sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kilpailukauden avaus Littoistenjärvellä 8.1.2017

Pilkkikausi aukesi omalla kohdallani jo ajat sitten, tänä talvena poikkeuksellisesti jo marraskuun alkupuolella. Olen siis ehtinyt käymään jäillä jo monet kerrat, vaihtelevin saaliin. Nyt on kuitenkin vuorossa talven ensimmäinen kisaraportti, Turun Littoistenjärveltä.

Kävin reilu viikko sitten perjantaina 30.12. katsastamassa järveltä paikkoja kisaa ajatellen ja testailemassa hiukan välineitä. Tällöin voisi sanoa olleen jopa pientä syönninpoikasta muutamissa kohdissa, kun olen yleensä mieltänyt tuon varsin vaikeaksi ja kalattomaksi paikaksi. Löysin ihan kohtalaisesti hyvänkokoisia, noin 100 g ahvenia ja sattumakalana noin parin kilon hauki tapsipilkillä. Näiltä pohjilta lähdin siis itse kisaan.

Treenipäivänä jää oli varsin lumeton
Kisapäivänä jäälle oli satanut muutaman sentin lumikerros, joka muodosti jäälle laikkuja, joissa lunta oli paksummin. Aloitin Rauhaniemen edestä parin metrin vedestä, johon tuli useampi muukin pilkkijä. Ensimmäiset reijät olivat tyhjiä, mutta melko pian sain yhden pienen ahvenen, kun vaihdoin tapsipilkin pieneen morriin. Karkuutin myös toisen, paremmantuntuisen kalan. Enempää tapahtumia ei tuntunut helpolla irtoavan, joten hylkäsin alueen äkkiä ja siirryin lähemmän saaren edustalle. Sainkin heti jokusen kiisken ja särjen ja pian löytyi myös pieniä ahvenia, jotka tuntuivat ottavan mieluummin morriin kuin tapsipilkkiin. Alueella oleva toinen pilkkijä näytti nykivän värikoukulla, joten kokeilin sitä itsekin ja sainkin pari n. 100 g ahventa. Pienemmät eivät ottaneet värikoukkuun lainkaan. Tein alueelle lisää reikiä ja yhden paksumman lumen laikun alta sain morrilla ihan peräjälkeen ensin reilun 300-grammaisen ja vielä toisen n. 250-grammaisen ahvenen. Sitten kalan koko pieneni taas. Pikkutirrejä ei tullut pitkiä putkia ja joukkoon tuli myös pieniä kiiskiä.

Kun reikien määrä alkoi ahdistaa, siirryin viereisen saaren reunaan. Ensin osui monta täysin tyhjää reikää, kunnes yhdestä sain morrilla ehkä parinkymmenen pikkuahvenen putken. Viereisistä reijistä ei kuitenkaan enää tullut ja päätin siirtyä Kuoviluodon edustalle. Tyhjältä vaikutti taas ja alue oli jo aika huolella rei'itetty. Muutama pilkkijä näytti saavan pikkuahvenia matalammasta. Menin itsekin vähän lähemmäksi ja kokeilin vanhoista reijistä. Joitakin pieniä ahvenia sain härnättyä sekä morrilla, että tapsilla. Lisäksi alueella oli myös hengettömän pieniä kiiskiä, jotka lähinnä veivät syötit koukusta. Jonkin verran tuhrasin tuossa aikaa, kunnes päätin lähteä takaisin äskeisen saaren reunaan.

Vanhasta kalareijästä en enää saanut nyppyjä, mutta vanhoja reikiä kokeiltuani yhdestä tuli taas pieni putki pikkuahventa sekä jokusia kiiskiä. Myös viereisestä reijästä irtosi kalaa, myös yksi vähän parempi 100-grammainen. Kun tuo kohta oli koluttu, alkoi kisa-aika huveta ja menin vielä ihan lopuksi kokeilemaan toisen saaren edustan. Reikiä oli paljon, enkä saanut vanhoista reijistä enää nyppyäkään, kunnes menin vanhalle lumilaikun reijälleni, josta sain aamulla kaksi parempaa ahventa. Nyt siitä junttasi morriin kisan viimeinen ahveneni, joka oli hieman reilu 400-grammainen.

Tulokseni, 2580 g ahvenia sekä 300 grammaa kiiskiä ja särki, eli ahvenen kerroin 5 huomioonottaen reilu 13 kg, oikeutti alle 18 v. sarjassa selkeään voittoon ja oli kilpailun toiseksi suurin tulos. Kisan suurin tulos oli veteraanisarjassa, kertoimilla reilu 16 kg. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut kisa, kalaa löytyi kutakuinkin samoilta paikoilta kuin treenissä, vaikkakin kalan keskikoko oli nyt pienempi. Treeni olisi myös varmasti ollut hyödyllisempi, jos sen olisi tehnyt vähän lähempänä kisapäivää, mutta se ei tällä kertaa ollut mahdollista. Jäätä on nyt jo sen verran hyvin, että kisakausi toivon mukaan jatkuu jo ensi viikonloppuna.

Kilpailun tulokset

~ Juuso

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Turun Kalamaraton 2016

Tänä vuonna Kalamaraton järjestettiin Turussa jo huhtikuun puolella, mikä asetti haasteita kaikille. Kilpailuun valmistautuminen oli meillä paljolti viime vuoden paikkatietojen varassa, tosin kapteenimme Juuso teki paljon töitä paikkoja varmistaessaan ja uusia paikkoja etsiessään. Tämä myös tuotti tulosta esimerkiksi todella potentiaalisen peruslajipaikan muodossa. Tältä paikalta Juuso oli nostanut kisaa edeltävällä viikolla kuutta eri lajia samoilta jalansijoilta. Lähdimme kisaan kolmentoista-neljäntoista lajin tavoitteella ja oletus oli, että viidellätoista pääsisi varmuudella palkintosijoille.

Kilpailuaamuna olimme vakiintuneella nelihenkisellä joukkueellamme taas koolla Halisten Myllärintalolla ihmettelemässä lukuisten kilpailevien joukkueiden kanssa. Joukkueita oli ajankohdasta huolimatta jälleen paikalla sentään yli kymmenen. Perussäännöt kerrattiin ja selvennettiin uutta ässä-sääntöä, joka ratkaisikin lopulta paljon. Eihän siinä enää meinannut housuissaankaan pysyä, kun kiire oli jo kovasti onkimaan.

Kohta mennään...
Startti oli taas raivokas, kun lähtöluvan saatuamme lähdimme polkemaan kohti ensimmäistä onkipaikkaa. Keskivauhti pysyi ensimmäisellä siirtymällä varmaan yli 25 kilometrissä tunnissa, eikä varmasti alittanut kahtakymppiä ennen kuin ensimmäiset seitsemän lajia oli kasassa. Nuo seitsemän lajia ongimme kolmesta paikasta ja ne olivat allikkosalakka, hopearuutana, kymmenpiikki, turpa, salakka, särki ja kiiski. Näistä kolme viimeistä saimme ennen kisaa löytyneeltä paikaltamme kaikki odotukset ylittävässä ajassa. Huoltajamme Juhana oli hädin tuskin ehtinyt hengähtää, kun Juuso vetäisi seitsemänneksi lajiksemme kiisken ja Juhana pääsi toimittamaan ensimmäisiä kalojamme tuomaristolle nähtäväksi. Me muut jäimme tälle paikalle jatkamaan ongintaa, eikä kauan mennyt kun Jere täydensi listaamme pasurilla. Kun särkiä oli tarpeeksi irroteltu, lankesi säynekin lopulta Juuson onkeen. Nyt oli aika lähteä jatkamaan matkaa kohti seuraavia lajeja vielä aivan täydellisesti aikataulussa pysyen. Tähän mennessä kilpailu oli mennyt enemmän kuin putkeen ja kelikin oli ollut oikein inhimillinen.
Matkalla paikoille. Fillari rullaa ja fiilis on korkealla

Intensiivistä hopearuutanan ongintaa: kaksi antaa neuvoja ja yksi onkii
Seuraavana oli vuorossa paikka, josta tarkoituksena oli poimia mustatäplätokko eikä vielä puuttuvan ahvenenkaan saaminen olisi haitannut. Täplis antautuikin melko pian kymmenenneksi lajiksemme, mutta raitapaidan loistaessa poissaolollaan jatkoimme matkaa. Seuraavalla paikalla tarkoitus oli jallittaa meille aikaisempina vuosina melkoisen kompastuskiven muodostanutta haukea. Kauaa ei taaskaan mennyt, kun tyynen vedenpinnan yllä kaikui Ollin huuto: "Kala!". Tämä tilanne kuitenkin päättyi nopeasti hauen irrotessa lusikkauistimesta ja pyrstön vilahtaessa syvyyksiin. Kalakontakteja ei enää saatu Ollin lusikkaan eikä Juuson suspiin ja lähdimme kohti silakkapaikkaa. Tämäkin tosin tuotti pettymyksen eikä sillikaloja listallemme päätynyt.

Saako tästä lajipisteen?
Nyt oli kulunut jo kauan edellisestä lajista ja usko alkoi taas olemaan koetuksella. Keli oli kuitenkin hieno ja päätimme kokeilla vielä siikaa, kun se nyt ainakin tuntui jotenkin todennäköiseltä. Rupattelimme rannassa rennoissa tunnelmissa, kunnes Olli huomasi pian vavankärkensä väpättävän aika rajustikin. Jännän väsytyksen jälkeen haaviimme kellahti noin puolen kilon siika vähän turhankin kovaäänisten "Kahen kilon siika!" -huutojen saattelemana. Tunnelma oli taas syystäkin katossa ja päätimme vielä jatkaa pohjaongintaa ahvenen toivossa. Jonkun ajan kuluttua oli Juusonkin ongessa kala, joka kuitenkin "harmiksemme" osoittautui toiseksi siiaksi. Päätimme vielä ennen illan hämärtymistä lähteä virpomaan jokunen ruovikonreuna läpi, mutta pitkänokat vain molskivat rantaryteikön keskellä aivan muut jutut kuin meidän uistimet mielessä.

Fish on!

Siika pyytäjineen

Illan hämärtyessä yksi toinen joukkue tuli yrittämään siikaa samalle paikalle ja pian yksi heistä saikin pohjaongella pienen ahvenen, joten Juuso meni heti virittämään pohjaongen viereen jos se raitapaita vihdoin tulisi. Vierestä saatiin vielä toinen ja kolmaskin ahven ja vihdoin Juuson vavassakin oli syönti, joka kuitenkin päättyi vain madon viemiseen. Jere ja Olli olivat jo siirtyneet lirkkimään ja pian Jere olikin jo napannut kolmipiikin ja kivinilkan listallemme. Juuso jatkoi sinnikkästi vaivaamaan jääneen ahvenen yrittämistä pilkkopimeään saakka, mutta hänkin siirtyi lopulta lirkkimään. Rantaa vaihdettumme Olli nappasi komean hietatokon ja Jere juoksi pian rantaan mahdollisen liejutokkoehdokkaan kanssa. Myöhemmin saimme vielä Hakkaraisen Janilta 90-prosenttisen varmuuden siitä, että kala olisi liejutokko, mikä nosti hymyn jokaisen huulille. Kivisimppu tuotti kuitenkin päänvaivaa syöntihaluttomuudellaan ja usean tunnin yrityksen jälkeen lähdimme Ollin painostuksesta kohti kivennuoliaispaikkaa.

Lirkkimistä kuunvalossa
Nuoliaiset loistivat poissaolollaan ja vesikin oli vähän turhan virtaavaa ja sameaa. Väsymyskin taisi hiukan alkaa vaivaamaan ainakin kapteenia. Paikalla kävi joku Kalamaratonista tietämätön mies ihmettelemässä nuoliaisyritystämme pikku ojalla. Hän kuitenkin toivotti onnea ja kehui omistautumistamme lajille. Kivennuoliaista emme silti saaneet, mutta pienellä puhelimen välityksellä hoidetulla vaihtokaupalla saimme kuitenkin vinkin kivisimpun löytämiseksi ja aamuyöksi suunniteltu nukkumiskeikka lämpimissä sisätiloissa unohdettiin simpun tieltä. Parinkympin lisälenkin jälkeen Jere väsytteli kaikkien helpotukseksi lopulta simpun haavin paremmalle puolen.

Vietimme loppuyön nuotion lämmössä yrittäen nukkua kovalla metsänpohjalla huiman lämpöeristyksen omaavalla sadevaatealustalla - lukuunottamatta Jereä, joka jaksoi painaa senkin ajan kiinni vavan kahvassa. Aamupalaksi Juhana keitteli herkulliset nuudelit ja kun pahimmat vilun tunteet oli karistettu pois, lähdimme uudestaan silakkapaikalle. Juuso viskeli litkaa ja Jere laittoi pohjaongen pyyntiin. Jonkun ajan kuluttua Jere kelasi onkeaan ylös ja mikäpä muukaan sieltä nousi kuin uusi laji, ahven! Melkoinen apina vierähti pois selästä ja silakan yritys jatkui. Kun toinenkin litka oli jäänyt pohjaan eikä silakoista kuulunut havaintoja, päätimme aamukahvien jälkeen lähteä yrittämään puuttuvaa kuoretta.

Väsymystä havaittavissa?
Ensimmäinen paikka ei tarjonnut tärppejä onkiin eikä uistimeen ja viimeinen oljenkorsi otettiin käyttöön kisaa ollessa jäljellä pari tuntia. Olli jatkoi heittelyä Juuson ja Jeren onkiessa. Juhana heitti kalalajit tarkistukseen ja pian Juusolle tullut soitto kisakeskuksesta varmensi liejutokkomme liejutokoksi. Kisaseuranta kävi kuumana ja ratkaisun hetkillä jo kahdella joukkueella oli 18 lajia. Meillä vielä 17. Ei kuitenkaan kauaa, kun Jere viimein kiskaisi kuiville sen kaivatun norssin ja riemu oli sen mukainen. Nyt oltiin kiinni palkintosijassa jos hyvin kävisi. Olli heitteli uistinta ja Juuso pisti viimeiset mäskit peliin sattumavimpa kiikarissa. Kohta keskittymisen rikkoi Ollin totinen huuto kosken reunalta: "Juhana, haavi!". Kaikki juoksivat paikalle ja taisi ruveta jo vähän syke nousemaan kun Ollin vapa taipui kalan junnatessa pitkin pohjaa. Lopulta pintaan tuli melkoiseksi pettymykseksi parin kilon säynävä uistimen koukku selkäevän alta kiinni. Kisa hupeni käsistä ja sinnikkään yrityksen jälkeen siirryimme lopulta kisakeskukseen.

"Rokastettu" säyne

Vielä viimeinen rutistus
Pitkän tihkusateessa odotuksen jälkeen tulokset saatiin valmiiksi. Liejutokkomme osoittautui ässäksi ja toista sijaa pitäneen Sole BB -joukkueen haukiässä kumoutui viime hetkillä, mikä merkitsi Pyöräileville Lahnoille hopeasijaa. Lt Barbatula voitti toisena vuonna peräkkäin ruutanaässän ja nopeamman seitsemän lajin tarkistusajan turvin. Sijoituksemme ylitti kaikki odotukset ja emme voineet olla kuin tyytyväisiä. Huikean jännä kisa, josta vielä Pyöräilevien Lahnojen puolesta suuret kiitokset sekä järjestäjille että kanssakisaajille sekä tietysti paljon onnea voittajille! Meidän puolestamme myös suuri hatunnosto tälle äidin ja kahden pojan joukkueelle, jotka lähettivät terveisiä kisan jälkeen. Jos vain satumme näkemään jossain niin autamme ja opastamme ilomielin! Eli ensi vuoteen, jolloin meilläkin toivon mukaan on jo nelipyöräinen ajoneuvo allamme... On tämä vaan upea tapahtuma!



~ Pyöräilevät Lahnat: Juuso, Olli, Jere ja Juhana

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pilkkikauden päätös Littoisissa 28.3.

Maanantaina oli ohjelmassa pilkkikauden päätösreissu, jonka kohteeksi valikoitui Turun Littoistenjärvi ja tarkoituksena oli nyt löytää niitä vähän kookkaampia raitapaitoja.

Aloitin etelärannalta koulun rannasta ja jää alkoi tosiaan olla jo hieman puikkoutunutta, vaikka sitä olikin vielä noin 30 senttiä. Tämän viikon lämpöennusteet pistävät jäät viimeistään siihen kuntoon, että ensi viikonloppuna ei enää ole noille järvillekään asiaa. Etenin kalattomuuden vallitessa toisen edessä näkyvän saaren kupeeseen ja pian sainkin morrilla ensimmäisen pienehkön ahvenen. Tämä jäi kuitenkin ainokaiseksi ja siirryin pian rei'ittelemään Kuoviluodon ympäristöä. Edelleenkään ei oikein vakuuttanut, sillä tältä alueelta saalis jäi pariin pieneen särkeen.

Siirryin seuraavaksi Rauhaniemen edustalle ja yhdestä reijästä napsahtikin heti nätti noin 200-grammainen ahven ja vielä muutamasta muusta lävestä pari pienempää. Sain taas muutaman pienen särjen ja joissakin reijissä oli noita pikkusärkiä oikein reilumminkin härnäämässä. Seuraavaksi siirryin lähellä olevan vedestä nousevan betonimötikän viereen saamatta kuitenkaan kalahavaintoja. 

Päätin mennä vielä kokeilemaan aamulla tekemiäni reikiä saaren lähistölle ja heti morrin pudotettuani junttasi yllättäen kiinni pulska varttikilon raitapaita. Tämä ei ollut edes ainokainen, vaan heti perään nousi vielä neljä nättiä fileahventa, joista suurin oli noin 350-grammainen. Kokeilin viereistä reikää ja siitäkin nousi yksi nätimpi ja jokunen pienempi ahven. Kiertelin näitä ja muutamia viereisiä reikiä ja sain härnättyä vielä joitakin ihan kohtuullisia ahvenia. Tämäkin alue kuitenkin lopulta hiljeni ja lopuksi kokeilin vielä pikaisesti Marjaniemen edustan saaden yhden särjen. Tämän jälkeen olikin jo hyvä lähteä, kun ruokakalat olivat kasassa.

Neljän tunnin reissun tulos

Surviaisia minulla ei ollut, mutta pilkin madolla ja pienellä kultaisella morrilla suurimman osan kaloistani ja tämä yhdistelmä tuntui pelittävän varsin hyvin. Nyt on näillä näkymin tämän talven pilkit pilkitty ja seuraavaksi keskitytään Turun Kalamaratoniin valmistautumiseen, joka on poikkeuksellisesti tänä vuonna jo huhtikuun puolella. Kisaan on tänä vuonna kovat odotukset ja aikaistaminen tuo mukavasti lisähaastetta...


~ Juuso

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Seuraottelu Haunisissa 5.3.

SM-pilkkiin en siis tänä vuonna lähtenyt, mutta onneksi lauantaina tarjolla oli Killin kalakerho-Kiskon kalakerho -seuraottelu Haunisten altaalla. Nämä olivat jo kolmannet kisat minulle tänä talvena tuolla paikalla ja alkaahan se jo kalan syönnissä näkymään, kun pieni vesistö on kyseessä. Kyseessä oli siis edelleen sekakalakisa.

Päätin nyt aloittaa lähtörannasta katsoen vasemmalta vähän keskemmältä, reilun kolmen metrin vedestä. Ensimmäisistä reijistä sain vain muutamia ahvenentirrejä ja pari särkeä ja hylkäsinkin pian tämän alueen. Menin keskellä olevasta kivestä vielä eteenpäin alueelle, josta olin saanut kalaa viime kisassa. Nyt särkeä ei kuitenkaan ollut paikalla alkuunkaan. Taisin vain pari särkeä ja useita kiiskiä saada erillisistä reijistä ja myös monta tyhjää reikää oli matkalla. Ei siis vakuuttanut taaskaan. Menin vielä eteenpäin vastarannalle, pienen rannasta ulkonevan saarekkeen lähelle. Nyt löytyi muutamia reikiä, joista tuli hiukan ahventa, mutta särjet olivat edelleen häviksissä. Etenin tätä reunaa lähemmäs lähtörantaa eikä kalaa oikein tahtonut löytyä. Tulin lähtörannan vieressä olevan kallion eteen ja lopulta osui. Särkeä alkoi pukkaamaan hyvää tahtia ja nostelin samasta reijästä ehkä pari kiloa yhtä soittoa pienellä kirkkaalla morrilla ja kovalla työllä routaisesta kompostista kaivamillani madoilla. Tämän reijän hyydyttyä viereisistä ei tullut enää kuin muutamia särkiä, mutta kun parhaalle reijälle palasi, sai siitä vielä pienen putken aikaiseksi.

Tämäkin alue kuitenkin hyytyi pian ja päätin palata samalle alueelle, mistä aloitin, vaikka siellä reikää olikin jo paljon. Jäin hieman ulommas "puhtaammalle" alueelle ja sainkin pian muutamia särkiä. Siirryin vähän ja taas osuin hiukan parempaan parveen. Särki otti kiinni heti kun morrin sai pohjan tuntumaan ja välillä jo välivedestäkin. Taas taisi parisen kiloa tulla tästä reijästä ja viereisistäkin vielä jonkun verran. Vanhoja reikiä kiertelemällä sai taas vielä pieniä putkia parhaimmista reijistä. Tällä tekniikalla sain vielä vajaan puolen kilon bonuslahnan. Kun tämäkin alue alkoi hiljenemään, menin vielä loppuajaksi lähemmäs rantaa ja yhdestä reijästä löysin vielä pari särkeä ja hyvän putken pikkuahventa, joka jäi osittain kesken kun kisa-aika tuli täyteen.

Saaliini 6770 g oli kilpailussa jopa melko selkeästi suurin saalis kakkosella ollen hieman yli neljä kiloa. Lisäksi saamani lahna oli jälleen kisan suurin kala. Taitaa tuon lätäkön metkut siis ruveta olemaan jo jotenkuten hanskassa. Toki iso vaikutus oli myös käyttämilläni madoilla. Toukkaan kun särki ottaa tuolla heikommalla syönnillä yleensä paljon huonommin kuin komposti- tai lehtimatoon.

~ Juuso

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

SM-morri Säkylän pyhäjärvellä 28.2.

Viime suununtaina oli vaihteeksi vuorossa vähän erilainen kisa perinteisempiin pilkkikisoihin verrattuna, SM-mormuskointi Pyhäjärvellä Kristallirannassa. Kilpailualueeksi rajatut ruudut sijaitsivat aivan kisakeskuksen edustalla. Nuorten sarjoille ja naisille, miesveteraaneille sekä yleiselle sarjalle oli omat ruutunsa sekä aamu- että iltapäiväksi. Kisassa sai siis olla kerrallaan kaksi avantoa varattuna ja myös mäskääminen oli sallittua. Minulla oli sekä surviaisia, että kiiskihoukuttimeksi tarkoittamaani särjen mätiä. Odotukset kalantulosta olivat aikaisempien kisojen perusteella varsin heikot.

Aloitin ruudun syvemmästä päädystä mustalla 3 mm morrilla ja sain melkein heti perus pyhäjärveläisen kiisken. Pian tämän jälkeen sain vielä samalta reijältä pienen noin 15-senttisen siian. Sitten hiljeni. Laitoin vähän mätiä avantoon ja siirryin kokeilemaan toista avantoa. Kun en kalahavaintoja saanut, kävin vielä kokeilemassa mätiavannon, mutta turhaan. Jatkoin syvemmän päädyn pilkkimistä ja yhdestä reijästä, jota olin syöttänyt surviaisilla, sain taas kiisken ja nätimmän särjen. Kokeilin myös kultamorria, mutta sillä en kaloja saanut. Jatkoin hieman matalampaan ja sain taas jostain reijästä pari kiiskeä. Kun alkoi hiipumaan, menin vielä takaisin aikaisemmalle surviaisreijälle ja sain siitä pari kiiskeä ja yhden pienen ahvenen. Loppuaikana en tainnut enää saada kuin yhden pienen kiisken ja ihan lopuksi meni hiukan aikaa hukkaan, kun onnistuin levittämään syöttirasiani hangelle.

Tältä aamupäivän erältä tulokseni oli siis 449 g, jolla jäin muutamalla grammalla kakkoseksi alle 19 v -sarjassa. Taktiikkani osoittautui jälkeenpäin ehkä hieman vääräksi, kun kyttäsin vähän liian kauan samaa avantoa. Kalat kuitenkin tulivat aika pian pilkinnän aloittamisen jälkeen. Aamupäivän ruutumme osoittautui melko niukkakalaiseksi, kun miesten sarjojen ruutujen suurimmat tulokset olivat yli kahden kilon. Siellä myös pääkalana oli ahven, kun taas omassa ruudussamme se vaikutti olevan kiiski. Yli puolen kilon tuloksia tuli omasta ruudustamme vain muutama.

Iltapäivän erässä pilkittin taas uudessa ruudussa ja nyt päätin liikkua hieman aktiivisemmin kuin aamulla. Aloitin taas ruudun syvemmästä päädystä. Ensimmäisistä reijistä en kaloja saanut, mutta syötitin taas ensimmäistä avantoa surviaisilla ja jonkun ajan kuluttua sille palattuani sain yhden ahvenen. Enempää ei irronnut ja jatkoin syvemmän päädyn pilkkimistä ilman kalahavaintoja. Jossain kohtaa porukkaa näytti kerääntyneen enemmän syvemmän päädyn toiseen kulmaan ja menin itsekin sinne päin. Sainkin pian samasta reijästä kaksi ahventa, joista toinen oli oikein komeakin, noin 250-300 grammaa. Enempää ei kuitenkaan siitäkään irronnut syöttämisestä huolimatta. Palasin kokeilemaan aiempaa syöttämääni avantoa ja sain siitä taas yhden pienemmän ahvenen. Jatkoin syöttämistä ja menin takaisin edelliselle alueelle. Sieltä ei kuitenkaan enempää tullut ja palasin taas takaisin syöttämälleni avannolle. Nyt siitä tuli enää yksi kiiski. Jatkoin kuitenkin vielä syöttämistä ja menin taas toiselle alueelle. Tuolta ei kuitenkaan kaloja enää löytynyt, vaikka useammastakin reijästä koitin. Kisa-aika alkoi olla vähissä ja menin vielä loppuajaksi takaisin syöttämälleni avannolle. Tämä kannatti ja sain siitä vielä lopuksi kolme ahventa ja komean särjenlötkön.

Iltapäivän erän saaliini paino oli 729 g, joka nosti minut sarjassani ykköseksi ja voittoon. Yhteistulokseni aamu- ja iltapäivältä oli myös suurin samoissa ruuduissa pilkkineiden (eli naisten sarjojen ja muiden nuorten) kesken. Kaiken kaikkiaan hauska ja vähän erilainen kisa. Varmasti tulee lähdettyä toistekin, jos vain sattuu olemaan jossakin kohtuullisen matkan päässä.

Tuossa vielä tulokset koko kisasta.

~ Juuso

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Kolmiseuraottelu Haunisissa 27.2.

Lauantaina kisattiin jälleen lähivesistölläni  Haunisten altaalla. Keskenään kilpailivat Taivassalon kalakerho, Turun kala&erä sekä edustamani Killin kalakerho. Viikolla samalla paikalla oli ollut eläkeläisten kisat, joissa voittajalla oli ollut kalaa noin 6,8 kiloa. Kalaa oli kisassa nostettu lähes sata kiloa ja tuon kokoisessa vesistössä se alkaa jo tuntumaan. Pienellä treenikeikalla särjet olivatkin melko yksittäisiä, enkä oikein mistään löytänyt isompaa pakkautumaa, mikä ei vaikuttanut kovin hyvältä sekakalakisaa ajatellen.

Päätin tällä kertaa aloittaa keskellä olevan saaren reunasta noin 2,5 metrin vedestä. Ensimmäisestä reijästä taisi tulla muutama ahven ja yksi särki ja seuraavissa reijissä kalantulo jatkui samanlaisena. Maksimissaan pari särkeä ja useampia pikkuahvenia reikää kohden tuon saaren edustalta. Kalantulo ei siis oikein vakuuttanut ja päätin siirtyä keskelle kiven viereen, vaikka se ei treenissä oikein kalaa antanutkaan. Tilanne ei ollut juuri parantunut. Muutamasta reijästä sain ihan kohtalaisesti pikkuahvenia sekä morrilla että tapsilla, mutten niitä jäänyt nyhtämään vaan siirryin vähän keskemmälle, alueelle, josta olin saanut aiemmin särkeä. Alueella oli muutama muukin pilkkijä, jotka näyttivät harvakseltaan kalaakin saavan. Itsekin aloin saamaan jokusia särkiä ensin pienellä kirkkaalla morrilla ja kun vaihdoin pieneen tapsipilkkiin, särjen tulo vielä hiukan parani. Tuossa kohtaa pikkuahvenia ei myöskään ollut kiusaamassa kuin korkeintaan joitakin yksittäisiä.

Jossain kohtaa pilkkiin otti vähän parempi kala, jota sai muutaman kerran ihan sovittaa avantoon. Tämä osoittautui reilun puolen kilon lahnaksi. Eka pilkkilahna siis tästä vesistöstä. Kun särjen tulo alkoi hiipumaan tein vielä lähialueelle uusia reikiä ja kaikista sain vielä jonkun verran särkeä, mutten enää mitään pitkiä putkia. Nämäkin kalat sai härnätä ottamaan ihan erikseen eikä mistään kunnon syönnistä ollut kyse. Yhdestä reijästä sain vielä toisen vähän pienemmän lahnanlipukan. Tällä alueella pilkin suurimman osan kisasta ja sen hyydyttyä menin vielä viimeiseksi puoleksi tunniksi vastapäätä olevalle reunalle, josta sain vielä muutamasta reijästä ahventa ja joitakin särkiä.

Tulokseni 5995 g (vaikka vaaka kyllä lopulta pysähtyi 6000:n kohdalle, mutta tulos oli jo kirjattu ylös, mikä vähän harmitti) riitti yleisessä sarjassa toiseen sijaan. Ylivoimaisella voittajalla oli hivenen yli 10 kiloa ja kolmannen tulos oli jo kolmosella alkava. Voittotulos ongittiin ihan toisesta nurkasta järveä, melkeimpä siltä ainoalta alueelta, jota en treeneissa kokeillut, kun en yleensä ole tuosta päästä oikein kaloja saanut. Tämä taas osoituksena siitä, että kyllä ne kalatkin osaavat uida uusille alueille. Seuraottelun voitti Turun kala&erä ja Killin kalakerho jäi jälleen niukasti kolmanneksi. Lahnani oli lisäksi kilpailun suurin kala. Ensi viikolla olisi vielä samalla paikalla yksi seuraottelu, johon olen menossa, kun SM-pilkkiin en tänä vuonna lähde.

~ Juuso

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

PM-pilkki Pyhäjärvellä 20.2.

Lounais-Suomen PM-pilkin olisi pitänyt olla vasta maaliskuun puolella Salossa, Hirsjärvellä, mutta jostakin minulle tuntemattomasta syystä sitä aikaistettiin ja kisapaikaksi vaihtui Säkylän Pyhäjärven Kristalliranta. Minulle tuo sopi ihan hyvin, Pyhäjärven kun tunsin jo entuudestaan paremmin. Tosin kalantulo tulisi olemaan todella piukassa. Monen harjoittelemassa käyneen puheiden mukaan kaloja ei ollut tullut ainuttakaan.

Olin suunnitellut aloittavani tuttuun ja turvalliseen tapaan suunnilleen Kuivetunnokan ja Kalikan välistä ja paikalle tuli myös useita muita pilkkijöitä. Heti ensimmäisen reijän kairattuani osoittautui vesi yllättäen aika sameaksi, tiedä sitten mikä sen oli aiheuttanut. Aloitin luonnollisesti värikoukulla ja etenin kohti Kalikkaa rei'ittäen tasaisesti hieman eri syvyyksiä. Ensimmäinen tunti kului täysin ilman tärppejä morrilla kokeiluista huolimatta, ja aluetta oli pakko vaihtaa.

Päätin siirtyä ulommas, noin neljän metrin veteen, josta löytyikin jo vähän kirkkaampaa vettä. Lähdin kairaamaan pitemmällä reikävälillä syvempää vettä takaisin päin kohi Kuivetunnokkaa, kun muutkin pilkkijät alueella tasaisesti alkoivat harvenemaan. Kalattomuus kuitenkin jatkui ja nyt alkoi jo olemaan usko aika kovilla kalantulon suhteen. Huomasin Kuivetunnokan edustalla pienen pilkkijäryhmittymän ja päätin suunnistaa samalle alueelle, kun muutakaan järkevää en keksinyt. Heikkoa oli kuitenkin ollut heilläkin. Yhdellä taisi olla siinä vaiheessa kaksi ahventa ja toisella yksi, muilla ei ainoatakaan. Väänsin silti alueelle lisää reikää ja pilkin niitä eri välineillä, mutta tuloksetta. Puolet kisasta oli siis kulunut ilman nypyn nyppyä.

Päätin edelleen siirtyä tuosta kohtaa vähän ulommas ja niin näytti tekevän pari muutakin aluella pilkkinyttä. Yhdeltä reijältä sain viimein morriin varovaisen tärpin ja eka ahven, noin 100-grammainen, oli ylhäällä. Tämä toi roimasti lisää uskoa alueeseen ja aloin tekemään viereen lisää reikää. Yhdeltä reijältä nousi kiiski, muttei muuta. Jatkoin hakemista ja lopulta osui. Sain reijästä heti viitisen nättiä ahventa, kunnes hiljeni. Kokeilin värikoukkua, ja taas tuli muutama pienempi. Vielä morri veteen ja pari ahventa ylös. Tuossa kohtaa fiilis oli kyllä hieno, vaikkei siitä nyt pitkää putkea tullutkaan. Enpähän jäänyt kaloitta. Viereisestä reijästä sain vielä muutaman ahvenen, mutta sitä seuraavasta en enää. Kokeilin vielä vanhat reijät läpi, ja yhdestä karkuutin vielä ahvenen värikoukusta, jonka jälkeen hiljeni. Kisa alkoi olla lopuillaan ja tein vielä ahkerasti reikää lähialueelle. Aivan viimeisestä reijästä sain vielä viimeisillä minuuteilla pari pienempää ahventa ja yhden vielä karkuutin ihan jään reunaan.

Punnituksessa selvisi 17 ahveneni painoksi 1607 grammaa, jolla irtosi kuin irtosikin alle 19-vuotiaiden sarjassa piirinmestaruus, seuraavalla ollen vain karvan verran yli kilo. Vaikka kisassa pääosin kalantulo oli erittäin heikkoa ja moni jäi kokonaan ilman saalista, erottui yleisen sarjan voittaja täysin muusta joukosta melkoisella 6,8 kilon saaliillaan. Kakkosella olikin enää "vain" kolme ja puoli kiloa. Suurimmat saaliit tulivat ilmeisesti Vahoniemen suunnasta, eli jo lähtösuuntani kisan alussa oli hieman vikatikki, mutta tällä kertaa kuitenkin sinnikkyys kannatti.

Tulokset kisasta

~ Juuso