Viime talven SM-morrista jäi niin hyvät fiilikset, että tähän kisaan oli pakko lähteä, vaikka tiedossa oli, että kalantulo ei tulisi päätä huimaamaan. Tämä on kuitenkin mielestäni hauska kisamuoto, ja haastavat syöntiolosuhteet juuri takaavat sen, että taitoa tarvitaan.
Aamu- ja iltapäivälle oli siis rajattu ruudut, joissa pilkittiin, kerrallaan sai varata kahta reikää, kaikki kala kelpasi ja syöttäminen oli sallittua. Minulla olikin mäskisurviaisia ja hiukan värkkäämiäni ryyni-jauhopalleroita, vaikken juuri jälkimmäisiä uskonut tarvittavankaan. Aamupäivän ruutu oli hiekkarannalta katsottuna oikeanpuoleisella rannalla ja aloitin sen lähtörantaa lähemmästä päästä, jota lähellä oli myös järvellä toimivan hapettajan avanto.
Ensimmäisestä reijästä ei kalahavaintoja kuulunut. Laitoin hiukan surviaisia houkutteeksi ja menin pilkkimään seuraavaa avantoa. Ei mitään havaintoa kaloista. Kokeilin uudelleen syöttämäni avannon ja luulen, että siinä kävi koon 18 koukulla varustettua pientä kuparimorriani joku hiukan tökkäisemässä, muttei sen jälkeen enää jaksanut kiinnostua. Jätin tämän reijän vielä varaukseen ja lähdin reijittämään vähän tiheämpään tahtiin keskemmälle ruutua. Pian kävi selväksi, että vaikea kisa oli tulossa, kun kaikki reijät olivat järjestään tyhjiä. Lopulta kuitenkin yhdestä reijästä nousi välittömästi morrin pudotettuani 20 g kiiski, joka oli sen reijän ainoa. Juuri enempää ei siitä erästä kerrottavaa jäänyt, sillä se oli myös koko aamupäiväni ainoa kala. Kovasti vielä kokeilin uusia ja vanhoja reikiä, mutta ei niin ei. Helppoa ei ollut muillakaan, sillä 20 osanottajasta vain 8 sai kalaa ja kenelläkän heistä ei tainnut olla yhtä enempää.
Iltapäivän ruudulle ei juuri odotuksia ollut ja yli tunti aloituksesta kuluikin ilman kalatapahtumia. Olin taas syöttänyt surviaisilla yhtä avantoa sitkeästi pidemmän aikaa ja taisi olla vasta kolmas kerta kun kävin sitä kokeilemassa, jolloin sain varovaisen tärpin. Toisella yrityksellä se tarttui ja jäälle nousi mukava reilu 150 g ahven. Päivä oli pelastettu jo tässä kohtaa, mutta tämän jälkeen reijästä nousi vielä kaksi särkeä. Menin nyt kokeilemaan toisen varaamani avannon, jota olin myös hiukan syöttänyt. Siitäkin nousi nyt yksi särki. Palasin takaisin äskeiselle reijälle, mutta siitä ei enää kaloja irronnut. Vielä lopuksi menin koittamaan uudelleen tuon yhden särjen reijän ja viimeisillä minuuteilla sain härnättyä siitä vielä yhden nätin särjen.
Iltapäivän neljä särkeä ja ahven painoivat 430 grammaa, joka oli tuosta ruudusta sen verran hyvä tulos, että pisteeni oikeuttivat pienen porukan yleisen sarjan voittoon. Miesveteraanien sarjassa saatiin iltapäivän ruudusta myös yksi todellinen bonuskala, noin 850 g ahven, ja yksi nätti lahna oli kuulemma päässyt irti. Todella vaikea, mutta silti mielestäni hauska kisa, eikä päässyt kylmäkään tulemaan, sen verran aurinko porotti pilvettömältä taivaalta!
~ Juuso
maanantai 13. maaliskuuta 2017
Satakunnan PM-kisa Pyhäjärvellä, Kristallirannassa 5.3.
Tämä kilpailu sattui siinä mielessä sopivaan saumaan, että se tarjosi hyvän tilaisuuden treenata seuraavan viikon Lounais-Suomen PM-kisaan, joka järjestettiin samassa paikassa. Lounais-Suomen kilpailu on minulle tärkeämpi ja päätin ottaa tämän kisan treenin ja välineiden testailun kannalta. Vaikka tässä kisassa alueena oli koko järvi, tarkoituksena oli kuitenkin pysytellä Lounais-Suomen kisan kilpailualueella, joka oli varsin rajattu (karkeasti Kuivetunnokasta pari kilsaa selälle päin ja tästä suora linja Vahoniemen edustalle).
Lähdin kisassa Vahoniemen suuntaan, sillä pidin sitä varteenotettavimpana vaihtoehtona seuraavan viikonkin kisaan. Kuulemani perusteella Kuivetunnokan alueella ei juuri kalaa ole tänä talvena ollutkaan. Ehdin vartin menoajassa sopivasti vajaan kilometrin päähän Vahoniemennokasta, josta aloitin. Aloituskohdalla oli noin peri metriä vettä ja jo kolmas reikä antoi värikoukulla noin kilon ahvenputken, kun hivenen jyrkempi penkan reuna löytyi. Seuraavaltakin reijältä tuli värikoukkuun heti tärppejä, muttei kelvannut oikein kunnolla. Kokeilin morria ja se kelpasikin niin hyvin, että monta kertaa ahven kävi noukkimassa sen jo laskusta. Tästä reijästä nousi vielä noin kilo ahvenia ja keskipaino pysytteli mukavasti sadan gramman tuntumassa. Viereisistä reijistä ei kuitenkaan irronnut enää mitään eikä vanhoista kalareijistäkään lisäpainoa tullut, joten siirryin vähän reilummin lähemmäksi Vahoniemennokkaa.
Nyt meni taas monta reikää tyhjää nykiessä, kunnes yhdestä reijästä nousi yksittäinen pienempi ahven. Vierestä löytyikin jyrkempi penkan reuna ja siitä nousi heti värikoukulla useampi ahven. Kokeilin tapsipilkkiä ja silläkin tuli kaloja, muttei juuri parempaa tahtia kuin värikokullakaan. Tästäkin reijästä nousi noin kilo kalaa, eikä morrilla härnääminen lopuksi enää auttanut. Kalareijän ympärillä oli taas täysin tyhjää sekä syvemmässä, että matalammassa. Seuraavan kalareijän löysin vasta, kun menin lähes kiinni seuraavan viikon kisan takarajaan, ja tästä reijästä nousi ehkä puoli kiloa kalaa. Näin parin pilkkijän saavan jonkun verran kalaa noin 70 metrin päässä rajan ulkopuolella ja menin itsekin suunnitelmistani poiketen kokeilemaan tuota aluetta. Kisa-aikaa oli tässä kohtaa jäljellä noin tunti.
Ensimmäisestä reijästä nousikin pienen härnäilyn jälkeen mukava, noin 400-grammainen ahven, jonka jälkeen urku aukesi. Ahventa alkoi pukkaamaan hyvää tahtia, joka ei tuntunut hirveästi hiipuvan. Silti kokeilin ihan testimielessä vaihdella koukkuväriä, muttei sillä tuntunut olevan juuri merkitystä. Jossain kohtaa jätin putken kesken ja tein vähän matkan päähän reijän, josta myös alkoi heti pukata kalaa. Kun tahti vähän hiipui, tein vielä uuden reijän, mutta siitä tuli vain muutama selkeästi pienempi ahven. Menin vielä lopuksi vanhalle kalareijälle, jonka olin jättänyt kesken, ja taas alkoi nousta ahvenia. Hetken kuluttua oli kuitenkin pakko jättää putki kesken, kun kisa-aika päättyi ja oli vielä kerittävä punnitukseen puolessa tunnissa. Hiukan se täpärälle meni, mutta muutaman juoksuaskelen siivittämänä ehti kuitenkin määrätyssä ajassa kisakeskukseen.
Ihan ei kymppi mennyt rikki, mutta saaliini, 9750 g riitti kuitenkin alle 19 v. -sarjassa selkeään voittoon. Yleisessä sarjassa taisi olla kaksi kympin ylitystä, joista toinen ongittiin samalta kohtaa, johon itsekin lopussa löysin ja toinen ilmeisesti jostain päin selkää. Tuolle alueelle kun olisi hoksannut mennä vähän aiemmin, olisi tulos voinut olla vielä aika paljon parempi. Seuraavan viikon raja vain harmittavasti rajaa sen Lounais-Suomen kisan alueen ulkopuolelle. Päätin kuitenkin alustavasti lähteä silloinkin samaan suuntaan, vaikka arvattavissa oli, että sinne tulisi paljon muutakin porukkaa.
~ Juuso
Lähdin kisassa Vahoniemen suuntaan, sillä pidin sitä varteenotettavimpana vaihtoehtona seuraavan viikonkin kisaan. Kuulemani perusteella Kuivetunnokan alueella ei juuri kalaa ole tänä talvena ollutkaan. Ehdin vartin menoajassa sopivasti vajaan kilometrin päähän Vahoniemennokasta, josta aloitin. Aloituskohdalla oli noin peri metriä vettä ja jo kolmas reikä antoi värikoukulla noin kilon ahvenputken, kun hivenen jyrkempi penkan reuna löytyi. Seuraavaltakin reijältä tuli värikoukkuun heti tärppejä, muttei kelvannut oikein kunnolla. Kokeilin morria ja se kelpasikin niin hyvin, että monta kertaa ahven kävi noukkimassa sen jo laskusta. Tästä reijästä nousi vielä noin kilo ahvenia ja keskipaino pysytteli mukavasti sadan gramman tuntumassa. Viereisistä reijistä ei kuitenkaan irronnut enää mitään eikä vanhoista kalareijistäkään lisäpainoa tullut, joten siirryin vähän reilummin lähemmäksi Vahoniemennokkaa.
Nyt meni taas monta reikää tyhjää nykiessä, kunnes yhdestä reijästä nousi yksittäinen pienempi ahven. Vierestä löytyikin jyrkempi penkan reuna ja siitä nousi heti värikoukulla useampi ahven. Kokeilin tapsipilkkiä ja silläkin tuli kaloja, muttei juuri parempaa tahtia kuin värikokullakaan. Tästäkin reijästä nousi noin kilo kalaa, eikä morrilla härnääminen lopuksi enää auttanut. Kalareijän ympärillä oli taas täysin tyhjää sekä syvemmässä, että matalammassa. Seuraavan kalareijän löysin vasta, kun menin lähes kiinni seuraavan viikon kisan takarajaan, ja tästä reijästä nousi ehkä puoli kiloa kalaa. Näin parin pilkkijän saavan jonkun verran kalaa noin 70 metrin päässä rajan ulkopuolella ja menin itsekin suunnitelmistani poiketen kokeilemaan tuota aluetta. Kisa-aikaa oli tässä kohtaa jäljellä noin tunti.
Ensimmäisestä reijästä nousikin pienen härnäilyn jälkeen mukava, noin 400-grammainen ahven, jonka jälkeen urku aukesi. Ahventa alkoi pukkaamaan hyvää tahtia, joka ei tuntunut hirveästi hiipuvan. Silti kokeilin ihan testimielessä vaihdella koukkuväriä, muttei sillä tuntunut olevan juuri merkitystä. Jossain kohtaa jätin putken kesken ja tein vähän matkan päähän reijän, josta myös alkoi heti pukata kalaa. Kun tahti vähän hiipui, tein vielä uuden reijän, mutta siitä tuli vain muutama selkeästi pienempi ahven. Menin vielä lopuksi vanhalle kalareijälle, jonka olin jättänyt kesken, ja taas alkoi nousta ahvenia. Hetken kuluttua oli kuitenkin pakko jättää putki kesken, kun kisa-aika päättyi ja oli vielä kerittävä punnitukseen puolessa tunnissa. Hiukan se täpärälle meni, mutta muutaman juoksuaskelen siivittämänä ehti kuitenkin määrätyssä ajassa kisakeskukseen.
Ihan ei kymppi mennyt rikki, mutta saaliini, 9750 g riitti kuitenkin alle 19 v. -sarjassa selkeään voittoon. Yleisessä sarjassa taisi olla kaksi kympin ylitystä, joista toinen ongittiin samalta kohtaa, johon itsekin lopussa löysin ja toinen ilmeisesti jostain päin selkää. Tuolle alueelle kun olisi hoksannut mennä vähän aiemmin, olisi tulos voinut olla vielä aika paljon parempi. Seuraavan viikon raja vain harmittavasti rajaa sen Lounais-Suomen kisan alueen ulkopuolelle. Päätin kuitenkin alustavasti lähteä silloinkin samaan suuntaan, vaikka arvattavissa oli, että sinne tulisi paljon muutakin porukkaa.
| Keli oli koko päivän varsin aurinkoinen |
~ Juuso
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Naantalin viiden suurimman ahvenen kisa 19.2.
Naantalissa en ollut tätä ennen vielä tänä talvena ollut kisoissa, mutta hupipilkillä kyllä useaan otteeseen. Itse pidän kyllä tästä kisaformaatista ja se on mukavaa vaihtelua "määränongintakisoihin". Kerkesin käymään viikolla ennen kisaa pikaisesti juoksemassa alueen läpi ja pilkkimässä hiukan mielestäni varteenotettavimpia paikkoja. Paljon tuossa ei kuitenkaan ehtinyt, enkä koittanut lähempänä lähtörantaa olevia alueita lainkaan, vaikka niissäkin varmasti oli potentiaalia. Halusin kuitenkin pilkkiä kisani edes jokseenkin rauhassa. Saaliin suhteen tavoitteena oli kilon ylitys, mutta kuinka paljon se ylittyisi, oli kuitenkin kiinni myös tuurista. Voittoon kuitenkin vaadittaisiin aiempien vuosien mukaan lähempänä puoltatoista kiloa oleva tulos.
Suunnistin aloituspaikalleni Väskin takana olevaan lahdelmaan, josta olin treenipistollani saanut isoimman, varteenotettavan kisakalan kokoisen ahvenen sekä useita kohtuullisen kokoisia. Olin päättänyt pilkkiä kisan pääasiassa isohkolla morrilla, siihen kun on nyt syntynyt kovin usko ison kalan pyytäjänä. Ensimmäinen reikä oli typötyhjä, mutta toisesta alkoi jo pukata ahventa. Kalat olivat pääsääntöisesti alle 150-grammaisia tai siinä hujakoilla, mutta joukkoon tuli tästä reijästä myös yksi hieman reilu 200-grammainen, joka jo vastasi odotuksia kisakalasta. Seuraavista reijistä nousi pienempää kalaa hyvää tahtia ja kohta myös toinen noin 200-grammainen oli repussa. Alueelle tuli pari muutakin pilkkijää ja kohta syönti vähän hiipuikin. Yksi reikä kuitenkin mahtui aina vanhojen väliin ja se tuottikin tähän asti reiluimman, 255-grammaisen ahvenen.
Tämän jälkeen alkoi hiipua sen verran, että tein pienen siirtymän seuraavaan lahdelmaan pienen karin viereen, mutta tästä tuli vielä selvästi pienempiä kaloja kuin äskeiseltä alueelta, eikä niitäkään paljoa. Koitin vielä kallioisesta niemennokasta ja siinä olikin kalaa tiuhemmin, muttei kuitenkaan läheskään tarvittavaa kokoa. Ongin näitä jonkun aikaa siinä toivossa, että seassa olisi isompi, mutta se osoittautui turhaksi toiveeksi. Isompaa siirtymää en uskaltanut lähteä tekemään, kun treenissäkään ei vakuuttavia varapaikkoja ollut löytynyt, vaan päätin palata takaisin aloitusalueelleni. Juuri tuossa kohtaa ei porukkaa enää ollut ja vanhoista reijistä alkoikin taas tulla kohtalaisen kokoista kalaa ihan mukavaan tahtiin. Useampi 150-200-grammainen sieltä sekaan tulikin ja päätin pilkkiä tätä aluetta loppuajan. "Kuumimmalla" alueella riitti kalaa ja parhaimpina yksi hieman reilu 200-grammainen ja pari sitä hipovaa siitä vielä nousi. Kokeilin vielä vähän syvemmästä vedestä, mutta tuloksetta, kunnes kisa-aika päättyi.
Viisi suurinta ahventani painoivat 1086 g, joka riitti kilpailussa 8. sijaan noin 60:stä osanottajasta (kaikki kilpailivat samassa sarjassa). Voittaja erottui joukosta selkeästi 1522 g tuloksella, tämän jälkeen putosikin alle 1300 grammaan. Täytyy olla ihan tyytyväinen, vaikka pienellä tuurilla sekaan sattunut vähän reilumpi ahven olisikin heti nostanut sijoitusta.
Kilpailun tulokset
~ Juuso
Suunnistin aloituspaikalleni Väskin takana olevaan lahdelmaan, josta olin treenipistollani saanut isoimman, varteenotettavan kisakalan kokoisen ahvenen sekä useita kohtuullisen kokoisia. Olin päättänyt pilkkiä kisan pääasiassa isohkolla morrilla, siihen kun on nyt syntynyt kovin usko ison kalan pyytäjänä. Ensimmäinen reikä oli typötyhjä, mutta toisesta alkoi jo pukata ahventa. Kalat olivat pääsääntöisesti alle 150-grammaisia tai siinä hujakoilla, mutta joukkoon tuli tästä reijästä myös yksi hieman reilu 200-grammainen, joka jo vastasi odotuksia kisakalasta. Seuraavista reijistä nousi pienempää kalaa hyvää tahtia ja kohta myös toinen noin 200-grammainen oli repussa. Alueelle tuli pari muutakin pilkkijää ja kohta syönti vähän hiipuikin. Yksi reikä kuitenkin mahtui aina vanhojen väliin ja se tuottikin tähän asti reiluimman, 255-grammaisen ahvenen.
Tämän jälkeen alkoi hiipua sen verran, että tein pienen siirtymän seuraavaan lahdelmaan pienen karin viereen, mutta tästä tuli vielä selvästi pienempiä kaloja kuin äskeiseltä alueelta, eikä niitäkään paljoa. Koitin vielä kallioisesta niemennokasta ja siinä olikin kalaa tiuhemmin, muttei kuitenkaan läheskään tarvittavaa kokoa. Ongin näitä jonkun aikaa siinä toivossa, että seassa olisi isompi, mutta se osoittautui turhaksi toiveeksi. Isompaa siirtymää en uskaltanut lähteä tekemään, kun treenissäkään ei vakuuttavia varapaikkoja ollut löytynyt, vaan päätin palata takaisin aloitusalueelleni. Juuri tuossa kohtaa ei porukkaa enää ollut ja vanhoista reijistä alkoikin taas tulla kohtalaisen kokoista kalaa ihan mukavaan tahtiin. Useampi 150-200-grammainen sieltä sekaan tulikin ja päätin pilkkiä tätä aluetta loppuajan. "Kuumimmalla" alueella riitti kalaa ja parhaimpina yksi hieman reilu 200-grammainen ja pari sitä hipovaa siitä vielä nousi. Kokeilin vielä vähän syvemmästä vedestä, mutta tuloksetta, kunnes kisa-aika päättyi.
Viisi suurinta ahventani painoivat 1086 g, joka riitti kilpailussa 8. sijaan noin 60:stä osanottajasta (kaikki kilpailivat samassa sarjassa). Voittaja erottui joukosta selkeästi 1522 g tuloksella, tämän jälkeen putosikin alle 1300 grammaan. Täytyy olla ihan tyytyväinen, vaikka pienellä tuurilla sekaan sattunut vähän reilumpi ahven olisikin heti nostanut sijoitusta.
Kilpailun tulokset
~ Juuso
sunnuntai 19. helmikuuta 2017
Kaarinan Voivalanrannan kisat 11.2.
Tätä kisaa ei taidettu viime vuonna edes pystyä järjestämään jäätilanteen takia, mutta nyt pääsi taas kisaamaan tuohon melko tasapaksun oloiseen salmeen. Kisassa kelpasi kaikki kala, mutta ahvenella oli kerroin kolme, joten sanomattakin on selvää, että ahvenen pilkintään piti panostaa. Olin päässyt kerran viikolla käymään kisa-alueella, joten jotain käryä kalojen sijoittumisesta ja syöntihaluista oli jo kisaan lähtiessä. Kovin suuria tuloksia en odottanut ja oletin parin-kolmen kilon ahvensaaliin olevan jo hyvä tulos.
Päätin aloittaa lähtörannan venelaiturien oikealla puolella sijaitsevan uimahyppyponttoonin vierestä parin metrin vedestä, josta sain treenissä kalaa. Aloitin pienellä kultamorrilla ja heti kävi selväksi, että kalaa oli paikalla, kun ensimmäinen reikä antoi yli kymmenen ahvenen putken mukavalla noin 50 g keskipainolla. Seuraavista reijistä ei enää kuitenkaan tullut kuin ihan muutamia kaloja ja pääosin pienempiä. Kokeilin lähimmästä kaislikonreunasta, mutta siinä oli paikalla vain pientä, alle 30 g särkeä. Nyhdin niitä sen aikaa, kun tahti pysyi nopeana, mutta siirryin paikan hiipuessa takaisin ponttoonilautan viereen. Sain aamuisista reijistäni härnättyä vielä jokusia ahvenia, jotka olivat kuitenkin hyvänkokoisia, mikä sai minut vielä tuhraamaan jonkun aikaa tuon alueen koluamisessa.
Lopulta päätin juosta vastarannalle kallioisen niemennokan taakse. Kalaa ei kuitenkaan löytynyt paria kiiskeä ja ahventa enempää. Menin ihan niemennokan edustalle ja siitä sain morrilla yhden paremman, ehkä 200-grammaisen ahvenen. Hetken kolusin vielä aluetta, mutta paria pientä ahventa enempää ei tästäkään enää irronnut. Nyt menin vielä niemennokan rajaaman lahdelman toiselle, kaislikkoiselle reunalle, jossa oli muutakin porukkaa. Heti alkoikin löytyä pientä ahventa, mutta pian kävi selväksi, että niitä ei montaa tullut reijästä ja ahventen jälkeen syöttiä tulivat nyppimään pienet särjet. Jonkin verran rei'itin tätäkin reunaa, ja kun kalat alkoivat olla jo ihan yksittäisiä, lähdin takaisin toiselle puolelle salmea.
Kokeilin lähtörannan laiturien edustoja, joissa muutakin porukkaa sinnikkäästi istui. En kuitenkaan saanut muuta kuin muutaman pienen ahvenen ja pari vielä pienempää kiiskeä. Kun muutakaan en keksinyt, lähdin käymään aamuisen kaislikonpätkän läpi. Tämä oli kuitenkin täysin tyhjä arpa tuottaen yhden särjen. Lopuksi menin vielä ponttoonilautan viereen ja nyt vanhoista reijistä sai morrilla taas pienellä härnäämisellä mukavia 50-100 g ahvenia. Tuonne olisi voinut tajuta mennä aikaisemminkin, sillä nyt yhden putken joutui jättämään melkein kesken kisa-ajan tullessa täyteen.
Tulokseni, noin 2,7 kg ahvenia ja hieman reilu kilo muuta kalaa(kertoimilla noin 9,2 kg) oikeutti alle 18 v.-sarjan voittoon. Yleisen sarjan hurja, kertoimilla yli 30 kg voittotulos pilkittiin kuulemani mukaan noin neljän kilometrin päästä lähtörannasta vasemmalle, Piikkiönlahden perukoilta. Myös aivan lähtörannan laitureiden välissä oli ollut hyvin kalaa, mutta juuri tuohon väliin en kisassa hoksannut mennä. Parantamisen varaa jäi, mutta kisasta jäi kuitenkin ihan mukava fiilis.
~ Juuso
Päätin aloittaa lähtörannan venelaiturien oikealla puolella sijaitsevan uimahyppyponttoonin vierestä parin metrin vedestä, josta sain treenissä kalaa. Aloitin pienellä kultamorrilla ja heti kävi selväksi, että kalaa oli paikalla, kun ensimmäinen reikä antoi yli kymmenen ahvenen putken mukavalla noin 50 g keskipainolla. Seuraavista reijistä ei enää kuitenkaan tullut kuin ihan muutamia kaloja ja pääosin pienempiä. Kokeilin lähimmästä kaislikonreunasta, mutta siinä oli paikalla vain pientä, alle 30 g särkeä. Nyhdin niitä sen aikaa, kun tahti pysyi nopeana, mutta siirryin paikan hiipuessa takaisin ponttoonilautan viereen. Sain aamuisista reijistäni härnättyä vielä jokusia ahvenia, jotka olivat kuitenkin hyvänkokoisia, mikä sai minut vielä tuhraamaan jonkun aikaa tuon alueen koluamisessa.
Lopulta päätin juosta vastarannalle kallioisen niemennokan taakse. Kalaa ei kuitenkaan löytynyt paria kiiskeä ja ahventa enempää. Menin ihan niemennokan edustalle ja siitä sain morrilla yhden paremman, ehkä 200-grammaisen ahvenen. Hetken kolusin vielä aluetta, mutta paria pientä ahventa enempää ei tästäkään enää irronnut. Nyt menin vielä niemennokan rajaaman lahdelman toiselle, kaislikkoiselle reunalle, jossa oli muutakin porukkaa. Heti alkoikin löytyä pientä ahventa, mutta pian kävi selväksi, että niitä ei montaa tullut reijästä ja ahventen jälkeen syöttiä tulivat nyppimään pienet särjet. Jonkin verran rei'itin tätäkin reunaa, ja kun kalat alkoivat olla jo ihan yksittäisiä, lähdin takaisin toiselle puolelle salmea.
Kokeilin lähtörannan laiturien edustoja, joissa muutakin porukkaa sinnikkäästi istui. En kuitenkaan saanut muuta kuin muutaman pienen ahvenen ja pari vielä pienempää kiiskeä. Kun muutakaan en keksinyt, lähdin käymään aamuisen kaislikonpätkän läpi. Tämä oli kuitenkin täysin tyhjä arpa tuottaen yhden särjen. Lopuksi menin vielä ponttoonilautan viereen ja nyt vanhoista reijistä sai morrilla taas pienellä härnäämisellä mukavia 50-100 g ahvenia. Tuonne olisi voinut tajuta mennä aikaisemminkin, sillä nyt yhden putken joutui jättämään melkein kesken kisa-ajan tullessa täyteen.
Tulokseni, noin 2,7 kg ahvenia ja hieman reilu kilo muuta kalaa(kertoimilla noin 9,2 kg) oikeutti alle 18 v.-sarjan voittoon. Yleisen sarjan hurja, kertoimilla yli 30 kg voittotulos pilkittiin kuulemani mukaan noin neljän kilometrin päästä lähtörannasta vasemmalle, Piikkiönlahden perukoilta. Myös aivan lähtörannan laitureiden välissä oli ollut hyvin kalaa, mutta juuri tuohon väliin en kisassa hoksannut mennä. Parantamisen varaa jäi, mutta kisasta jäi kuitenkin ihan mukava fiilis.
~ Juuso
perjantai 10. helmikuuta 2017
Paraisilla 5.2.
Viime viikonloppuna kävin kisoissa sekä Taivassalossa, että Paraisilla. Taivassalon kisa oli kuitenkin niin paha hutilyönti (josta ei voi syyttää muuta kuin osaamattomuutta ja kokemattomuutta paikasta), että en nyt kirjoita siitä, vaan sunnuntain kisasta Paraisilla, Norrbyholmenissa. Kyseessä oli siis sekakalakisa, mutta ahventa lähdin taas pilkkimään.
Lähdin kilpailukeskuksesta oikeanpuoleista rantaa pitkin kallioiseen nokkaan takarajalle, se kun ei kovin kaukana ollut jäätilanteen takia. Tuolla rannat ovat syvät ja aloituspaikallani olikin yli kuusi metriä vettä, vaikka olin lähes rannassa kiinni. Aloitin värikoukulla, mutta ensimmäiset reijät eivät antaneet tärppejä, joten lähdin rei'ittämään rivakasti tätä reunaa takaisin päin. Pian sain ensimmäisen pienehkön ahvenen, kun vaihdoin tapsipilkkiin. Toisen kallioisen penkan edessä oli muutama muu pilkkijä ja päätin kokeilla siitä, kun he näyttivät jotain saavan. Sainkin heti samasta reijästä värikoukulla kolme ahventa, joista yksi oli yli 100-grammainen. Enempää ei kuitenkaan tahtonut ihan läheltä löytyä. Sirryin vähän syvempään ja taas löytyi muutama ahven. Heikolla otilla vaikutti olevan, kun otti värikoukkuun oli sen verran varovaista. Morrilla ei silti enää samasta reijästä tullut, joten jatkoin värikoukulla ja sillä aina jokusen ahvenen sai, kun teki uutta reikää. Ahvenet olivat pääaosin kuitenkin hyvän kokoisia. Myös yksi alamittainen kuha puraisi värikoukkuun.
Tuo tahti ei kuitenkaan oikein vakuuttanut ja kun alue oli tarpeeksi täynnä reikää, juoksin lähtörantaa kohti seuraavaan nokkaan. Tämä ei tuottanut lisäpainoa reppuun ja jatkoin matkaa lähelle avantouintilaituria. Yhdestä reijästä nousi pari pientä ahventa ja toisesta taas kuhantumppi, muttei enempää. Ihan lahden pohjukkaan en viitsinyt mennä, kun se oli jo vahvasti miehitetty, vaan jäin pilkkimään tuota syvempää reunaa, vaikka aivan reikäjuustoa sekin jo oli. Vaihdoin taas tapsiin ja sillä alkoikin heti nousemaan pientä ahventa vanhoista reijistä. Vaikka koko oli pientä, tahti oli sen verran hyvä, että päätin jäädä ennemmin nyhtämään sitä, kuin etsimään isomman kalan paikkaa. Jokunen vähän parempi ahven nousi sentään parista reijästä pienempien sekaan. Syönti alkoi kuitenkin hiipumaan ja taas meni vaikeaksi. Pari pikkukuhaa tuli taas, kun vähän koitin värikoukkua. On niitä tuolla näköjään paljon.
Ihan lopussa vasta hoksasin mennä vähän matalampaan ja vaihtaa tapsipilkin morriin, sillä se oli tässä kohtaa ainoa väline, johon pikkuahvenet enää suostuivat ottamaan. Montaa ahventa en enää kerinnyt saamaan, kun kisa-aika jo loppuikin.
Noin 3,3 kg:n saaliini riitti sentään 18 v.-sarjan voittoon, mutta muissa sarjoissa oli aika paljon hurjempiakin tuloksia, yleisen voittajalla ollessa reilu 8 kg. Kalaa oli ilmeisesti ollut paljon ihan lähilahdessakin, joten ongin koko kisan vähän vääristä paikoista. Suurimpaan osaan kisoista en pääse treenaamaan ja se näkyy sitten näin, kun ne kalat eivät aina tahdo löytyä samoilta paikoilta kuin aiempina vuosina...
~ Juuso
Lähdin kilpailukeskuksesta oikeanpuoleista rantaa pitkin kallioiseen nokkaan takarajalle, se kun ei kovin kaukana ollut jäätilanteen takia. Tuolla rannat ovat syvät ja aloituspaikallani olikin yli kuusi metriä vettä, vaikka olin lähes rannassa kiinni. Aloitin värikoukulla, mutta ensimmäiset reijät eivät antaneet tärppejä, joten lähdin rei'ittämään rivakasti tätä reunaa takaisin päin. Pian sain ensimmäisen pienehkön ahvenen, kun vaihdoin tapsipilkkiin. Toisen kallioisen penkan edessä oli muutama muu pilkkijä ja päätin kokeilla siitä, kun he näyttivät jotain saavan. Sainkin heti samasta reijästä värikoukulla kolme ahventa, joista yksi oli yli 100-grammainen. Enempää ei kuitenkaan tahtonut ihan läheltä löytyä. Sirryin vähän syvempään ja taas löytyi muutama ahven. Heikolla otilla vaikutti olevan, kun otti värikoukkuun oli sen verran varovaista. Morrilla ei silti enää samasta reijästä tullut, joten jatkoin värikoukulla ja sillä aina jokusen ahvenen sai, kun teki uutta reikää. Ahvenet olivat pääaosin kuitenkin hyvän kokoisia. Myös yksi alamittainen kuha puraisi värikoukkuun.
Tuo tahti ei kuitenkaan oikein vakuuttanut ja kun alue oli tarpeeksi täynnä reikää, juoksin lähtörantaa kohti seuraavaan nokkaan. Tämä ei tuottanut lisäpainoa reppuun ja jatkoin matkaa lähelle avantouintilaituria. Yhdestä reijästä nousi pari pientä ahventa ja toisesta taas kuhantumppi, muttei enempää. Ihan lahden pohjukkaan en viitsinyt mennä, kun se oli jo vahvasti miehitetty, vaan jäin pilkkimään tuota syvempää reunaa, vaikka aivan reikäjuustoa sekin jo oli. Vaihdoin taas tapsiin ja sillä alkoikin heti nousemaan pientä ahventa vanhoista reijistä. Vaikka koko oli pientä, tahti oli sen verran hyvä, että päätin jäädä ennemmin nyhtämään sitä, kuin etsimään isomman kalan paikkaa. Jokunen vähän parempi ahven nousi sentään parista reijästä pienempien sekaan. Syönti alkoi kuitenkin hiipumaan ja taas meni vaikeaksi. Pari pikkukuhaa tuli taas, kun vähän koitin värikoukkua. On niitä tuolla näköjään paljon.
Ihan lopussa vasta hoksasin mennä vähän matalampaan ja vaihtaa tapsipilkin morriin, sillä se oli tässä kohtaa ainoa väline, johon pikkuahvenet enää suostuivat ottamaan. Montaa ahventa en enää kerinnyt saamaan, kun kisa-aika jo loppuikin.
Noin 3,3 kg:n saaliini riitti sentään 18 v.-sarjan voittoon, mutta muissa sarjoissa oli aika paljon hurjempiakin tuloksia, yleisen voittajalla ollessa reilu 8 kg. Kalaa oli ilmeisesti ollut paljon ihan lähilahdessakin, joten ongin koko kisan vähän vääristä paikoista. Suurimpaan osaan kisoista en pääse treenaamaan ja se näkyy sitten näin, kun ne kalat eivät aina tahdo löytyä samoilta paikoilta kuin aiempina vuosina...
~ Juuso
sunnuntai 5. helmikuuta 2017
Kurkelanjärvellä 29.1.
Tämänvuotinen Killin kalakerho-Kiskon kalakerho -seuraottelu kisattiin Kiskossa Kurkelanjärvellä. Paikka oli minulle ennestään tuntematon, mutta mielenkiintoisen näköinen pienehkö (päästä päähän noin 2 km) järvi. Kilpailukalana oli sekakala, mutta olin päättänyt panostaa ahveneen, sillä sitä piti kuulemani mukaan olla järvessä enemmistönä.
Jäälle lähdettiin järven pohjoispäästä ja suuntasin suoraan eteläpäässä olevan niemen edustalle. Tuo pää järveä näytti muutoinkin silmääni mielenkiintoisemmalta. Ensimmäinen reikä ei antanut tärppejä, mutta toisesta tuli jo yksi pikkuahven. Siirryin aivan niemen kärkeen kallioisen rannan edustalle. Tästä löytyikin heti hyvä yli kymmenen ahvenen putki. Myös pari seuraavaa reikää antoivat reiluja parinkymmenen kalan putkia. Ahven oli noin 15-25-grammaista ja se tuntui ottavan hyvin tapsipilkkiin. Muutama noin 50 g ahvenkin tuli joukkoon. Värikoukkuakin tuli kokeiltua, mutta se osoittautui selvästi huonommaksi kuin tapsi ja päätin jo tässä vaiheessa jatkaa loppukisan tapsilla, kun siihen otti huomattavasti paremmin. Vettä oli reilu kolme metriä, mutta kalaa ei tuntunut olevan ihan matalassa, joten pilkin suosiolla tuota syvyyttä.
Saaliini, 6425 g, josta noin 90% oli ahvenia, loput pienehköjä särkiä ja yksi pasuri, riitti yleisen sarjan kakkossijaan voittajalla ollessa selvä etumatka reilun kahdeksan kilon saaliilla. Voittajalla oli ilmeisesti kuitenkin kookkaampaa kalaa, kun itselläni se oli keskikooltaan ehkä noin 20 grammaa.
Muuten onnistunut kisa näin pienellä ennakkotietämyksellä kisapaikasta.
~ Juuso
Jäälle lähdettiin järven pohjoispäästä ja suuntasin suoraan eteläpäässä olevan niemen edustalle. Tuo pää järveä näytti muutoinkin silmääni mielenkiintoisemmalta. Ensimmäinen reikä ei antanut tärppejä, mutta toisesta tuli jo yksi pikkuahven. Siirryin aivan niemen kärkeen kallioisen rannan edustalle. Tästä löytyikin heti hyvä yli kymmenen ahvenen putki. Myös pari seuraavaa reikää antoivat reiluja parinkymmenen kalan putkia. Ahven oli noin 15-25-grammaista ja se tuntui ottavan hyvin tapsipilkkiin. Muutama noin 50 g ahvenkin tuli joukkoon. Värikoukkuakin tuli kokeiltua, mutta se osoittautui selvästi huonommaksi kuin tapsi ja päätin jo tässä vaiheessa jatkaa loppukisan tapsilla, kun siihen otti huomattavasti paremmin. Vettä oli reilu kolme metriä, mutta kalaa ei tuntunut olevan ihan matalassa, joten pilkin suosiolla tuota syvyyttä.
| Katsaus pakkiin tässä kohtaa |
Kun tämä kohta alkoi hiljetä, menin vähän niemen toiselle puolen, josta löysin vain yhdestä reijästä lyhyen putken. Seuraavat reijät eivät vakuuttaneet, joten menin vielä kerran käymään kallion edustan vanhat reijät läpi ja niistä tulikin vielä jokusia ahvenia, muttei mitenkään kovin innokkaasti. Siirryin nyt niemen toiselle puolen lähemmäksi kohtaa, josta olin aloittanut ja ahventa alkoikin taas löytyä. Useampi parinkymmenen ahvenen putki nousi ihan peräkkäisistä reijistä ja tällä alueella antoi jokainen reikä jonkunlaisen putken. Kalantuloa kesti kyllä hyvän tovin, mutta lähialueella oli pari muutakin kilpailijaa, joten syönti alkoi jonkin ajan päästä väkisinkin hiljenemään. Vanhoista reijistä sai kuitenkin vielä kohtalaisia putkia. Kilpailuaika alkoi loppumaan ja kun vanhat reijätkään eivät enää oikein antaneet, reijitin vielä hiukan syvempään ja yhdestä reijästä lopulta löytyikin vielä hyvänoloinen putki, joka jäi kesken kilpailuajan tullessa täyteen.
Muuten onnistunut kisa näin pienellä ennakkotietämyksellä kisapaikasta.
~ Juuso
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
Kristallirannassa Pyhäjärvellä 21.1.
Viime viikonloppuna ei kisoja ollut tarjolla ihan lähialueella, joten vasta tänä viikonloppuna kisakausi sai jatkoa Pyhäjärvellä, Kristallirannassa. Ensimmäistä kertaa siis tuonne tänä talvena. Juttuja liikkui suurista saaliista ja isoista ahvenista, joten odotukset kisaan olivat korkealla.
Kisaa ennen kuulin monenlaista juttua kalapaikoista ja päätin taas valita oman suuntani vasta sen perusteella, mihin suuntiin muut porukat lähtisivät. Tällä kertaa selvästi suurempi osa porukasta lähti Vahoniemen suuntaan. Vaikka aiempien vuosien kisoissa olinkin saanut enemmän luottoa Kalikan seutuun, päätin nyt lähteä Vahoniemeen, sillä se tuntui varmalta valinnalta, olivathan monet sinne suuntaavat käyneet jo treenamassa pitkin viikkoa. Siirtymäaika oli puoli tuntia ja ehdin siinä ajassa juuri Vahoniemen edustalle. Aloitin kuitenkin reilusti ulompaa kuin yleensä, reilun viiden metrin vedestä, sen perusteella, että alueelle suuntasi muutama muukin pilkkijä.
Aloitin värikoukulla, mutta muutamat ensimmäiset reijät eivät antaneet tärppejä. Pian vaihdoin vähän pienemmän ja tummuneemman pilkin ja aloinkin saamaan heti nättejä ahvenia. Kun putken sai päälle, niitä nousi hyvää tahtia heti useita samasta avannosta. Kun alkoi hiipumaan, vähän matkan päähän uusi reikä ja taas alkoi pukata. Kalaa alkoi heti kertymään hyvää tahtia ja se oli hyvän kokoista, keskimäärin ehkä noin 150 g. Pari noin 400-grammaistakin tuli joukkoon. Parhailla reijillä pilkkiä ei tarvinnut laskea kuin väliveteen ja ahven oli jo kiinni. Ensimmäisen tunnin jälkeen ahvenia oli arviolta seitsemän kiloa ja syönti jatkui vielä vähän aikaa hyvänä, kunnes se yhtäkkiä lakkasi aivan kokonaan. Keli oli todella aurinkoinen ja se varmasti aristi kalat, kun reikääkin alueella oli jo reilusti.
Tämän jälkeen tilanne meni todella vaikeaksi, kun kalaa ei tahtonut löytyä enää mistään lähialueelta. Vaikea uskoa, että se jo tuossa kohtaa olisi loppunut, pikemminkin vain laittoi suunsa kiinni. Jatkoin kuitenkin työntekoa ja yhdestä reijästä löysin taas muutaman ahvenen, jotka ottivat värikoukkuun aika varovasti. Kokeilin vielä morria ja tein lähelle lisää reikiä, mutta eipä irronnut enempää. Tämän jälkeen tein lenkin vielä vähän syvemmälle, mutta se ei tuottanut muuta kuin yhden ainoan noin 15-grammaisen ahvenen.
Monien tyhjien reikien jälkeen päätin vuorostaan siirtyä vähän matalampaan. Lopulta sain yhdestä reijästä taas yhden ahvenen värikoukulla ja morrilla vielä perään toisen. Etenin nyt tätä syvyysvyöhykettä pitkin ja sainkin pian taas useamman ahvenen putken värikoukulla. Nämä olivat kuitenkin keskikooltaan pienempiä kuin aamulla. Läheltä löytyi vielä pari muutaman kalan reikää, jotka loivat vähän uskoa tekemiseen. Loppuajan etenin pitemmällä reikävälillä kohti lähtörantaa, mutta tuona aikana ei löytynyt enää kuin yksi kolmen ahvenen reikä. Paluuaikaa oli puoli tuntia, mutta lähdin vähän etuajassa kisakeskukseen, kun kalaa oli repussa ihan mukavasti ja keli oli varsin lämmin.
Tässä kisassa kuuluin jo ikäni puolesta yleiseen, enkä nuorten sarjaan ja saaliini, noin 10,3 kg riitti hyvin suureksi yllätyksekseni yleisen sarjan voittoon ja oli myös koko kilpailun suurin tulos. Ahvenia minulla oli 75 kappaletta, joten keskipaino oli hieman vajaa 140 grammaa. Täytyy olla tyytyväinen, vaikka loppuaika kisasta kuluikin varsin kalattomissa merkeissä. Tällä kertaa Kalikan suunnasta ei tullutkaan kovin suuria tuloksia, joten paikkavalintakin osui nappiin. Kisakausi on lähtenyt varsin mallikkaasti käyntiin ja saa nähdä, millaista jatkoa se saa ensi
viikonloppuna.
Kilpailun tulokset
~ Juuso
Kisaa ennen kuulin monenlaista juttua kalapaikoista ja päätin taas valita oman suuntani vasta sen perusteella, mihin suuntiin muut porukat lähtisivät. Tällä kertaa selvästi suurempi osa porukasta lähti Vahoniemen suuntaan. Vaikka aiempien vuosien kisoissa olinkin saanut enemmän luottoa Kalikan seutuun, päätin nyt lähteä Vahoniemeen, sillä se tuntui varmalta valinnalta, olivathan monet sinne suuntaavat käyneet jo treenamassa pitkin viikkoa. Siirtymäaika oli puoli tuntia ja ehdin siinä ajassa juuri Vahoniemen edustalle. Aloitin kuitenkin reilusti ulompaa kuin yleensä, reilun viiden metrin vedestä, sen perusteella, että alueelle suuntasi muutama muukin pilkkijä.
Aloitin värikoukulla, mutta muutamat ensimmäiset reijät eivät antaneet tärppejä. Pian vaihdoin vähän pienemmän ja tummuneemman pilkin ja aloinkin saamaan heti nättejä ahvenia. Kun putken sai päälle, niitä nousi hyvää tahtia heti useita samasta avannosta. Kun alkoi hiipumaan, vähän matkan päähän uusi reikä ja taas alkoi pukata. Kalaa alkoi heti kertymään hyvää tahtia ja se oli hyvän kokoista, keskimäärin ehkä noin 150 g. Pari noin 400-grammaistakin tuli joukkoon. Parhailla reijillä pilkkiä ei tarvinnut laskea kuin väliveteen ja ahven oli jo kiinni. Ensimmäisen tunnin jälkeen ahvenia oli arviolta seitsemän kiloa ja syönti jatkui vielä vähän aikaa hyvänä, kunnes se yhtäkkiä lakkasi aivan kokonaan. Keli oli todella aurinkoinen ja se varmasti aristi kalat, kun reikääkin alueella oli jo reilusti.
Tämän jälkeen tilanne meni todella vaikeaksi, kun kalaa ei tahtonut löytyä enää mistään lähialueelta. Vaikea uskoa, että se jo tuossa kohtaa olisi loppunut, pikemminkin vain laittoi suunsa kiinni. Jatkoin kuitenkin työntekoa ja yhdestä reijästä löysin taas muutaman ahvenen, jotka ottivat värikoukkuun aika varovasti. Kokeilin vielä morria ja tein lähelle lisää reikiä, mutta eipä irronnut enempää. Tämän jälkeen tein lenkin vielä vähän syvemmälle, mutta se ei tuottanut muuta kuin yhden ainoan noin 15-grammaisen ahvenen.
| Kelpasi pilkkiä näissä maisemissa! |
Tässä kisassa kuuluin jo ikäni puolesta yleiseen, enkä nuorten sarjaan ja saaliini, noin 10,3 kg riitti hyvin suureksi yllätyksekseni yleisen sarjan voittoon ja oli myös koko kilpailun suurin tulos. Ahvenia minulla oli 75 kappaletta, joten keskipaino oli hieman vajaa 140 grammaa. Täytyy olla tyytyväinen, vaikka loppuaika kisasta kuluikin varsin kalattomissa merkeissä. Tällä kertaa Kalikan suunnasta ei tullutkaan kovin suuria tuloksia, joten paikkavalintakin osui nappiin. Kisakausi on lähtenyt varsin mallikkaasti käyntiin ja saa nähdä, millaista jatkoa se saa ensi
viikonloppuna.
Kilpailun tulokset
~ Juuso
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)