Turun Kalamaraton 2016

Tänä vuonna Kalamaraton järjestettiin Turussa jo huhtikuun puolella, mikä asetti haasteita kaikille. Kilpailuun valmistautuminen oli meillä paljolti viime vuoden paikkatietojen varassa, tosin kapteenimme Juuso teki paljon töitä paikkoja varmistaessaan ja uusia paikkoja etsiessään. Tämä myös tuotti tulosta esimerkiksi todella potentiaalisen peruslajipaikan muodossa. Tältä paikalta Juuso oli nostanut kisaa edeltävällä viikolla kuutta eri lajia samoilta jalansijoilta. Lähdimme kisaan kolmentoista-neljäntoista lajin tavoitteella ja oletus oli, että viidellätoista pääsisi varmuudella palkintosijoille.

Kilpailuaamuna olimme vakiintuneella nelihenkisellä joukkueellamme taas koolla Halisten Myllärintalolla ihmettelemässä lukuisten kilpailevien joukkueiden kanssa. Joukkueita oli ajankohdasta huolimatta jälleen paikalla sentään yli kymmenen. Perussäännöt kerrattiin ja selvennettiin uutta ässä-sääntöä, joka ratkaisikin lopulta paljon. Eihän siinä enää meinannut housuissaankaan pysyä, kun kiire oli jo kovasti onkimaan.

Kohta mennään...

Startti oli taas raivokas, kun lähtöluvan saatuamme lähdimme polkemaan kohti ensimmäistä onkipaikkaa. Keskivauhti pysyi ensimmäisellä siirtymällä varmaan yli 25 kilometrissä tunnissa, eikä varmasti alittanut kahtakymppiä ennen kuin ensimmäiset seitsemän lajia oli kasassa. Nuo seitsemän lajia ongimme kolmesta paikasta ja ne olivat allikkosalakka, hopearuutana, kymmenpiikki, turpa, salakka, särki ja kiiski. Näistä kolme viimeistä saimme ennen kisaa löytyneeltä paikaltamme kaikki odotukset ylittävässä ajassa. Huoltajamme Juhana oli hädin tuskin ehtinyt hengähtää, kun Juuso vetäisi seitsemänneksi lajiksemme kiisken ja Juhana pääsi toimittamaan ensimmäisiä kalojamme tuomaristolle nähtäväksi. Me muut jäimme tälle paikalle jatkamaan ongintaa, eikä kauan mennyt kun Jere täydensi listaamme pasurilla. Kun särkiä oli tarpeeksi irroteltu, lankesi säynekin lopulta Juuson onkeen. Nyt oli aika lähteä jatkamaan matkaa kohti seuraavia lajeja vielä aivan täydellisesti aikataulussa pysyen. Tähän mennessä kilpailu oli mennyt enemmän kuin putkeen ja kelikin oli ollut oikein inhimillinen.

Matkalla paikoille. Fillari rullaa ja fiilis on korkealla

Intensiivistä hopearuutanan ongintaa: kaksi antaa neuvoja ja yksi onkii

Seuraavana oli vuorossa paikka, josta tarkoituksena oli poimia mustatäplätokko eikä vielä puuttuvan ahvenenkaan saaminen olisi haitannut. Täplis antautuikin melko pian kymmenenneksi lajiksemme, mutta raitapaidan loistaessa poissaolollaan jatkoimme matkaa. Seuraavalla paikalla tarkoitus oli jallittaa meille aikaisempina vuosina melkoisen kompastuskiven muodostanutta haukea. Kauaa ei taaskaan mennyt, kun tyynen vedenpinnan yllä kaikui Ollin huuto: "Kala!". Tämä tilanne kuitenkin päättyi nopeasti hauen irrotessa lusikkauistimesta ja pyrstön vilahtaessa syvyyksiin. Kalakontakteja ei enää saatu Ollin lusikkaan eikä Juuson suspiin ja lähdimme kohti silakkapaikkaa. Tämäkin tosin tuotti pettymyksen eikä sillikaloja listallemme päätynyt.

Saako tästä lajipisteen?

Nyt oli kulunut jo kauan edellisestä lajista ja usko alkoi taas olemaan koetuksella. Keli oli kuitenkin hieno ja päätimme kokeilla vielä siikaa, kun se nyt ainakin tuntui jotenkin todennäköiseltä. Rupattelimme rannassa rennoissa tunnelmissa, kunnes Olli huomasi pian vavankärkensä väpättävän aika rajustikin. Jännän väsytyksen jälkeen haaviimme kellahti noin puolen kilon siika vähän turhankin kovaäänisten "Kahen kilon siika!" -huutojen saattelemana. Tunnelma oli taas syystäkin katossa ja päätimme vielä jatkaa pohjaongintaa ahvenen toivossa. Jonkun ajan kuluttua oli Juusonkin ongessa kala, joka kuitenkin "harmiksemme" osoittautui toiseksi siiaksi. Päätimme vielä ennen illan hämärtymistä lähteä virpomaan jokunen ruovikonreuna läpi, mutta pitkänokat vain molskivat rantaryteikön keskellä aivan muut jutut kuin meidän uistimet mielessä.

Fish on!

Siika pyytäjineen

Illan hämärtyessä yksi toinen joukkue tuli yrittämään siikaa samalle paikalle ja pian yksi heistä saikin pohjaongella pienen ahvenen, joten Juuso meni heti virittämään pohjaongen viereen jos se raitapaita vihdoin tulisi. Vierestä saatiin vielä toinen ja kolmaskin ahven ja vihdoin Juuson vavassakin oli syönti, joka kuitenkin päättyi vain madon viemiseen. Jere ja Olli olivat jo siirtyneet lirkkimään ja pian Jere olikin jo napannut kolmipiikin ja kivinilkan listallemme. Juuso jatkoi sinnikkästi vaivaamaan jääneen ahvenen yrittämistä pilkkopimeään saakka, mutta hänkin siirtyi lopulta lirkkimään. Rantaa vaihdettumme Olli nappasi komean hietatokon ja Jere juoksi pian rantaan mahdollisen liejutokkoehdokkaan kanssa. Myöhemmin saimme vielä Hakkaraisen Janilta 90-prosenttisen varmuuden siitä, että kala olisi liejutokko, mikä nosti hymyn jokaisen huulille. Kivisimppu tuotti kuitenkin päänvaivaa syöntihaluttomuudellaan ja usean tunnin yrityksen jälkeen lähdimme Ollin painostuksesta kohti kivennuoliaispaikkaa.

Lirkkimistä kuunvalossa

Nuoliaiset loistivat poissaolollaan ja vesikin oli vähän turhan virtaavaa ja sameaa. Väsymyskin taisi hiukan alkaa vaivaamaan ainakin kapteenia. Paikalla kävi joku Kalamaratonista tietämätön mies ihmettelemässä nuoliaisyritystämme pikku ojalla. Hän kuitenkin toivotti onnea ja kehui omistautumistamme lajille. Kivennuoliaista emme silti saaneet, mutta pienellä puhelimen välityksellä hoidetulla vaihtokaupalla saimme kuitenkin vinkin kivisimpun löytämiseksi ja aamuyöksi suunniteltu nukkumiskeikka lämpimissä sisätiloissa unohdettiin simpun tieltä. Parinkympin lisälenkin jälkeen Jere väsytteli kaikkien helpotukseksi lopulta simpun haavin paremmalle puolen.

Vietimme loppuyön nuotion lämmössä yrittäen nukkua kovalla metsänpohjalla huiman lämpöeristyksen omaavalla sadevaatealustalla - lukuunottamatta Jereä, joka jaksoi painaa senkin ajan kiinni vavan kahvassa. Aamupalaksi Juhana keitteli herkulliset nuudelit ja kun pahimmat vilun tunteet oli karistettu pois, lähdimme uudestaan silakkapaikalle. Juuso viskeli litkaa ja Jere laittoi pohjaongen pyyntiin. Jonkun ajan kuluttua Jere kelasi onkeaan ylös ja mikäpä muukaan sieltä nousi kuin uusi laji, ahven! Melkoinen apina vierähti pois selästä ja silakan yritys jatkui. Kun toinenkin litka oli jäänyt pohjaan eikä silakoista kuulunut havaintoja, päätimme aamukahvien jälkeen lähteä yrittämään puuttuvaa kuoretta.

Väsymystä havaittavissa?

Ensimmäinen paikka ei tarjonnut tärppejä onkiin eikä uistimeen ja viimeinen oljenkorsi otettiin käyttöön kisaa ollessa jäljellä pari tuntia. Olli jatkoi heittelyä Juuson ja Jeren onkiessa. Juhana heitti kalalajit tarkistukseen ja pian Juusolle tullut soitto kisakeskuksesta varmensi liejutokkomme liejutokoksi. Kisaseuranta kävi kuumana ja ratkaisun hetkillä jo kahdella joukkueella oli 18 lajia. Meillä vielä 17. Ei kuitenkaan kauaa, kun Jere viimein kiskaisi kuiville sen kaivatun norssin ja riemu oli sen mukainen. Nyt oltiin kiinni palkintosijassa jos hyvin kävisi. Olli heitteli uistinta ja Juuso pisti viimeiset mäskit peliin sattumavimpa kiikarissa. Kohta keskittymisen rikkoi Ollin totinen huuto kosken reunalta: "Juhana, haavi!". Kaikki juoksivat paikalle ja taisi ruveta jo vähän syke nousemaan kun Ollin vapa taipui kalan junnatessa pitkin pohjaa. Lopulta pintaan tuli melkoiseksi pettymykseksi parin kilon säynävä uistimen koukku selkäevän alta kiinni. Kisa hupeni käsistä ja sinnikkään yrityksen jälkeen siirryimme lopulta kisakeskukseen.

"Rokastettu" säyne

Vielä viimeinen rutistus

Pitkän tihkusateessa odotuksen jälkeen tulokset saatiin valmiiksi. Liejutokkomme osoittautui ässäksi ja toista sijaa pitäneen Sole BB -joukkueen haukiässä kumoutui viime hetkillä, mikä merkitsi Pyöräileville Lahnoille hopeasijaa. Lt Barbatula voitti toisena vuonna peräkkäin ruutanaässän ja nopeamman seitsemän lajin tarkistusajan turvin. Sijoituksemme ylitti kaikki odotukset ja emme voineet olla kuin tyytyväisiä. Huikean jännä kisa, josta vielä Pyöräilevien Lahnojen puolesta suuret kiitokset sekä järjestäjille että kanssakisaajille sekä tietysti paljon onnea voittajille! Meidän puolestamme myös suuri hatunnosto tälle äidin ja kahden pojan joukkueelle, jotka lähettivät terveisiä kisan jälkeen. Jos vain satumme näkemään jossain niin autamme ja opastamme ilomielin! Eli ensi vuoteen, jolloin meilläkin toivon mukaan on jo nelipyöräinen ajoneuvo allamme... On tämä vaan upea tapahtuma!

~ Pyöräilevät Lahnat: Juuso, Olli, Jere ja Juhana

Pilkkikauden päätös Littoisissa 28.3.

Maanantaina oli ohjelmassa pilkkikauden päätösreissu, jonka kohteeksi valikoitui Turun Littoistenjärvi ja tarkoituksena oli nyt löytää niitä vähän kookkaampia raitapaitoja.

Aloitin etelärannalta koulun rannasta ja jää alkoi tosiaan olla jo hieman puikkoutunutta, vaikka sitä olikin vielä noin 30 senttiä. Tämän viikon lämpöennusteet pistävät jäät viimeistään siihen kuntoon, että ensi viikonloppuna ei enää ole noille järvillekään asiaa. Etenin kalattomuuden vallitessa toisen edessä näkyvän saaren kupeeseen ja pian sainkin morrilla ensimmäisen pienehkön ahvenen. Tämä jäi kuitenkin ainokaiseksi ja siirryin pian rei'ittelemään Kuoviluodon ympäristöä. Edelleenkään ei oikein vakuuttanut, sillä tältä alueelta saalis jäi pariin pieneen särkeen.

Siirryin seuraavaksi Rauhaniemen edustalle ja yhdestä reijästä napsahtikin heti nätti noin 200-grammainen ahven ja vielä muutamasta muusta lävestä pari pienempää. Sain taas muutaman pienen särjen ja joissakin reijissä oli noita pikkusärkiä oikein reilumminkin härnäämässä. Seuraavaksi siirryin lähellä olevan vedestä nousevan betonimötikän viereen saamatta kuitenkaan kalahavaintoja. 

Päätin mennä vielä kokeilemaan aamulla tekemiäni reikiä saaren lähistölle ja heti morrin pudotettuani junttasi yllättäen kiinni pulska varttikilon raitapaita. Tämä ei ollut edes ainokainen, vaan heti perään nousi vielä neljä nättiä fileahventa, joista suurin oli noin 350-grammainen. Kokeilin viereistä reikää ja siitäkin nousi yksi nätimpi ja jokunen pienempi ahven. Kiertelin näitä ja muutamia viereisiä reikiä ja sain härnättyä vielä joitakin ihan kohtuullisia ahvenia. Tämäkin alue kuitenkin lopulta hiljeni ja lopuksi kokeilin vielä pikaisesti Marjaniemen edustan saaden yhden särjen. Tämän jälkeen olikin jo hyvä lähteä, kun ruokakalat olivat kasassa.

Neljän tunnin reissun tulos

Surviaisia minulla ei ollut, mutta pilkin madolla ja pienellä kultaisella morrilla suurimman osan kaloistani ja tämä yhdistelmä tuntui pelittävän varsin hyvin. Nyt on näillä näkymin tämän talven pilkit pilkitty ja seuraavaksi keskitytään Turun Kalamaratoniin valmistautumiseen, joka on poikkeuksellisesti tänä vuonna jo huhtikuun puolella. Kisaan on tänä vuonna kovat odotukset ja aikaistaminen tuo mukavasti lisähaastetta...

~ Juuso

Seuraottelu Haunisissa 5.3.

SM-pilkkiin en siis tänä vuonna lähtenyt, mutta onneksi lauantaina tarjolla oli Killin kalakerho-Kiskon kalakerho -seuraottelu Haunisten altaalla. Nämä olivat jo kolmannet kisat minulle tänä talvena tuolla paikalla ja alkaahan se jo kalan syönnissä näkymään, kun pieni vesistö on kyseessä. Kyseessä oli siis edelleen sekakalakisa.

Päätin nyt aloittaa lähtörannasta katsoen vasemmalta vähän keskemmältä, reilun kolmen metrin vedestä. Ensimmäisistä reijistä sain vain muutamia ahvenentirrejä ja pari särkeä ja hylkäsinkin pian tämän alueen. Menin keskellä olevasta kivestä vielä eteenpäin alueelle, josta olin saanut kalaa viime kisassa. Nyt särkeä ei kuitenkaan ollut paikalla alkuunkaan. Taisin vain pari särkeä ja useita kiiskiä saada erillisistä reijistä ja myös monta tyhjää reikää oli matkalla. Ei siis vakuuttanut taaskaan. Menin vielä eteenpäin vastarannalle, pienen rannasta ulkonevan saarekkeen lähelle. Nyt löytyi muutamia reikiä, joista tuli hiukan ahventa, mutta särjet olivat edelleen häviksissä. Etenin tätä reunaa lähemmäs lähtörantaa eikä kalaa oikein tahtonut löytyä. Tulin lähtörannan vieressä olevan kallion eteen ja lopulta osui. Särkeä alkoi pukkaamaan hyvää tahtia ja nostelin samasta reijästä ehkä pari kiloa yhtä soittoa pienellä kirkkaalla morrilla ja kovalla työllä routaisesta kompostista kaivamillani madoilla. Tämän reijän hyydyttyä viereisistä ei tullut enää kuin muutamia särkiä, mutta kun parhaalle reijälle palasi, sai siitä vielä pienen putken aikaiseksi.

Tämäkin alue kuitenkin hyytyi pian ja päätin palata samalle alueelle, mistä aloitin, vaikka siellä reikää olikin jo paljon. Jäin hieman ulommas "puhtaammalle" alueelle ja sainkin pian muutamia särkiä. Siirryin vähän ja taas osuin hiukan parempaan parveen. Särki otti kiinni heti kun morrin sai pohjan tuntumaan ja välillä jo välivedestäkin. Taas taisi parisen kiloa tulla tästä reijästä ja viereisistäkin vielä jonkun verran. Vanhoja reikiä kiertelemällä sai taas vielä pieniä putkia parhaimmista reijistä. Tällä tekniikalla sain vielä vajaan puolen kilon bonuslahnan. Kun tämäkin alue alkoi hiljenemään, menin vielä loppuajaksi lähemmäs rantaa ja yhdestä reijästä löysin vielä pari särkeä ja hyvän putken pikkuahventa, joka jäi osittain kesken kun kisa-aika tuli täyteen.

Saaliini 6770 g oli kilpailussa jopa melko selkeästi suurin saalis kakkosella ollen hieman yli neljä kiloa. Lisäksi saamani lahna oli jälleen kisan suurin kala. Taitaa tuon lätäkön metkut siis ruveta olemaan jo jotenkuten hanskassa. Toki iso vaikutus oli myös käyttämilläni madoilla. Toukkaan kun särki ottaa tuolla heikommalla syönnillä yleensä paljon huonommin kuin komposti- tai lehtimatoon.

~ Juuso

SM-morri Säkylän pyhäjärvellä 28.2.

Viime suununtaina oli vaihteeksi vuorossa vähän erilainen kisa perinteisempiin pilkkikisoihin verrattuna, SM-mormuskointi Pyhäjärvellä Kristallirannassa. Kilpailualueeksi rajatut ruudut sijaitsivat aivan kisakeskuksen edustalla. Nuorten sarjoille ja naisille, miesveteraaneille sekä yleiselle sarjalle oli omat ruutunsa sekä aamu- että iltapäiväksi. Kisassa sai siis olla kerrallaan kaksi avantoa varattuna ja myös mäskääminen oli sallittua. Minulla oli sekä surviaisia, että kiiskihoukuttimeksi tarkoittamaani särjen mätiä. Odotukset kalantulosta olivat aikaisempien kisojen perusteella varsin heikot.

Aloitin ruudun syvemmästä päädystä mustalla 3 mm morrilla ja sain melkein heti perus pyhäjärveläisen kiisken. Pian tämän jälkeen sain vielä samalta reijältä pienen noin 15-senttisen siian. Sitten hiljeni. Laitoin vähän mätiä avantoon ja siirryin kokeilemaan toista avantoa. Kun en kalahavaintoja saanut, kävin vielä kokeilemassa mätiavannon, mutta turhaan. Jatkoin syvemmän päädyn pilkkimistä ja yhdestä reijästä, jota olin syöttänyt surviaisilla, sain taas kiisken ja nätimmän särjen. Kokeilin myös kultamorria, mutta sillä en kaloja saanut. Jatkoin hieman matalampaan ja sain taas jostain reijästä pari kiiskeä. Kun alkoi hiipumaan, menin vielä takaisin aikaisemmalle surviaisreijälle ja sain siitä pari kiiskeä ja yhden pienen ahvenen. Loppuaikana en tainnut enää saada kuin yhden pienen kiisken ja ihan lopuksi meni hiukan aikaa hukkaan, kun onnistuin levittämään syöttirasiani hangelle.

Tältä aamupäivän erältä tulokseni oli siis 449 g, jolla jäin muutamalla grammalla kakkoseksi alle 19 v -sarjassa. Taktiikkani osoittautui jälkeenpäin ehkä hieman vääräksi, kun kyttäsin vähän liian kauan samaa avantoa. Kalat kuitenkin tulivat aika pian pilkinnän aloittamisen jälkeen. Aamupäivän ruutumme osoittautui melko niukkakalaiseksi, kun miesten sarjojen ruutujen suurimmat tulokset olivat yli kahden kilon. Siellä myös pääkalana oli ahven, kun taas omassa ruudussamme se vaikutti olevan kiiski. Yli puolen kilon tuloksia tuli omasta ruudustamme vain muutama.

Iltapäivän erässä pilkittin taas uudessa ruudussa ja nyt päätin liikkua hieman aktiivisemmin kuin aamulla. Aloitin taas ruudun syvemmästä päädystä. Ensimmäisistä reijistä en kaloja saanut, mutta syötitin taas ensimmäistä avantoa surviaisilla ja jonkun ajan kuluttua sille palattuani sain yhden ahvenen. Enempää ei irronnut ja jatkoin syvemmän päädyn pilkkimistä ilman kalahavaintoja. Jossain kohtaa porukkaa näytti kerääntyneen enemmän syvemmän päädyn toiseen kulmaan ja menin itsekin sinne päin. Sainkin pian samasta reijästä kaksi ahventa, joista toinen oli oikein komeakin, noin 250-300 grammaa. Enempää ei kuitenkaan siitäkään irronnut syöttämisestä huolimatta. Palasin kokeilemaan aiempaa syöttämääni avantoa ja sain siitä taas yhden pienemmän ahvenen. Jatkoin syöttämistä ja menin takaisin edelliselle alueelle. Sieltä ei kuitenkaan enempää tullut ja palasin taas takaisin syöttämälleni avannolle. Nyt siitä tuli enää yksi kiiski. Jatkoin kuitenkin vielä syöttämistä ja menin taas toiselle alueelle. Tuolta ei kuitenkaan kaloja enää löytynyt, vaikka useammastakin reijästä koitin. Kisa-aika alkoi olla vähissä ja menin vielä loppuajaksi takaisin syöttämälleni avannolle. Tämä kannatti ja sain siitä vielä lopuksi kolme ahventa ja komean särjenlötkön.

Iltapäivän erän saaliini paino oli 729 g, joka nosti minut sarjassani ykköseksi ja voittoon. Yhteistulokseni aamu- ja iltapäivältä oli myös suurin samoissa ruuduissa pilkkineiden (eli naisten sarjojen ja muiden nuorten) kesken. Kaiken kaikkiaan hauska ja vähän erilainen kisa. Varmasti tulee lähdettyä toistekin, jos vain sattuu olemaan jossakin kohtuullisen matkan päässä.

Tuossa vielä tulokset koko kisasta.

~ Juuso

Kolmiseuraottelu Haunisissa 27.2.

Lauantaina kisattiin jälleen lähivesistölläni  Haunisten altaalla. Keskenään kilpailivat Taivassalon kalakerho, Turun kala&erä sekä edustamani Killin kalakerho. Viikolla samalla paikalla oli ollut eläkeläisten kisat, joissa voittajalla oli ollut kalaa noin 6,8 kiloa. Kalaa oli kisassa nostettu lähes sata kiloa ja tuon kokoisessa vesistössä se alkaa jo tuntumaan. Pienellä treenikeikalla särjet olivatkin melko yksittäisiä, enkä oikein mistään löytänyt isompaa pakkautumaa, mikä ei vaikuttanut kovin hyvältä sekakalakisaa ajatellen.

Päätin tällä kertaa aloittaa keskellä olevan saaren reunasta noin 2,5 metrin vedestä. Ensimmäisestä reijästä taisi tulla muutama ahven ja yksi särki ja seuraavissa reijissä kalantulo jatkui samanlaisena. Maksimissaan pari särkeä ja useampia pikkuahvenia reikää kohden tuon saaren edustalta. Kalantulo ei siis oikein vakuuttanut ja päätin siirtyä keskelle kiven viereen, vaikka se ei treenissä oikein kalaa antanutkaan. Tilanne ei ollut juuri parantunut. Muutamasta reijästä sain ihan kohtalaisesti pikkuahvenia sekä morrilla että tapsilla, mutten niitä jäänyt nyhtämään vaan siirryin vähän keskemmälle, alueelle, josta olin saanut aiemmin särkeä. Alueella oli muutama muukin pilkkijä, jotka näyttivät harvakseltaan kalaakin saavan. Itsekin aloin saamaan jokusia särkiä ensin pienellä kirkkaalla morrilla ja kun vaihdoin pieneen tapsipilkkiin, särjen tulo vielä hiukan parani. Tuossa kohtaa pikkuahvenia ei myöskään ollut kiusaamassa kuin korkeintaan joitakin yksittäisiä.

Jossain kohtaa pilkkiin otti vähän parempi kala, jota sai muutaman kerran ihan sovittaa avantoon. Tämä osoittautui reilun puolen kilon lahnaksi. Eka pilkkilahna siis tästä vesistöstä. Kun särjen tulo alkoi hiipumaan tein vielä lähialueelle uusia reikiä ja kaikista sain vielä jonkun verran särkeä, mutten enää mitään pitkiä putkia. Nämäkin kalat sai härnätä ottamaan ihan erikseen eikä mistään kunnon syönnistä ollut kyse. Yhdestä reijästä sain vielä toisen vähän pienemmän lahnanlipukan. Tällä alueella pilkin suurimman osan kisasta ja sen hyydyttyä menin vielä viimeiseksi puoleksi tunniksi vastapäätä olevalle reunalle, josta sain vielä muutamasta reijästä ahventa ja joitakin särkiä.

Tulokseni 5995 g (vaikka vaaka kyllä lopulta pysähtyi 6000:n kohdalle, mutta tulos oli jo kirjattu ylös, mikä vähän harmitti) riitti yleisessä sarjassa toiseen sijaan. Ylivoimaisella voittajalla oli hivenen yli 10 kiloa ja kolmannen tulos oli jo kolmosella alkava. Voittotulos ongittiin ihan toisesta nurkasta järveä, melkeimpä siltä ainoalta alueelta, jota en treeneissa kokeillut, kun en yleensä ole tuosta päästä oikein kaloja saanut. Tämä taas osoituksena siitä, että kyllä ne kalatkin osaavat uida uusille alueille. Seuraottelun voitti Turun kala&erä ja Killin kalakerho jäi jälleen niukasti kolmanneksi. Lahnani oli lisäksi kilpailun suurin kala. Ensi viikolla olisi vielä samalla paikalla yksi seuraottelu, johon olen menossa, kun SM-pilkkiin en tänä vuonna lähde.

~ Juuso

PM-pilkki Pyhäjärvellä 20.2.

Lounais-Suomen PM-pilkin olisi pitänyt olla vasta maaliskuun puolella Salossa, Hirsjärvellä, mutta jostakin minulle tuntemattomasta syystä sitä aikaistettiin ja kisapaikaksi vaihtui Säkylän Pyhäjärven Kristalliranta. Minulle tuo sopi ihan hyvin, Pyhäjärven kun tunsin jo entuudestaan paremmin. Tosin kalantulo tulisi olemaan todella piukassa. Monen harjoittelemassa käyneen puheiden mukaan kaloja ei ollut tullut ainuttakaan.

Olin suunnitellut aloittavani tuttuun ja turvalliseen tapaan suunnilleen Kuivetunnokan ja Kalikan välistä ja paikalle tuli myös useita muita pilkkijöitä. Heti ensimmäisen reijän kairattuani osoittautui vesi yllättäen aika sameaksi, tiedä sitten mikä sen oli aiheuttanut. Aloitin luonnollisesti värikoukulla ja etenin kohti Kalikkaa rei'ittäen tasaisesti hieman eri syvyyksiä. Ensimmäinen tunti kului täysin ilman tärppejä morrilla kokeiluista huolimatta, ja aluetta oli pakko vaihtaa.

Päätin siirtyä ulommas, noin neljän metrin veteen, josta löytyikin jo vähän kirkkaampaa vettä. Lähdin kairaamaan pitemmällä reikävälillä syvempää vettä takaisin päin kohi Kuivetunnokkaa, kun muutkin pilkkijät alueella tasaisesti alkoivat harvenemaan. Kalattomuus kuitenkin jatkui ja nyt alkoi jo olemaan usko aika kovilla kalantulon suhteen. Huomasin Kuivetunnokan edustalla pienen pilkkijäryhmittymän ja päätin suunnistaa samalle alueelle, kun muutakaan järkevää en keksinyt. Heikkoa oli kuitenkin ollut heilläkin. Yhdellä taisi olla siinä vaiheessa kaksi ahventa ja toisella yksi, muilla ei ainoatakaan. Väänsin silti alueelle lisää reikää ja pilkin niitä eri välineillä, mutta tuloksetta. Puolet kisasta oli siis kulunut ilman nypyn nyppyä.

Päätin edelleen siirtyä tuosta kohtaa vähän ulommas ja niin näytti tekevän pari muutakin aluella pilkkinyttä. Yhdeltä reijältä sain viimein morriin varovaisen tärpin ja eka ahven, noin 100-grammainen, oli ylhäällä. Tämä toi roimasti lisää uskoa alueeseen ja aloin tekemään viereen lisää reikää. Yhdeltä reijältä nousi kiiski, muttei muuta. Jatkoin hakemista ja lopulta osui. Sain reijästä heti viitisen nättiä ahventa, kunnes hiljeni. Kokeilin värikoukkua, ja taas tuli muutama pienempi. Vielä morri veteen ja pari ahventa ylös. Tuossa kohtaa fiilis oli kyllä hieno, vaikkei siitä nyt pitkää putkea tullutkaan. Enpähän jäänyt kaloitta. Viereisestä reijästä sain vielä muutaman ahvenen, mutta sitä seuraavasta en enää. Kokeilin vielä vanhat reijät läpi, ja yhdestä karkuutin vielä ahvenen värikoukusta, jonka jälkeen hiljeni. Kisa alkoi olla lopuillaan ja tein vielä ahkerasti reikää lähialueelle. Aivan viimeisestä reijästä sain vielä viimeisillä minuuteilla pari pienempää ahventa ja yhden vielä karkuutin ihan jään reunaan.

Punnituksessa selvisi 17 ahveneni painoksi 1607 grammaa, jolla irtosi kuin irtosikin alle 19-vuotiaiden sarjassa piirinmestaruus, seuraavalla ollen vain karvan verran yli kilo. Vaikka kisassa pääosin kalantulo oli erittäin heikkoa ja moni jäi kokonaan ilman saalista, erottui yleisen sarjan voittaja täysin muusta joukosta melkoisella 6,8 kilon saaliillaan. Kakkosella olikin enää "vain" kolme ja puoli kiloa. Suurimmat saaliit tulivat ilmeisesti Vahoniemen suunnasta, eli jo lähtösuuntani kisan alussa oli hieman vikatikki, mutta tällä kertaa kuitenkin sinnikkyys kannatti.

Tulokset kisasta

~ Juuso

Säkylän Pyhäjärvellä 14.2.

Sunnuntaina oli Säkylässä Eenokin rannassa kisat, joihin lähdin, kun muitakaan kisoja ei ollut tarjolla. Tuolla en ennen ollut ollut kisoissa ja suunnittelin lähteväni kisakeskuksesta vasemmalle kohti saaria, joita siellä oli useampia. Kalapaikoista ei kuitenkaan ollut minkäänlaista tietoa. Syönti oli kuulemma viime päivinä ollut vielä äärimmäisen huonoa, ja jo kilon tulos olisi kuulemma todella hyvä saavutus.

Aloitin Mustametsänkarin takana olevan pikkusaaren kupeesta ja etenin siitä rivakkaa tahtia kohti seuraavaa saarta värikoukulla pilkkien. Sain noin puolen tunnin kuluttua ensimmäisen ahvenen yhdestä reijästä läheltä tuota saarta. Enempää ei kuitenkaan irronnut vaikka tein lähelle lisää reikiä. Siirryin taas vähän ulommas ja pian sain yhdestä reijästä neljän ahvenen putken. Nämä olivat kuitenkin selvästi pienempiä kuin tuo ensimmäinen. Lähialueelta ei taaskaan kuitenkaan enempää kalaa löytynyt, vaikka morriakin useamalla reijällä koitin.

Sitten tulikin tehtyä vikatikki, kun päätin lähteä kauemmas kohti seuraavia paria saarta. Näiden ympäristöä rei'itin melkein parisen tuntia saamatta kuitenkaan minkäänlaista havaintoa kaloista. Tämän jälkeen lähdin vielä viimeiseksi tunniksi turhautuneena takaisin aloituspaikoilleni, ja vaikka siellä reikää olikin jo paljon, sain kuitenkin vielä ronkittua kaksi yksittäistä ahventa ja yhden kiisken värikoukulla. Toinen ahvenista oli sentään mukava, reilu 200-grammainen. Loppuaikana en enää kaloja löytänyt kovasta yrityksestä huolimatta.

7 ahventani painoivat 690 g, joka riitti alle 18 v -sarjassa toiseen sijaan niistä neljästä osanottajasta, jotka ylipäätään saivat jotain puntarille tuotavaa. Yleisessä sarjassa voittotulos oli huimat 5,6 kiloa, joka oli kuulemani mukaan pilkitty jostain hyvinkin kaukaa kisakeskuksesta. Kalantulo vaikuttaa nyt aika kehnolta ajatellen ensi viikonlopun piirinmestaruuskisoja, jotka ovat siis Kristallirannassa samalla järvellä. Näihinkään kisoihin en valitettavasti pääse treenaamaan, joten saa nähdä, kuinka yhteistyöhaluisia ahvenet tuolloin ovat.

Tässä vielä tämän kisan tulokset

Vaikean päivän kilpailusaalis

~ Juuso

Haunisissa 13.2.

Viime lauantaina oli vuorossa taas Raision kaupungin omat kisat Haunisten altaalla. Olin käynyt muutamaa päivää ennen kisaa nopealla iltapäiväkäväisyllä tarkistamassa kalapaikkani. Aika heikkoa oli syönti silloin johtuen ehkä täysin lumettomasta jäästä, mutta viikonlopuksi luvattiin uutta lumipeitettä ja se nosti odotuksia paremmasta syönnistä kisassa. Tuolla paikalla kun kala oman kokemukseni mukaan syö paremmin pienen lumipeitteen aikaan. Kisa oli siis sekakalakisa ja ajattelin panostaa särkeen, niistä kun kokonsa puolesta kertyy aika paljon nopeammin painoa kuin tuon paikan ahvenista.

Kisassa jäällä olikin sopiva lumikerros ja mukava keli muutenkin. Päätin aloittaa keskellä olevan kiven vierestä noin kolmen metrin vedestä, ja viereen tuli lisäkseni kolme muutakin pilkkijää. Alku oli varsin heikko, kun vasta kolmannesta reijästä sain yhden ahvenen. Vasta kun siirryin toiselle puolelle kiveä, aloin löytää harvakseltaan särkiäkin. Ongin pienellä leijaavalla tapsipilkillä ja melko pitkällä tapsilla, joka tuntui kelpaavan melko hyvin särjille.

Kun tuo kohta tuntui hiipuvan, siirryin läheisen saaren reunaan, josta olin myös saanut treenissä kalaa. Nyt vaikutti kuitenkin vähän turhan hiljaiselta. Yhden pienen putken vähän parempaa, noin 30-50-grammaista ahventa löysin, mutta siihen sekin jäi. Tässä kohtaa kalaa oli ehkä reilu parisen kiloa. Hieman ulompaa löytyi joitakin yksittäisiä särkiä, muttei enempää. Jossain kohtaa vaihdoin morriin ja löysin taas jokusen särkiputken tuon saaren edustalta.

Kun kalantulo alkoi taas hiipumaan, menin vielä takaisin aamun reijille kiven viereen ja aloin taas saamaan hiukan kalaa. Tein yhden reijän myös matalampaan ja aloin saamaan siitä pikkuahventa ihan hyvään tahtiin. Välillä joku särkikin väliin. Loppuajan kiertelin vielä noita muutamia vanhoja reikiä pääasiassa enää morrilla onkien ja välillä aina sain vielä härnättyä pienen putken särkeä.

Minulla oli kalaa lopulta 4968 g, joka riitti sentään kilpailun harvan osanottajamäärän suurimpaan saaliiseen. Kyllä tuosta kiven vierestä olisi saanut varmaan vielä jonkun verran enemmänkin kalaa, jos ajan olisi käyttänyt vähän järkevämmin ja pilkkinyt samaa aluetta pidempään. Mukava kisa kuitenkin ja itse ainakin pidän tuosta paikasta pilkkipaikkana kovasti.

~ Juuso

Taivassalon Vehaksen kisa 7.2.

Viime lauantaina oli tarjolla Taivassalon Vehaksessa yleiset kisat, joihin toki tuli lähdettyä, kun kelikin on jo sen verran lauha, että meripilkille ei varmasti enää pitkään pääse, ellei pakkasia ala kuulumaan. En ollut tuolla aikaisemmin ollut pilkillä, enkä harjoittelemaankaan päässyt, joten aika avoimin mielin kisaan lähdin. Oletus oli kuitenkin, että kalaa tulisi hyvinkin ja kisakalana oli siis ahven.

Päiväksi oli luvassa suojakeliä, räntäsadetta ja tuultakin ihan mukavasti. Jäällä oli kuitenkin hyvä kulkea. Päätin aloittaa pienehkön kisa-alueen takarajalta, reilun kilometrin päästä, pienen kallioisen saaren kupeesta värikoukulla. Alku ei kuitenkaan näyttänyt kovin lupaavalta, kun ensimmäisistä viidestä reijästä ei kuulunut tärpin tärppiä. Lähdin etenemään Ahaistenluodon reunaa kohti kisakeskusta ja vaihdoin välineet tapsipilkkiin, kun värikoukku ei tuntunut pelittävän. En kuitenkaan edelleenkään saanut havaintoja kaloista ja hetken arvottuani päätin siirtyä toiselle puolelle salmea, Peuraluodon reunaan.

Morriin vaihdettuani sain ensimmäisen pienen ahvenen ja pari särkeä. Päivän juoni alkoi selvitä. En kuitenkaan saanut enempää ahvenia tuolta reunalta ja vaihdoin takaisin salmen toiselle puolelle. Läheltä Ahaistenluodon kärkeä sain pian yhdestä reijästä morrilla kolme ahventa, joista pari oli aika hyvän kokoisiakin. Tein lähelle lisää reikää ja löysin muutaman kohtuullisen putken ahventa, joiden jälkeen kalaa oli ehkä puolisentoista kiloa. Enempää kalaa ei kuitenkaan tuosta irronnut ja taas meni hakemiseksi.

Jossain vaiheessa siirryin keskemmälle aukkoa yhden pilkkijäkeskittymän luo, mutten kalahavaintoja saanut ja päätin lähteä takaisin Peuraluodon reunaan. Yhdestä reijästä sain taas yhden pienen ahvenen ja toisesta särjen, mutta siihen se sitten jäikin. Kyllä todella heikolta tuossa kohtaa vaikutti ja alkoi jo usko mennä koko touhuun. Menin kuitenkin vielä takaisin keskelle aukkoa ja yhdestä reijästä karkuutin yhden ahvenen, joka oli ainut kalatapahtuma siltä alueelta. Taas tuli turhautuminen ja päätin mennä takaisin ainoalle löytämälleni "kalapaikalle" Ahaistenluodon kupeeseen.

Pilkin vanhoja reikiä ja joistain sain taas härnättyä muutaman ahvenen. Yhdessä reijässä minulta irtosi reilusti yli 200-grammainen, mutta sain vielä hanskan kastettuani sen napattua reppuun. Löysin vielä muutamasta reijästä joitakin vähän nätimpiä ahvenia, mutta särkiäkin tuli joukkoon aika ikävästi.

Kisa-aika alkoi tulla täyteen ja lähdin tallustamaan punnitukseen. Minulla oli ahvenia 2510 g, joka jäi reilun parinsadan gramman päähän palkintosijoista yleisessä sarjassa. Suurin saalis oli reilu 7 kiloa. Ongin siis kaikki kalat morrilla. Aika vähäkalainen kisa odotuksiin nähden, mutta ei se aina merelläkään helppoa ole.

Kilpailun tulokset

~ Juuso

Naantalin viiden ahvenen kisa 24.1.

Tänään sunnuntaina oli tiedossa perinteinen viiden ahvenen kilpailu Naantalinaukolla. En ollut tuollakaan ollut vielä kertaakaan tänä talvena, joten kalapaikat olivat taas melkoinen arvoitus, mutta niin ne tuntuivat olevan monille muillekin, kala kun oli ollut tuolla tänä talvena epätavallisen pientä. Viiden suurimman ahvenen yhteispaino siis määräsi paremmuuden tässä kisassa ja itse olin suunnitellut laittavani pikkuahvenet takaisin avantoon, kun en niitä jaksa turhaan kotiinkaan raahata.

Lähdin enempiä miettimättä jäälle ja päädyin aloittamaan Luonnonmaan reunasta Kultarannan jälkeisen lahden perukalta. Toisesta reijästä sain suurehkolla tapsipilkillä ensimmäisen kalan, noin 100-grammaisen ahvenen, jonka otin ylös, vaikka viiden ahvenen keskipaino täytyisikin olla paljon parempi, jos mieli pärjätä kovatasoisessa kisassa. Pieniä ahvenia alkoi nousta tasaiseen tahtiin monesta reijästä, kunnes yhdestä sain pian useamman vähän paremman kalan, jotka otin mukaan. Kalan koko kuitenkin parani vielä ja sain vielä tästä reijästä kaksi yli 200-grammaista ahventa, joista toinen oli jo selkeästi yli 250 grammaa. Nämä vastasivat jo odotuksiani varteenotettavista kisakaloista. Isompia ei kuitenkaan enää kuulunut ja kiertelin vielä vanhoja kalareikiä isohkolla morrilla pilkkien saaden enää vain silppuahventa ja ehkä yhden mukaan otettavan kokoisen.

Jossain vaiheessa kokeilin hieman ulompaa yhden pilkkijäkeskittymän luota ilman havaintoja isommista kaloista. Siirryin rei'ittelemään taas rantaa eri syvyyksiltä edessä näkyvään jyrkkään kallionokkaan asti saaden kuitenkin vain harmittavasti liian pientä, noin 40-80-grammaista ahventa sekä muutaman ison särjenlötkön morrilla. Tästä eteenpäin kisani menikin aivan harakoille, mukaan otettavan kokoisia ahvenia en enää loppukisan aikana löytänyt, vaikka kävin vielä kerran aamun kalapaikat läpi ja loppuajan pilkin Kultarannan edustan saarten lähistöllä silppuahventa nostellen.

Viisi isointa ahventani painoivat 984 grammaa, harmittavasti hieman alle kilon. Niitä parinsadan pintaan olevia ahvenia ei vain tullut ihan tarpeeksi montaa. Voittajan tulos oli hieman alle puolentoista kilon. Näin jälkikäteen ajatellen kisa meni jo pipariksi siinä kohtaa, kun jäin nyhtämään vanhoja kalapaikkoja, vaan olisi täytynyt heti tehdä rohkeasti pidempi siirtymä muualle, mutta taas oppi jotakin tästäkin kisasta. Ensi viikolla kelit näyttäisivät taas vaihteeksi lauhtuvan joten saa nähdä, miten käy ensi viikonlopun pilkinnöille.

~Juuso

Lahnajärvellä 23.1. - Juuso

Lauantaina oli taas aika suunnata perinteiseen alkutalven Lahnajärven kisaan. Olemme tuolla olleet Ollin kanssa jo muutamana aikaisempana vuonna ja olemme molemmat tykästyneet paikkaan kovasti, joten olihan se taas lähdettävä.

Koko viikonlopuksi oli luvattu mukavan lauhaa keliä ja vain paksu lumikerros ja paikoittainen veden nousu jäälle tekivät liikkumisesta hieman vaivalloisempaa. Aloitimme tuttuun tapaan järven eteläpäästä, pienestä poukamasta, joka ei kuitenkaan tällä kertaa antanut itselleni kalan kalaa. Aloitin pilkinnän värikoukulla ja siirryin nopeasti tätä reunaa kohti kisakeskusta, kun kaloja ei kuulunut. Kun muutama viime talvien hyvä kalakohta oli pilkitty ilman nypyn nyppyä, päätin juosta vastarannalle järveä.

Tältä reunalta sain melko pian avauskalani, noin 50-grammaisen ahvenen, joka olikin epätavallisen iso tälle järvelle. Jatkoin tämän ruovikkoisen reunan rei'ittämistä noin metrin-puolentoista veteen ja kohta pikkuahvenia alkoi nousta harvakseltaan joistakin reijistä. Kun koukkuvärin vaihtelullakaan ei ollut suurta parantavaa vaikutusta, kokeilin yhdellä reijällä tapsipilkkiä, johon sainkin kalan ottamaan paremmin ja aloin saada jonkunmoisia putkia. Yhdestä reijästä sain myös päivän tuottoisimman putken, kun hetken aikaa nousi nopealla syötöllä noin 30-40-grammaista kalaa, mutta tämäkään ilo ei kauaa kestänyt. Kiertelin vielä vanhoja avantoja tällä alueella, kunnes yhtäkkiä yhdestä reijästä noin metrin vedestä junttasi värikoukkuun jokin painavamman tuntuinen jöllikkä, jolle sai muutaman kerran ihan antaa löysiä syöksyihin. Olin lähes varma, että kala olisi hauki, niitä kun tällä alueella oli muutenkin runsaasti, mutta yllätys oli iloinen, kun avantoon ilmestyi melkoinen ahvenen pää.

610-grammainen Lahnajärven jöllikkä

Tämän bonuskalan jälkeen ei oikein enää kuulunutkaan muuta kuin yksittäisiä tirrejä sieltä täältä. Tällä reunalla vielä jonkun aikaa hortoiltuani päätin juosta takaisin ihan järven eteläperukkaan, jossa pilkin kisan loppuajan ja löysin vielä muutaman kohtuullisen putken pikkuahventa tapsilla.

Minulla oli kalaa yhteensä 2230 grammaa, joka riitti nuorten sarjan voittoon ja lisäksi 610-grammainen ahveneni oli kisan suurin kala, joka myös palkittiin.  En siis saanut värikoukkuun ottamaan kalaa kunnolla koko päivänä ja samanlaisia havaintoja oli kuulemma muillakin. Hauska kisa kuitenkin kaikenkaikkiaan ja noita yksittäsiä vähän paremmankokoisia ahvenia tuntui olevan liikkeellä, kun niitä oli useilla muillakin järven eteläpäässä pilkkineillä.

Tässä vielä tulokset kisasta

~ Juuso

Kilpailukauden avaus Säkylän Pyhäjärvellä 17.1.

Viime viikonloppuna tuli käytyä hupipilkillä merialueella, kun kisoja ei vielä ollut tarjolla ja saalistakin nousi ihan kohtuullisesti, mutta ei niistä sen enempää, eilen nimittäin pääsi vihdoin kauden ekoihin kisoihin Pyhäjärvelle Kristallirantaan.

Keli oli aamulla oikein mukava. Ei tuulta, ei liiaksi pakkasta ja aurinkokin paistoi. Uusi lumikerros jäällä vain teki liikkumisesta hieman raskaampaa. Kauan taas pohdin kumpaan suuntaan kisakeskuksesta lähtisin ja alustavana suunnitelmana oli suunnata Vahoniemeen, sillä olin kuullut sieltä kalaakin tulleen, mutta kummasti vain jäälle päästessä kallistuin sittenkin lähtemään kohti Kuivetunnokkaa, siihen kun on itselläni syntynyt huomattavasti enemmän luottoa kuin Vahoniemeen. Aloitin hieman Kuivetunnokan takaa ja kisan alkaessa kymmeneltä oli ensimmäistä reikää kairatessa hienoinen yllätys, kuinka paksusti jäätä jo oli. En mitannut, mutta noin 40 senttiä sitä kutakuinkin oli, ellei hieman ylikin.

Joku oli jo autollakin pilkillä, kuten kuvan oikeassa reunassa näkyy

Aloitin luonnollisesti värikoukulla ja ensimmäiset reijät olivat tyhjiä. Ehkä noin viidennestä reijästä sain heti tärpin, jonka kuitenkin karkuutin, eikä muuta enää siitä kuulunut. Pian alkoi vähän jo usko olemaan kovilla, kun ainakin tunti kisa-aikaa ja monta reikää oli kulunut, ennen kun sain ensimmäisen ahvenen reppuuni hieman rannempaa. Sekin jäi ainoaksi siitä reijästä, mutta pian sain samalta alueelta jo neljän ahvenen putken. Kalat olivat kyllä hyvän kokoisia, noin 80-150 grammaa. Sitten menikin taas vaikeaksi ja monta reikää sai taas tehdä ennen kuin jostain tuli taas muutama ahven. Morriakin koitin nopeasti muutamilla reijillä tuloksetta ja tapsilla sain myös yhden ahvenen.

Jossain vaiheessa siirryin vähän reilummin kohti Kalikkaa, kun aikaisempi alue tuntui jo aika tyhjältä. Tämä kannatti ja pian sainkin yhdestä reijästä viisi hyvänkokoista ahventa värikoukulla. Enempää ei kuitenkaan tahtonut löytyä. Vain muutama ahven enää joistain reijistä. Tätäkin aluetta aikani nyhdettyäni ja koukkuväriä vaihdeltuani päätin lähteä hieman takaisinpäin etsien isompia sellaisia alueita, joissa reikää ei vielä ollut. Tämä tuotti päivän parhaan kalareijän, josta nousi pikaiseen tahtiin kymmenkunta ahventa. Vähän matkan päästä sain vielä ison kiiskenkörilään värikoukulla ja muutamia ahvenia parista reijästä. Ihan lopuksi koitin vielä ronkkia joitakin vanhoja avantoja ilman kalahavaintoja, kunnes kisa-ajan loputtua lähdin punnitukseen.

Minulla oli kalaa noin 3300 g joka riitti "nuorten sarjassa" (järjestäjät laittoivat minut, sekä pari muuta ikäistäni kisailijaa jostain syystä vielä nuorten sarjaan, vaikka ikämme puolesta olisimme kuuluneet jo yleiseen) voittoon sekä yleisessäkin sarjassa neljänteen sijaan. Ylivoimaisella voittajalla oli yli 8 kiloa, joka pilkittiin myös samalta suunnalta, missä itse olin. Tällä kertaa siis paikkavalinta osui oikeaan ja muutenkin ihan onnistunut kisa, vaikkei tuo vielä mitään kunnollista alkutalven Pyhäjärven syöntiä ollut nähnytkään. Ahvenia minulla oli 29 kpl, keskipaino oli siis mukavasti sadan gramman paremmalla puolen. Näistä vain yksi tuli tapsipilkillä, muut värikoukulla. Koukun värilläkään ei tuntunut olevan hirveän suurta merkitystä, kunhan vain kalaa sattui osumaan kohdalle.

Tulokset

~ Juuso

Neljän päivän pilkkimiset 2.-5.1.

Nyt joululomalla on tullut käytyä varsin ahkerasti pilkillä, kun kunnon jääpeitteet on vihdoin saatu tänne eteläänkin. Tänään loppiaisena pidin välipäivän kovan pakkasen takia, mutta muuten on tullut käytyä joka päivä, tosin kalantulo ei edelleenkään ole päätä huimannut.

2.1. päätin lähteä taas Haunisten altaalle ja keli oli aamulla mitä hienoin, kun aurinko paistoi täydeltä terältä eikä tuullut juuri lainkaan. Aloittelin viime kerroilla löytyneeltä kalaisammalta alueelta ja aloin taas löytää siitä jokusia yksittäisiä ahvenia ja särkiä tapsilla. Tuota aluetta päasiassa kiertelin siihen asti, kunnes keli alkoi muuttumaan lumisateeksi ja silloin viimeistään syönti hiipui tykkänään ja päätin lopettaa siihen. Saalista taisi kertyä vajaat kymmenkunta pikkuahventa ja särkiä muutama vähemmän. Tosin aika paljon voi pistää sen piikkiin ettei minulla tällä(kään) kertaa ollut surviaisia käytössä, ne olisivat parantaneet saalista lähes varmasti.

3.1. oli vuorossa pientä "kisatreeniä" loppiaisen Littoistenjärven kisoihin (joihin en tänään kuitenkaan lähtenyt kovan pakkasen ja heikon kalantulon takia). Keli oli tuolloin pilvisempi ja tuulisempi ja taisi siinä joku lumihiutalekin leijailla päivän aikana alas. Isäni lähti myös mukaan hupipilkille ja itse olin ajatellut kiertäväni järven luoteispään hiekkarannalta lähtien myötäpäivään nopeaan tahtiin läpi ennalta katsotut mahdolliset kalapaikat pilkkien. En ollut pilkkinyt tuolla tätä kertaa ennen kuin pari kertaa. Pilkin pääasiassa pienellä tapsipilkillä ja ainoat koko päivän kaksi ahventani sain Kuoviluodon kohdilta ja nekin ottivat todella varovasti. Toisen pienen saaren kupeesta sain vielä yhden särjen morrilla. Surviaiset olisivat varmasti taas auttaneet, mutta kyllä siinä jo aika hyvän käsityksen sai syönnistä... Isäni saalis jäi yhteen ketjupilkkiin iskeneeseen reilun kahden ja puolen kilon luupäähän.

Harjoituspäivän saalis

4.1. olin taas Haunisissa ja nyt yritin tällä kertaa pilkkiä sellaisia alueita, joita en ollut vielä aikaisemmin tänä talvena kolunnut, kuitenkin tuloksetta. Taas oli palattava noukkimaan vanhoilta paikoilta ne pakolliset kymmenkunta ahventa ja muutamia punasilmiä. Nyt sain myös alueelta talven ensimmäiset kiisket sekä ahvenia sai taas ottamaan edes jotenkuten värikoukkuun.

5.1. Päätettiin lähteä kokeilemaan onnea Särkänsalmelle Merimaskuun. Merijäätä olisi ehkä ollut jo paikoin sen verran, että se olisi kantanut, mutta tyydyttiin kuitenkin vielä pilkkimään läheisiltä venelaitureilta. Ahvenia ja pasureita kertyi harvakseen molemmilta laitureilta pääasiassa syöttivehkeillä pillkien. Myös muutama alamittainen kuha kävi käsissä kääntymässä. Kyllä siitä sentään mutama kilo nousi ihan filekokoisia ahvenia, joten hiukan paremmin jo päästiin kalan makuun kuin edellisinä päivinä.

~ Juuso

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui ja jos hieman katsahtaa viime vuoden kalastuksellisiin saavutuksiin, niin eihän tuo mitenkään kovin erikoinen ollut ja tavoitetta riittää vielä tälle vuodelle. Ehkä se suurin tavoite kuitenkin täyttyi, nimittäin 40 vuosipinnaa, joista viimeiset kolme lajia olivat Bromarvista lirkityt piikkikampela ja mutu sekä neljänkympin rajan ylväästi rikkonut Matildanjärven risaeväinen pullukka kirjolohi :D Viime vuoden vuosisaalis oli 36 pojoa, joten mukava parannushan tuohon tuli. Uudet kolme elämänpistettä olivat vimpa, puronieri ja sulkava. Tänä vuonna en varmaan enää jaksa yrittää rikkoa tuota vuosisaalista, sen verran vaivaa ja reissaamista se vaatii. Sen sijaan keskityn uusien elämänpisteiden yrittämiseen. Tämän vuoden ajan onkin meidän kalamaratonjoukkueen kesken voimassa vähän uudenlainen kisa, nimittäin siitä, kuka nappaa eniten koko joukkueen jäsenille uusia elämänpojoja. Saa nyt nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan ja minkä verran ehtii kalalla käymään, kun tuo koulunkäyntikin tuppaa jo viemään aika paljon vapaa-aikaa.

Mainittakoon nyt vielä, että tänään tuli käytyä jo aloittamassa kalastuskausi 2016 Haunisten altaan jäillä. Syönti oli tänään vielä huonompaa kuin edellispäivänä. Aloitin tällä kertaa lähtörannasta katsottuna enemmän oikeasta reunasta järveä ja kovasta yrityksestä huolimatta tältä alueelta sain vain yhden pienen ahvenen, senkin tapsilla vaikka olin pilkkinyt samaa avantoa jo jonkin aikaa värikoukulla ennen tätä. Vaihdoin edellispäivän "kalaisammille" alueille ja täältä sain vielä tapsilla neljä ahventa lisää ja kaksi särkeä, värikoukkuun ei nyppyäkään. Tänään olivat myös testissä omatekoiset tapsimorrini, ja tällaisella sainkin kaikki kalani, jos jotain positiivista siis hakee tästä reissusta. Tästä on hyvä jatkaa ja ohessa vielä muutama kuva kuluneelta vuodelta...

(jäitä) odottavan aika on pitkä...

Enkkapasuri 510 g

Upea onkikala, noin kilon painoinen suutari ilta-auringon loisteessa

Harrastukset yhdistettynä

Elämänpiste sulkava

Jigienkka

40. vuosipojo

~ Juuso