa ei tuntunut olevan ihan matalassa, joten pilkin suosiolla tuota syvyyttä.
Saaliini, 6425 g, josta noin 90% oli ahvenia, loput pienehköjä särkiä ja yksi pasuri, riitti yleisen sarjan kakkossijaan voittajalla ollessa selvä etumatka reilun kahdeksan kilon saaliilla. Voittajalla oli ilmeisesti kuitenkin kookkaampaa kalaa, kun itselläni se oli keskikooltaan ehkä noin 20 grammaa.
Muuten onnistunut kisa näin pienellä ennakkotietämyksellä kisapaikasta.
~ Juuso
Jäälle lähdettiin järven pohjoispäästä ja suuntasin suoraan eteläpäässä olevan niemen edustalle. Tuo pää järveä näytti muutoinkin silmääni mielenkiintoisemmalta. Ensimmäinen reikä ei antanut tärppejä, mutta toisesta tuli jo yksi pikkuahven. Siirryin aivan niemen kärkeen kallioisen rannan edustalle. Tästä löytyikin heti hyvä yli kymmenen ahvenen putki. Myös pari seuraavaa reikää antoivat reiluja parinkymmenen kalan putkia. Ahven oli noin 15-25-grammaista ja se tuntui ottavan hyvin tapsipilkkiin. Muutama noin 50 g ahvenkin tuli joukkoon. Värikoukkuakin tuli kokeiltua, mutta se osoittautui selvästi huonommaksi kuin tapsi ja päätin jo tässä vaiheessa jatkaa loppukisan tapsilla, kun siihen otti huomattavasti paremmin. Vettä oli reilu kolme metriä, mutta kalaa ei tuntunut olevan ihan matalassa, joten pilkin suosiolla tuota syvyyttä.
| Katsaus pakkiin tässä kohtaa |
Kun tämä kohta alkoi hiljetä, menin vähän niemen toiselle puolen, josta löysin vain yhdestä reijästä lyhyen putken. Seuraavat reijät eivät vakuuttaneet, joten menin vielä kerran käymään kallion edustan vanhat reijät läpi ja niistä tulikin vielä jokusia ahvenia, muttei mitenkään kovin innokkaasti. Siirryin nyt niemen toiselle puolen lähemmäksi kohtaa, josta olin aloittanut ja ahventa alkoikin taas löytyä. Useampi parinkymmenen ahvenen putki nousi ihan peräkkäisistä reijistä ja tällä alueella antoi jokainen reikä jonkunlaisen putken. Kalantuloa kesti kyllä hyvän tovin, mutta lähialueella oli pari muutakin kilpailijaa, joten syönti alkoi jonkin ajan päästä väkisinkin hiljenemään. Vanhoista reijistä sai kuitenkin vielä kohtalaisia putkia. Kilpailuaika alkoi loppumaan ja kun vanhat reijätkään eivät enää oikein antaneet, reijitin vielä hiukan syvempään ja yhdestä reijästä lopulta löytyikin vielä hyvänoloinen putki, joka jäi kesken kilpailuajan tullessa täyteen.
Muuten onnistunut kisa näin pienellä ennakkotietämyksellä kisapaikasta.
~ Juuso
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
Kristallirannassa Pyhäjärvellä 21.1.
Viime viikonloppuna ei kisoja ollut tarjolla ihan lähialueella, joten vasta tänä viikonloppuna kisakausi sai jatkoa Pyhäjärvellä, Kristallirannassa. Ensimmäistä kertaa siis tuonne tänä talvena. Juttuja liikkui suurista saaliista ja isoista ahvenista, joten odotukset kisaan olivat korkealla.
Kisaa ennen kuulin monenlaista juttua kalapaikoista ja päätin taas valita oman suuntani vasta sen perusteella, mihin suuntiin muut porukat lähtisivät. Tällä kertaa selvästi suurempi osa porukasta lähti Vahoniemen suuntaan. Vaikka aiempien vuosien kisoissa olinkin saanut enemmän luottoa Kalikan seutuun, päätin nyt lähteä Vahoniemeen, sillä se tuntui varmalta valinnalta, olivathan monet sinne suuntaavat käyneet jo treenamassa pitkin viikkoa. Siirtymäaika oli puoli tuntia ja ehdin siinä ajassa juuri Vahoniemen edustalle. Aloitin kuitenkin reilusti ulompaa kuin yleensä, reilun viiden metrin vedestä, sen perusteella, että alueelle suuntasi muutama muukin pilkkijä.
Aloitin värikoukulla, mutta muutamat ensimmäiset reijät eivät antaneet tärppejä. Pian vaihdoin vähän pienemmän ja tummuneemman pilkin ja aloinkin saamaan heti nättejä ahvenia. Kun putken sai päälle, niitä nousi hyvää tahtia heti useita samasta avannosta. Kun alkoi hiipumaan, vähän matkan päähän uusi reikä ja taas alkoi pukata. Kalaa alkoi heti kertymään hyvää tahtia ja se oli hyvän kokoista, keskimäärin ehkä noin 150 g. Pari noin 400-grammaistakin tuli joukkoon. Parhailla reijillä pilkkiä ei tarvinnut laskea kuin väliveteen ja ahven oli jo kiinni. Ensimmäisen tunnin jälkeen ahvenia oli arviolta seitsemän kiloa ja syönti jatkui vielä vähän aikaa hyvänä, kunnes se yhtäkkiä lakkasi aivan kokonaan. Keli oli todella aurinkoinen ja se varmasti aristi kalat, kun reikääkin alueella oli jo reilusti.
Tämän jälkeen tilanne meni todella vaikeaksi, kun kalaa ei tahtonut löytyä enää mistään lähialueelta. Vaikea uskoa, että se jo tuossa kohtaa olisi loppunut, pikemminkin vain laittoi suunsa kiinni. Jatkoin kuitenkin työntekoa ja yhdestä reijästä löysin taas muutaman ahvenen, jotka ottivat värikoukkuun aika varovasti. Kokeilin vielä morria ja tein lähelle lisää reikiä, mutta eipä irronnut enempää. Tämän jälkeen tein lenkin vielä vähän syvemmälle, mutta se ei tuottanut muuta kuin yhden ainoan noin 15-grammaisen ahvenen.
Monien tyhjien reikien jälkeen päätin vuorostaan siirtyä vähän matalampaan. Lopulta sain yhdestä reijästä taas yhden ahvenen värikoukulla ja morrilla vielä perään toisen. Etenin nyt tätä syvyysvyöhykettä pitkin ja sainkin pian taas useamman ahvenen putken värikoukulla. Nämä olivat kuitenkin keskikooltaan pienempiä kuin aamulla. Läheltä löytyi vielä pari muutaman kalan reikää, jotka loivat vähän uskoa tekemiseen. Loppuajan etenin pitemmällä reikävälillä kohti lähtörantaa, mutta tuona aikana ei löytynyt enää kuin yksi kolmen ahvenen reikä. Paluuaikaa oli puoli tuntia, mutta lähdin vähän etuajassa kisakeskukseen, kun kalaa oli repussa ihan mukavasti ja keli oli varsin lämmin.
Tässä kisassa kuuluin jo ikäni puolesta yleiseen, enkä nuorten sarjaan ja saaliini, noin 10,3 kg riitti hyvin suureksi yllätyksekseni yleisen sarjan voittoon ja oli myös koko kilpailun suurin tulos. Ahvenia minulla oli 75 kappaletta, joten keskipaino oli hieman vajaa 140 grammaa. Täytyy olla tyytyväinen, vaikka loppuaika kisasta kuluikin varsin kalattomissa merkeissä. Tällä kertaa Kalikan suunnasta ei tullutkaan kovin suuria tuloksia, joten paikkavalintakin osui nappiin. Kisakausi on lähtenyt varsin mallikkaasti käyntiin ja saa nähdä, millaista jatkoa se saa ensi
viikonloppuna.
Kilpailun tulokset
~ Juuso
Kisaa ennen kuulin monenlaista juttua kalapaikoista ja päätin taas valita oman suuntani vasta sen perusteella, mihin suuntiin muut porukat lähtisivät. Tällä kertaa selvästi suurempi osa porukasta lähti Vahoniemen suuntaan. Vaikka aiempien vuosien kisoissa olinkin saanut enemmän luottoa Kalikan seutuun, päätin nyt lähteä Vahoniemeen, sillä se tuntui varmalta valinnalta, olivathan monet sinne suuntaavat käyneet jo treenamassa pitkin viikkoa. Siirtymäaika oli puoli tuntia ja ehdin siinä ajassa juuri Vahoniemen edustalle. Aloitin kuitenkin reilusti ulompaa kuin yleensä, reilun viiden metrin vedestä, sen perusteella, että alueelle suuntasi muutama muukin pilkkijä.
Aloitin värikoukulla, mutta muutamat ensimmäiset reijät eivät antaneet tärppejä. Pian vaihdoin vähän pienemmän ja tummuneemman pilkin ja aloinkin saamaan heti nättejä ahvenia. Kun putken sai päälle, niitä nousi hyvää tahtia heti useita samasta avannosta. Kun alkoi hiipumaan, vähän matkan päähän uusi reikä ja taas alkoi pukata. Kalaa alkoi heti kertymään hyvää tahtia ja se oli hyvän kokoista, keskimäärin ehkä noin 150 g. Pari noin 400-grammaistakin tuli joukkoon. Parhailla reijillä pilkkiä ei tarvinnut laskea kuin väliveteen ja ahven oli jo kiinni. Ensimmäisen tunnin jälkeen ahvenia oli arviolta seitsemän kiloa ja syönti jatkui vielä vähän aikaa hyvänä, kunnes se yhtäkkiä lakkasi aivan kokonaan. Keli oli todella aurinkoinen ja se varmasti aristi kalat, kun reikääkin alueella oli jo reilusti.
Tämän jälkeen tilanne meni todella vaikeaksi, kun kalaa ei tahtonut löytyä enää mistään lähialueelta. Vaikea uskoa, että se jo tuossa kohtaa olisi loppunut, pikemminkin vain laittoi suunsa kiinni. Jatkoin kuitenkin työntekoa ja yhdestä reijästä löysin taas muutaman ahvenen, jotka ottivat värikoukkuun aika varovasti. Kokeilin vielä morria ja tein lähelle lisää reikiä, mutta eipä irronnut enempää. Tämän jälkeen tein lenkin vielä vähän syvemmälle, mutta se ei tuottanut muuta kuin yhden ainoan noin 15-grammaisen ahvenen.
| Kelpasi pilkkiä näissä maisemissa! |
Tässä kisassa kuuluin jo ikäni puolesta yleiseen, enkä nuorten sarjaan ja saaliini, noin 10,3 kg riitti hyvin suureksi yllätyksekseni yleisen sarjan voittoon ja oli myös koko kilpailun suurin tulos. Ahvenia minulla oli 75 kappaletta, joten keskipaino oli hieman vajaa 140 grammaa. Täytyy olla tyytyväinen, vaikka loppuaika kisasta kuluikin varsin kalattomissa merkeissä. Tällä kertaa Kalikan suunnasta ei tullutkaan kovin suuria tuloksia, joten paikkavalintakin osui nappiin. Kisakausi on lähtenyt varsin mallikkaasti käyntiin ja saa nähdä, millaista jatkoa se saa ensi
viikonloppuna.
Kilpailun tulokset
~ Juuso
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
Kilpailukauden avaus Littoistenjärvellä 8.1.2017
Pilkkikausi aukesi omalla kohdallani jo ajat sitten, tänä talvena poikkeuksellisesti jo marraskuun alkupuolella. Olen siis ehtinyt käymään jäillä jo monet kerrat, vaihtelevin saaliin. Nyt on kuitenkin vuorossa talven ensimmäinen kisaraportti, Turun Littoistenjärveltä.
Kävin reilu viikko sitten perjantaina 30.12. katsastamassa järveltä paikkoja kisaa ajatellen ja testailemassa hiukan välineitä. Tällöin voisi sanoa olleen jopa pientä syönninpoikasta muutamissa kohdissa, kun olen yleensä mieltänyt tuon varsin vaikeaksi ja kalattomaksi paikaksi. Löysin ihan kohtalaisesti hyvänkokoisia, noin 100 g ahvenia ja sattumakalana noin parin kilon hauki tapsipilkillä. Näiltä pohjilta lähdin siis itse kisaan.
Kisapäivänä jäälle oli satanut muutaman sentin lumikerros, joka muodosti jäälle laikkuja, joissa lunta oli paksummin. Aloitin Rauhaniemen edestä parin metrin vedestä, johon tuli useampi muukin pilkkijä. Ensimmäiset reijät olivat tyhjiä, mutta melko pian sain yhden pienen ahvenen, kun vaihdoin tapsipilkin pieneen morriin. Karkuutin myös toisen, paremmantuntuisen kalan. Enempää tapahtumia ei tuntunut helpolla irtoavan, joten hylkäsin alueen äkkiä ja siirryin lähemmän saaren edustalle. Sainkin heti jokusen kiisken ja särjen ja pian löytyi myös pieniä ahvenia, jotka tuntuivat ottavan mieluummin morriin kuin tapsipilkkiin. Alueella oleva toinen pilkkijä näytti nykivän värikoukulla, joten kokeilin sitä itsekin ja sainkin pari n. 100 g ahventa. Pienemmät eivät ottaneet värikoukkuun lainkaan. Tein alueelle lisää reikiä ja yhden paksumman lumen laikun alta sain morrilla ihan peräjälkeen ensin reilun 300-grammaisen ja vielä toisen n. 250-grammaisen ahvenen. Sitten kalan koko pieneni taas. Pikkutirrejä ei tullut pitkiä putkia ja joukkoon tuli myös pieniä kiiskiä.
Kävin reilu viikko sitten perjantaina 30.12. katsastamassa järveltä paikkoja kisaa ajatellen ja testailemassa hiukan välineitä. Tällöin voisi sanoa olleen jopa pientä syönninpoikasta muutamissa kohdissa, kun olen yleensä mieltänyt tuon varsin vaikeaksi ja kalattomaksi paikaksi. Löysin ihan kohtalaisesti hyvänkokoisia, noin 100 g ahvenia ja sattumakalana noin parin kilon hauki tapsipilkillä. Näiltä pohjilta lähdin siis itse kisaan.
| Treenipäivänä jää oli varsin lumeton |
Kun reikien määrä alkoi ahdistaa, siirryin viereisen saaren reunaan. Ensin osui monta täysin tyhjää reikää, kunnes yhdestä sain morrilla ehkä parinkymmenen pikkuahvenen putken. Viereisistä reijistä ei kuitenkaan enää tullut ja päätin siirtyä Kuoviluodon edustalle. Tyhjältä vaikutti taas ja alue oli jo aika huolella rei'itetty. Muutama pilkkijä näytti saavan pikkuahvenia matalammasta. Menin itsekin vähän lähemmäksi ja kokeilin vanhoista reijistä. Joitakin pieniä ahvenia sain härnättyä sekä morrilla, että tapsilla. Lisäksi alueella oli myös hengettömän pieniä kiiskiä, jotka lähinnä veivät syötit koukusta. Jonkin verran tuhrasin tuossa aikaa, kunnes päätin lähteä takaisin äskeisen saaren reunaan.
Vanhasta kalareijästä en enää saanut nyppyjä, mutta vanhoja reikiä kokeiltuani yhdestä tuli taas pieni putki pikkuahventa sekä jokusia kiiskiä. Myös viereisestä reijästä irtosi kalaa, myös yksi vähän parempi 100-grammainen. Kun tuo kohta oli koluttu, alkoi kisa-aika huveta ja menin vielä ihan lopuksi kokeilemaan toisen saaren edustan. Reikiä oli paljon, enkä saanut vanhoista reijistä enää nyppyäkään, kunnes menin vanhalle lumilaikun reijälleni, josta sain aamulla kaksi parempaa ahventa. Nyt siitä junttasi morriin kisan viimeinen ahveneni, joka oli hieman reilu 400-grammainen.
Tulokseni, 2580 g ahvenia sekä 300 grammaa kiiskiä ja särki, eli ahvenen kerroin 5 huomioonottaen reilu 13 kg, oikeutti alle 18 v. sarjassa selkeään voittoon ja oli kilpailun toiseksi suurin tulos. Kisan suurin tulos oli veteraanisarjassa, kertoimilla reilu 16 kg. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut kisa, kalaa löytyi kutakuinkin samoilta paikoilta kuin treenissä, vaikkakin kalan keskikoko oli nyt pienempi. Treeni olisi myös varmasti ollut hyödyllisempi, jos sen olisi tehnyt vähän lähempänä kisapäivää, mutta se ei tällä kertaa ollut mahdollista. Jäätä on nyt jo sen verran hyvin, että kisakausi toivon mukaan jatkuu jo ensi viikonloppuna.
Kilpailun tulokset
Kilpailun tulokset
~ Juuso
maanantai 25. huhtikuuta 2016
Turun Kalamaraton 2016
Tänä vuonna Kalamaraton järjestettiin Turussa jo huhtikuun puolella, mikä asetti haasteita kaikille. Kilpailuun valmistautuminen oli meillä paljolti viime vuoden paikkatietojen varassa, tosin kapteenimme Juuso teki paljon töitä paikkoja varmistaessaan ja uusia paikkoja etsiessään. Tämä myös tuotti tulosta esimerkiksi todella potentiaalisen peruslajipaikan muodossa. Tältä paikalta Juuso oli nostanut kisaa edeltävällä viikolla kuutta eri lajia samoilta jalansijoilta. Lähdimme kisaan kolmentoista-neljäntoista lajin tavoitteella ja oletus oli, että viidellätoista pääsisi varmuudella palkintosijoille.
Kilpailuaamuna olimme vakiintuneella nelihenkisellä joukkueellamme taas koolla Halisten Myllärintalolla ihmettelemässä lukuisten kilpailevien joukkueiden kanssa. Joukkueita oli ajankohdasta huolimatta jälleen paikalla sentään yli kymmenen. Perussäännöt kerrattiin ja selvennettiin uutta ässä-sääntöä, joka ratkaisikin lopulta paljon. Eihän siinä enää meinannut housuissaankaan pysyä, kun kiire oli jo kovasti onkimaan.
Startti oli taas raivokas, kun lähtöluvan saatuamme lähdimme polkemaan kohti ensimmäistä onkipaikkaa. Keskivauhti pysyi ensimmäisellä siirtymällä varmaan yli 25 kilometrissä tunnissa, eikä varmasti alittanut kahtakymppiä ennen kuin ensimmäiset seitsemän lajia oli kasassa. Nuo seitsemän lajia ongimme kolmesta paikasta ja ne olivat allikkosalakka, hopearuutana, kymmenpiikki, turpa, salakka, särki ja kiiski. Näistä kolme viimeistä saimme ennen kisaa löytyneeltä paikaltamme kaikki odotukset ylittävässä ajassa. Huoltajamme Juhana oli hädin tuskin ehtinyt hengähtää, kun Juuso vetäisi seitsemänneksi lajiksemme kiisken ja Juhana pääsi toimittamaan ensimmäisiä kalojamme tuomaristolle nähtäväksi. Me muut jäimme tälle paikalle jatkamaan ongintaa, eikä kauan mennyt kun Jere täydensi listaamme pasurilla. Kun särkiä oli tarpeeksi irroteltu, lankesi säynekin lopulta Juuson onkeen. Nyt oli aika lähteä jatkamaan matkaa kohti seuraavia lajeja vielä aivan täydellisesti aikataulussa pysyen. Tähän mennessä kilpailu oli mennyt enemmän kuin putkeen ja kelikin oli ollut oikein inhimillinen.
Seuraavana oli vuorossa paikka, josta tarkoituksena oli poimia mustatäplätokko eikä vielä puuttuvan ahvenenkaan saaminen olisi haitannut. Täplis antautuikin melko pian kymmenenneksi lajiksemme, mutta raitapaidan loistaessa poissaolollaan jatkoimme matkaa. Seuraavalla paikalla tarkoitus oli jallittaa meille aikaisempina vuosina melkoisen kompastuskiven muodostanutta haukea. Kauaa ei taaskaan mennyt, kun tyynen vedenpinnan yllä kaikui Ollin huuto: "Kala!". Tämä tilanne kuitenkin päättyi nopeasti hauen irrotessa lusikkauistimesta ja pyrstön vilahtaessa syvyyksiin. Kalakontakteja ei enää saatu Ollin lusikkaan eikä Juuson suspiin ja lähdimme kohti silakkapaikkaa. Tämäkin tosin tuotti pettymyksen eikä sillikaloja listallemme päätynyt.
Nyt oli kulunut jo kauan edellisestä lajista ja usko alkoi taas olemaan koetuksella. Keli oli kuitenkin hieno ja päätimme kokeilla vielä siikaa, kun se nyt ainakin tuntui jotenkin todennäköiseltä. Rupattelimme rannassa rennoissa tunnelmissa, kunnes Olli huomasi pian vavankärkensä väpättävän aika rajustikin. Jännän väsytyksen jälkeen haaviimme kellahti noin puolen kilon siika vähän turhankin kovaäänisten "Kahen kilon siika!" -huutojen saattelemana. Tunnelma oli taas syystäkin katossa ja päätimme vielä jatkaa pohjaongintaa ahvenen toivossa. Jonkun ajan kuluttua oli Juusonkin ongessa kala, joka kuitenkin "harmiksemme" osoittautui toiseksi siiaksi. Päätimme vielä ennen illan hämärtymistä lähteä virpomaan jokunen ruovikonreuna läpi, mutta pitkänokat vain molskivat rantaryteikön keskellä aivan muut jutut kuin meidän uistimet mielessä.
Illan hämärtyessä yksi toinen joukkue tuli yrittämään siikaa samalle paikalle ja pian yksi heistä saikin pohjaongella pienen ahvenen, joten Juuso meni heti virittämään pohjaongen viereen jos se raitapaita vihdoin tulisi. Vierestä saatiin vielä toinen ja kolmaskin ahven ja vihdoin Juuson vavassakin oli syönti, joka kuitenkin päättyi vain madon viemiseen. Jere ja Olli olivat jo siirtyneet lirkkimään ja pian Jere olikin jo napannut kolmipiikin ja kivinilkan listallemme. Juuso jatkoi sinnikkästi vaivaamaan jääneen ahvenen yrittämistä pilkkopimeään saakka, mutta hänkin siirtyi lopulta lirkkimään. Rantaa vaihdettumme Olli nappasi komean hietatokon ja Jere juoksi pian rantaan mahdollisen liejutokkoehdokkaan kanssa. Myöhemmin saimme vielä Hakkaraisen Janilta 90-prosenttisen varmuuden siitä, että kala olisi liejutokko, mikä nosti hymyn jokaisen huulille. Kivisimppu tuotti kuitenkin päänvaivaa syöntihaluttomuudellaan ja usean tunnin yrityksen jälkeen lähdimme Ollin painostuksesta kohti kivennuoliaispaikkaa.
Nuoliaiset loistivat poissaolollaan ja vesikin oli vähän turhan virtaavaa ja sameaa. Väsymyskin taisi hiukan alkaa vaivaamaan ainakin kapteenia. Paikalla kävi joku Kalamaratonista tietämätön mies ihmettelemässä nuoliaisyritystämme pikku ojalla. Hän kuitenkin toivotti onnea ja kehui omistautumistamme lajille. Kivennuoliaista emme silti saaneet, mutta pienellä puhelimen välityksellä hoidetulla vaihtokaupalla saimme kuitenkin vinkin kivisimpun löytämiseksi ja aamuyöksi suunniteltu nukkumiskeikka lämpimissä sisätiloissa unohdettiin simpun tieltä. Parinkympin lisälenkin jälkeen Jere väsytteli kaikkien helpotukseksi lopulta simpun haavin paremmalle puolen.
Vietimme loppuyön nuotion lämmössä yrittäen nukkua kovalla metsänpohjalla huiman lämpöeristyksen omaavalla sadevaatealustalla - lukuunottamatta Jereä, joka jaksoi painaa senkin ajan kiinni vavan kahvassa. Aamupalaksi Juhana keitteli herkulliset nuudelit ja kun pahimmat vilun tunteet oli karistettu pois, lähdimme uudestaan silakkapaikalle. Juuso viskeli litkaa ja Jere laittoi pohjaongen pyyntiin. Jonkun ajan kuluttua Jere kelasi onkeaan ylös ja mikäpä muukaan sieltä nousi kuin uusi laji, ahven! Melkoinen apina vierähti pois selästä ja silakan yritys jatkui. Kun toinenkin litka oli jäänyt pohjaan eikä silakoista kuulunut havaintoja, päätimme aamukahvien jälkeen lähteä yrittämään puuttuvaa kuoretta.
Ensimmäinen paikka ei tarjonnut tärppejä onkiin eikä uistimeen ja viimeinen oljenkorsi otettiin käyttöön kisaa ollessa jäljellä pari tuntia. Olli jatkoi heittelyä Juuson ja Jeren onkiessa. Juhana heitti kalalajit tarkistukseen ja pian Juusolle tullut soitto kisakeskuksesta varmensi liejutokkomme liejutokoksi. Kisaseuranta kävi kuumana ja ratkaisun hetkillä jo kahdella joukkueella oli 18 lajia. Meillä vielä 17. Ei kuitenkaan kauaa, kun Jere viimein kiskaisi kuiville sen kaivatun norssin ja riemu oli sen mukainen. Nyt oltiin kiinni palkintosijassa jos hyvin kävisi. Olli heitteli uistinta ja Juuso pisti viimeiset mäskit peliin sattumavimpa kiikarissa. Kohta keskittymisen rikkoi Ollin totinen huuto kosken reunalta: "Juhana, haavi!". Kaikki juoksivat paikalle ja taisi ruveta jo vähän syke nousemaan kun Ollin vapa taipui kalan junnatessa pitkin pohjaa. Lopulta pintaan tuli melkoiseksi pettymykseksi parin kilon säynävä uistimen koukku selkäevän alta kiinni. Kisa hupeni käsistä ja sinnikkään yrityksen jälkeen siirryimme lopulta kisakeskukseen.
Pitkän tihkusateessa odotuksen jälkeen tulokset saatiin valmiiksi. Liejutokkomme osoittautui ässäksi ja toista sijaa pitäneen Sole BB -joukkueen haukiässä kumoutui viime hetkillä, mikä merkitsi Pyöräileville Lahnoille hopeasijaa. Lt Barbatula voitti toisena vuonna peräkkäin ruutanaässän ja nopeamman seitsemän lajin tarkistusajan turvin. Sijoituksemme ylitti kaikki odotukset ja emme voineet olla kuin tyytyväisiä. Huikean jännä kisa, josta vielä Pyöräilevien Lahnojen puolesta suuret kiitokset sekä järjestäjille että kanssakisaajille sekä tietysti paljon onnea voittajille! Meidän puolestamme myös suuri hatunnosto tälle äidin ja kahden pojan joukkueelle, jotka lähettivät terveisiä kisan jälkeen. Jos vain satumme näkemään jossain niin autamme ja opastamme ilomielin! Eli ensi vuoteen, jolloin meilläkin toivon mukaan on jo nelipyöräinen ajoneuvo allamme... On tämä vaan upea tapahtuma!
~ Pyöräilevät Lahnat: Juuso, Olli, Jere ja Juhana
Kilpailuaamuna olimme vakiintuneella nelihenkisellä joukkueellamme taas koolla Halisten Myllärintalolla ihmettelemässä lukuisten kilpailevien joukkueiden kanssa. Joukkueita oli ajankohdasta huolimatta jälleen paikalla sentään yli kymmenen. Perussäännöt kerrattiin ja selvennettiin uutta ässä-sääntöä, joka ratkaisikin lopulta paljon. Eihän siinä enää meinannut housuissaankaan pysyä, kun kiire oli jo kovasti onkimaan.
| Kohta mennään... |
![]() |
| Matkalla paikoille. Fillari rullaa ja fiilis on korkealla |
| Intensiivistä hopearuutanan ongintaa: kaksi antaa neuvoja ja yksi onkii |
| Saako tästä lajipisteen? |
| Fish on! |
![]() |
| Siika pyytäjineen |
| Lirkkimistä kuunvalossa |
Vietimme loppuyön nuotion lämmössä yrittäen nukkua kovalla metsänpohjalla huiman lämpöeristyksen omaavalla sadevaatealustalla - lukuunottamatta Jereä, joka jaksoi painaa senkin ajan kiinni vavan kahvassa. Aamupalaksi Juhana keitteli herkulliset nuudelit ja kun pahimmat vilun tunteet oli karistettu pois, lähdimme uudestaan silakkapaikalle. Juuso viskeli litkaa ja Jere laittoi pohjaongen pyyntiin. Jonkun ajan kuluttua Jere kelasi onkeaan ylös ja mikäpä muukaan sieltä nousi kuin uusi laji, ahven! Melkoinen apina vierähti pois selästä ja silakan yritys jatkui. Kun toinenkin litka oli jäänyt pohjaan eikä silakoista kuulunut havaintoja, päätimme aamukahvien jälkeen lähteä yrittämään puuttuvaa kuoretta.
| Väsymystä havaittavissa? |
![]() |
| "Rokastettu" säyne |
| Vielä viimeinen rutistus |
~ Pyöräilevät Lahnat: Juuso, Olli, Jere ja Juhana
tiistai 29. maaliskuuta 2016
Pilkkikauden päätös Littoisissa 28.3.
Maanantaina oli ohjelmassa pilkkikauden päätösreissu, jonka kohteeksi valikoitui Turun Littoistenjärvi ja tarkoituksena oli nyt löytää niitä vähän kookkaampia raitapaitoja.
Aloitin etelärannalta koulun rannasta ja jää alkoi tosiaan olla jo hieman puikkoutunutta, vaikka sitä olikin vielä noin 30 senttiä. Tämän viikon lämpöennusteet pistävät jäät viimeistään siihen kuntoon, että ensi viikonloppuna ei enää ole noille järvillekään asiaa. Etenin kalattomuuden vallitessa toisen edessä näkyvän saaren kupeeseen ja pian sainkin morrilla ensimmäisen pienehkön ahvenen. Tämä jäi kuitenkin ainokaiseksi ja siirryin pian rei'ittelemään Kuoviluodon ympäristöä. Edelleenkään ei oikein vakuuttanut, sillä tältä alueelta saalis jäi pariin pieneen särkeen.
Siirryin seuraavaksi Rauhaniemen edustalle ja yhdestä reijästä napsahtikin heti nätti noin 200-grammainen ahven ja vielä muutamasta muusta lävestä pari pienempää. Sain taas muutaman pienen särjen ja joissakin reijissä oli noita pikkusärkiä oikein reilumminkin härnäämässä. Seuraavaksi siirryin lähellä olevan vedestä nousevan betonimötikän viereen saamatta kuitenkaan kalahavaintoja.
Päätin mennä vielä kokeilemaan aamulla tekemiäni reikiä saaren lähistölle ja heti morrin pudotettuani junttasi yllättäen kiinni pulska varttikilon raitapaita. Tämä ei ollut edes ainokainen, vaan heti perään nousi vielä neljä nättiä fileahventa, joista suurin oli noin 350-grammainen. Kokeilin viereistä reikää ja siitäkin nousi yksi nätimpi ja jokunen pienempi ahven. Kiertelin näitä ja muutamia viereisiä reikiä ja sain härnättyä vielä joitakin ihan kohtuullisia ahvenia. Tämäkin alue kuitenkin lopulta hiljeni ja lopuksi kokeilin vielä pikaisesti Marjaniemen edustan saaden yhden särjen. Tämän jälkeen olikin jo hyvä lähteä, kun ruokakalat olivat kasassa.
Neljän tunnin reissun tulos
Surviaisia minulla ei ollut, mutta pilkin madolla ja pienellä kultaisella morrilla suurimman osan kaloistani ja tämä yhdistelmä tuntui pelittävän varsin hyvin. Nyt on näillä näkymin tämän talven pilkit pilkitty ja seuraavaksi keskitytään Turun Kalamaratoniin valmistautumiseen, joka on poikkeuksellisesti tänä vuonna jo huhtikuun puolella. Kisaan on tänä vuonna kovat odotukset ja aikaistaminen tuo mukavasti lisähaastetta...
~ Juuso
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




