Pilkkikausi korkattu!

Tänään 30.12. pitkä piina taas päättyi ja pääsi vihdoin narrailemaan kaloja jääkannen päältä. Kauden avauspaikaksi valikoitui tietysti lähin mesta eli Haunisten allas, jonka jäätilanne oli käyty toteamassa riittäväksi jo edellisenä päivänä. Paikka on yleensä näin alkutalvesta hyvinkin haastava ja odotettavissa oli vielä normaaliakin huonompaa syöntiä, sillä kovat tuulet olivat sekoittaneet vettä paljon ennen myöhäistä jäätymistä.

Aamulla jäällä oltiin vähän yhdeksän jälkeen ja laadukasta kirkasta teräsjäätä oli tasaisesti noin 6,5 senttiä. Isäni lähti myös mukaan ja aloitimme ihan lähtörannasta, molemmat itsevarmasti värikoukulla, saamatta kuitenkaan tärppejä. Lähdettiin rei'ittämään oikealle kohti seuraavaa nokkaa ja hyvin pian vaihdoin morrivehkeisiin saamatta kuitenkaan niilläkään sen suurempia elonmerkkejä. Kun jo kymmenen tyhjää reikää oli kairattu sekä matalaan, että syvempään veteen, päätimme lähteä keskemmällä olevan kiven viereen.

Kairasin siihen useamman reijän rivin valmiiksi, joita sitten lähdin kokeilemaan tällä kertaa tapsilla. Taisi olla kolmas reikä, josta vihdoin irtosi ensimmäinen, noin 15-grammainen ahven. Enempää ei kuitenkaan tullut siitä eikä seuraavistakaan reijistä, vaikka kuinka koitti morrilla härnätä. Tein vielä kalareijän ympärille useamman reijän sekä matalampaan, että syvempään, mutta tuloksetta. Tässä kohtaa myös isäni oli saanut avauskalansa, mutta siihen sekin jäi.

Kauden avauskala!

Seuraavaksi lähdin kairaamaan yhden saaren rantaa myöden kivestä vasemmalle taas tehden valmiin reikärivin, jonka tällä kertaa kokeilin nopeasti värikoukulla. Yhdestä reijästä sain useamman tärpin, mutta muuten oli hiljaista. Taas uutta rivistöä ruuvaamaan, nyt toista vedestä pilkistävää kivennyppylää kohti. Noita kiviä on muuten nyt vedenpinnan yläpuolella jo useampia, kun altaan vedenpintaa on laskettu. Tämän rivin kolmannesta reijästä napsahti päivän toinen kala ja sitä seurasikin yllättäen päivän paras, yli 20 ahvenen putki värikoukulla. Kaiken lisäksi ahvenet ottivat värikoukkuun tällä reijällä ihan hyvin. Kokeilin myös pientä silmäpilkkiä ja se kelpasi yhtä lailla. Kun tämä reikä hiipui, jatkui taas vanha meno ilman tärppejä. Kairasin tämän jälkeen vielä yhden rivin keskemmälle lahtea ja yhdestä reijästä sain vielä kaksi ahventa ja toisesta värikoukkusärjen. Vanhoja reikiä ronkkimalla ja koukkuväriä vaihtamalla sain vielä pari ahventa. Lopuksi isäni ehdotti vielä kokeilemista lähtörannan penkan läheltä, johon kairasimme yhdet reikärivit kohtisuoraan rantaa vastaan. Yhdestä näistä reijistä sain vielä harnättyä tapsilla yhden särjen ennen kuin lähdimme.

Minulla oli kalaa lopulta noin puoli kiloa, 27 ahventa ja kaksi särkeä. Kuitenkin kohtuullinen tulos verrattuna aiempien vuosien ekoihin reissuihin tälle paikalle. En ole kuitenkaan ennen havainnut täällä näin epätasaista kalantuloa, kun noin 50:stä reijästä vain seitsemästä sain kaloja ja yhdestä ylivoimaisesti suurimman osan. Kaikki ahvenet tulivat noin kolmen metrin vedestä ja sitä matalammassa ei ollut mitään tapahtumia. Tuli siis pilkittyä sekä tapsilla, morrilla, värikoukulla, että silmäpilkillä, mutta - huvittavaa kyllä - vain morrilla näistä jäi kala saamatta. Nyt on kuitenkin kausi avattu ja se jatkuu luultavasti jo lähipäivinä samalla paikalla. Pakkaslukematkin näyttävät nyt hyviltä tulevaa kautta ajatellen ja ensi viikolla varmaan pääsee jo merijäille...

Minun ja isäni avausreissun saaliit

~ Juuso

PM-laituripilkki 4.10.

Herätetäämpä taas pitkästä aikaa blogi henkiin. Kesällä ei ole oikein ehtinyt ja/tai jaksanut kirjoitella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kalassa ei olisi käyty. Jos hieman täytyy kertailla kesän tapahtumia niin onkikisoissa on käyty ahkerasti SM-kisoja myöten ja välillä myös menestystä on tullut, välillä ei. Tällä hetkellä lajipistesaaliini tälle vuodelle on 37 kappaletta ja elämänpistetili on vihdoin saavuttanut maagisen 40:n rajapyykin. Jonkinlainen tavoite 40:stä vuosipisteestä tuli vuoden alussa asetettua, mutta loppuvuosi näyttää miten käy. Uusina elämänpisteinä tänä kesänä nousivat upean värinen vieraslajimme puronieriä ja monen kovemman fongarin tarkkaan varjeltu salaisuus, sulkava.

Mutta sitten asiaan. Laituripilkkikisakausi on startannut ja muutamat kisat on tullut käytyä ennen tämänpäiväisiä piirinmestaruuskisoja. SM-laituripilkki jäi tänä vuonna omalta osaltani väliin kyydin puutteen vuoksi. PM-kisojen kisapaikaksi olikin jälleen valittu kalattomuudestaan ja haastavuudestaan tunnettu kotikenttäni Raision Hahdenniemen venesatama. Kisa pilkittiin kahdessa kahden tunnin jaksossa alkaen klo 10.00 ja loppuen 14.30 ja klo 12.00-12.30 oli puolen tunnin kahvitauko. Molempiin jaksoihin arvottiin eri aloituspaikka.

Sain aloituspaikan melko alkupäästä laituria ja odotukset eivät olleet kovin korkealla kalantulon suhteen. Aloitin pienellä morrilla ja heti kisan alettua pientä pasuria alkoi nousta ihan mukavaan tahtiin. Jokunen ahven ja särkikin väliin. Tätä jatkui noin puoli tuntia ja sen jälkeen alkoi hiljentyä. Ehdin saamaan kasaan ehkä reilun puoli kiloa. Tämän jälkeen alkoikin mennä odotteluksi. Jokunen pasuri ja vajaan 100 gramman lahnanlipukka vielä antautui, mutta toisen tunnin aikana en saanut enää kuin kalan tai pari, vaikka koitin jo useammasta eri paikasta. Tyypillinen Hahdenniemi-ilmiö siis, ensimmäinen puoli tuntia on näissä kisoissa usein ratkaiseva.

Tauon jälkeen oli odotettavissa erittäin heikkoa syöntiä, ja sitä se olikin. Sain aloituspaikaltani muutaman salakan ja salakoiden härnäämiseksi tämä toinen jakso menikin, kun ei oikein usko riittänyt ruveta yritämään mitään bonuskalaa. Pari pientä pasuria sain toisen jakson aikana ja salakoitakin tuli vain muutama kerallaan ja sitten parvi taas hävisi. Kisa-aikakin tuli lopulta täyteen.

Puntarilla saaliini painoksi selvisi 970 grammaa, jolla irtosi alle 19-vuotiaiden sarjan voitto. Seuraavalla oli tasan 700 grammaa. Olisin ollut myös yleisessä miesten sarjassa tuloksellani kolmas. Kisan suurin tulos, yli 2 kg, joka oli poikkeuksellisesti naisten sarjassa, irtosi bonuslahnoilla ja mitallisella kuhalla. Linkkaan kisan tulokset tähän, kun ne julkaistaan.

Olin siis varsin tyytyväinen tulokseeni ja nyt alkaakin olla tämän vuoden tärkeimmät kisat taputeltu. Syksyn mittaan luultavasti tulee vielä yritettyä vuoden viimeisiä lajipojoja ja vietettyä aikaa merellä syyshauestuksen ja jigailun parissa. Koitetaan ehtiä vielä vähän saamaan tännekin raporttia ennen jääpeitteen ja kalastuksen kuningaslajin harrastuskauden alkamista...

~Juuso

Turun kalamaraton 2015 - Pyöräilevien lahnojen silmin

Olihan Helsingin kalamaraton todella hieno, mutta kyllä Turku on meille se ykkönen. Otimme jo toisena vuonna peräkkäin vastaan haasteen. Suomen haastavimpaan kalastuskilpailuun tuo mukavasti lisähaastetta, kun sen suorittaa puhtaasti polkupyörillä liikkuen. Treenattu oli ja paikkatietoja vaihdettu vielä viime vuotta ahkerammin ja se myös tuotti tulosta. Fillarit puunattiin viimeisen päälle kuntoon ja kisasuunnitelmaa hiottiin moneen kertaan tehokkaammaksi, järkevämmäksi ja nopeammaksi kuin viime vuonna. Tavaramäärä mietittiin tarkkaan ja mitään ylimääräistä ei raahattu mukaan. Kisapäivä lähestyi ja viimeisten treenien jälkeen tunsimme olevamme valmiita kisaan.

Kisa-aamuna kaikilla alkoi olemaan maratonfiilis tapissa, kun lähdimme ennen kisaa pienelle lämmittelylenkille ja samalla viemään mäskit suunnitelman mukaisille paikoille, joista oli tarkoitus onkia osa ensimmäisistä kymmenestä lajista. Heti jo tapasimmekin Lt Barbatulan, toisen paikallisjoukkueen, mäskäämässä hopearuutanapaikalla. Vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme pian kierrosta. Kun mäskit olivat tekemässä tehtäviään, suuntasimme vihdoin kohti kisakeskusta...

Paikalla oli taas paljon vanhoja tuttuja, mutta myös uusia kasvoja ja heille kaikille kuuluu kiitos siitä, että Kalamaraton on niin upea tapahtuma ja vuoden kohokohta. Kello kävi ja lopulta avauspuheiden ja sääntöjen selvittämisen jälkeen pääsimme vihdoin siirtymään lähtöviivalle. Viimeiset sekunnit huudettiin ääneen ja kun vihdoin kajahti lähtömerkin antava huuto, neljä Pyöräilevää lahnaa lähti sotkemaan Myllärintalon pihasta kohti ensimmäisiä kalalajeja.

Jäiden polttelua Myllärintalolla ennen kilpailun alkua. Kisajännitys paistaa kasvoilta.

Hopearuutana, allikkosalakka, ei ongelmaa. Kymmenpiikin kanssa menikin jo vähän aikaa, mutta lopulta sekin oli kyydissä ja matka jatkui kohti ruutanaa. Pari minuuttia ja sekin oli pinnan paremmalla puolen. Kisaa kulunut 40 minuuttia, ei huono... 

Turpa, hoidettu. Ja matka jatkui kohti viittä seuraavaa lajia joiden oli laskettu tulevan samasta paikasta. Salakka, särki, ahven, kiiski... Mutta missä on se kymmenes? Särkeä, kiiskeä ja ahventa pukkaa. Äähh...

"Jess!" Huusin lopulta, kun pieni pasuri nousi vedestä ja nappasin sen käteeni. Ollilla oli jo vieressä pussi auki ja juoksin sen äkkiä huoltajallemme Juhanalle, joka odotti jo valmiina pyöränsä päällä ja lähti salamana polkemaan kohti kisakeskusta pasuripussi hampaidensa välissä.

14:29. Huhhuh! Aikamme oli kisan neljänneksi nopein ja hävisimme nopeimmalle joukkueelle, Koukut korvassa vajaan tunnin. Pidimme tulosta kuitenkin hyvänä polkupyörillä suoritetuksi. 

Jäimme vielä joksikin aikaa onkimaan Halisiin lahnan toivossa, jota ei kuitenkaan mäskeistä huolimatta tullut. Sen sijaan Jere nappasi joenpenkalle pienen todella haalean värisen särkikalan, jonka ulkoneva kuono varmisti sen meidän onneksemme pieneksi vimpaksi. Fiilis oli mahtava, emmekä hukanneet enempää aikaa lahnaan vaan lähdimme kohti seuraavia lajeja.

Ensimmäisten kymmenen lajin jälkeen oli aikaa ottaa hetki rennommin.

Kolmipiikki, sorva, silakka, ei ongelmaa. Kisa oli edennyt jo niin hienosti, että oli aikaa jo ottaa vähän rennomminkin. Välillä toki vähän ongittiinkin puuttuvan säyneen toivossa ja viskottiin uistinta.

Aurinko alkoi laskea ja pystytimme leirin Ruissalon kärkeen viritellen pohjaonget ja Juhanan alkaessa värkätä nuotiota viime vuoden tapaan. Jo viime vuonna olimme viettäneet mukavan hetken samassa paikassa rupatellen SKES Taimentiimin kanssa ja olimme luvanneet jopa tarjota heille kahvit, minkä myös toteutimme tänä vuonna. Mukavaa oli taas vaihtaa kuulumisia ja hauskaa oli, tosin Taimentiimiläiset eivät liiemmin välittäneet tarjoamastamme murukahvista, muuta kun ei ollut mukana. Kiitos taas tästä hetkestä Juhalle, Markukselle ja Mikolle!

Pyöräilevät lahnat ja SKES Taimentiimi yhteiskuvassa Ruissalon kärjessä

Ilta hämärtyi ja aloimme kaikki viritellä lirkkivehkeitä ja siirtyä ainoalle hieman tuulensuojaiselle rannalle. Alkuun ei oikein tahtonut näkyä kaloja, mutta sekin ongelma korjaantui illan pimetessä. Kivisimppu, mustatäplätokko, kivinilkka ja hietatokko olivat viimein pois alta ja matka jatkui kohti "nuljua" eli kivennuoliaista.

Ensimmäisten lirkkikalojen etsintää illan pimetessä yöksi

 Tähän asti kisa olikin mennyt jo sen verran hyvin, että oli jo aikakin ruveta menemään päin mäntyä. Nuljua ei nimittäin useamman tunnin yrityksestä huolimatta lajilistalle saatu useista nähdyistä ja yhdestä jopa koukussa olleesta yksilöstä huolimatta. Fiilis oli taas syystäkin aika laimea ja lähdimme aamuyön kylmyydessä ja väsymyksen jo vaivatessa jokaista polkemaan kohti oletettua kuhapaikkaa. 

Yksi komea kiiski ja noin 20-senttinen kuha, siinä olivat jigisaaliini. Siirryimme jonkin ajan kuluttua aamupuurot keitettyämme ja syötyämme onkimiseen ja vihdoin Olli repäisi laiturille kuin tilauksesta pienen säyneen tunnelman kohotukseksi. Jere päätti jatkaa ja väsytteli katki menneen haavinnysämme paremmalle puolelle vielä sen aikaisemmin pummatun nimikkokalamme. Tunnelma nousi taas kohisten ja päätimme lämpenevässä aamuauringossa lähteä jatkamaan matkaa 20 lajin tultua täyteen.

Aikaisen sunnuntaiaamun tunnelmaa

Lähdettyämme jälleen liikkeelle tällä kertaa vailla tarkkaa suunnitelmaa seuraavasta paikasta ei Olli voinut olla ehdottamatta uutta yritystä kivennuoliaisen perään. Tämä ehdotus johtikin toisen nuljuyrityksen toteutukseen, vaikka aurinko jo kovasti paistoikin. Nuljun pummaaminen kaihersi kuitenkin sen verran mieltä, että paikka piti käydä vielä kertaalleen läpi. Tällä kertaa nuoliaisia ei kylläkään edes näkynyt, mutta eipähän ainakaan voi sanoa, ettei olisi tarpeeksi yritetty.

Törön olimme päättäneet unohtaa jo treeneissä lajilistaltamme, niin epätodennäköiseltä se silloin tuntui. Olli kuitenkin painosti kokeilemaan ja päätimme kokeilla. Ja kuinka ollakkaan, Jeren nostaessa onkensa noin minuutin onginnan jälkeen, hän sanoi tyynesti: "No, tässähän se nyt on.". Taas oli aihetta riemuun ja kauaa ei mennyt kun Lt Barbatulan Jani oli ilmoituksen huomattuaan tuonut joukkueensa samalle paikalle. Neuvoimme hänelle kohdan ja pian oli törö heidänkin lajilistallaan. Se myös ratkaisi lopulta voiton heidän hyväkseen 24: llä lajilla aikasäännön turvin, mistä olimme enemmän kuin tyytyväisiä, voitto kun meni paikallisjoukkueelle. Janilla satttui olemaan vielä samana päivänä syntymäpäivä, joten voitto oli todella ansaittu! Törö jäi myös meidän viimeiseksi lajiksemme kahden irti päässeen ja yhden selästä kiinni olleen hauen takia.

Vähän pulleampi töröyksilö osui Jeren onkeen suureksi onneksemme.

 21 lajia, viime vuonna 17. Mukava parannus ja koko kilpilussa lopulta 4. sija 13: sta mukana olleesta joukkueesta. Emme voineet olla kuin tyytyväisiä. Upea kilpailu, upea kaupunki ja upeat joukkuetoverit, ei voi muuta sanoa! Janille ja Lt Barbatulalle vielä koko Pyöräilevien lahnojen puolesta isot onnittelut! Taas alkaa vuoden odotus ja ensi vuonna nähdään. Saa nähdä miten jaksaa taas odottaa siihen asti...

Hietatokko. Pieni kala, mutta tärkeä osa 21 kalalajin listaamme.

~ Pyöräilevät lahnat - Juuso, Olli, Jere ja Juhana

Helsingin kalamaraton 2015

Tämä teksti tulee nyt vähän myöhässä, kun tapahtumasta on kulunut jo yli viikko ja on ollut kaikennäköistä tekemistä myös Turun kalamaratoniin liittyen. Tänä vuonna minulle siis tarjottiin paikkaa Helsinkiin lähtevästä joukkueesta, jossa kilpailivat pari tuttua fongaria lähiseudulta ja totta kai tarjous oli otettava vastaan. Viime vuonna heidän mukanaan oli Olli ja tänä vuonna oli minun vuoroni. Tämä tarkoitti siis elämäni toista Kalamaraton-kisaa viime vuonna ensimmäistä kertaa koetun Turun maratonin jälkeen. En kirjoita tästä kilpailusta nyt kovin tarkasti, koska pääpanostuksemme on kuitenkin Turun kalamaratonissa ja Pyöräilevien lahnojen muodossa.

Lähdimme kisaan rennolla otteella ilman mitään paineita, sillä emmehän olleet tehneet alueella minkäänlaista ennakkotreenaamista. Tunnelma kisapaikalla Honkaluodossa oli käsin kosketeltavissa ja oli mukavaa tavata taas tuttuja ja uusia joukkueita. Jännitys tiivistyi pikkuhiljaa kello 12.00 annettavaan lähtömerkkiin asti, jolloin joukkueet lähtivät kuka minnekin haravoimaan kalalajeja kyytiinsä. Näin teimme mekin.

17:53 näytti kello kun saimme kiikutettua 10 ensimmäistä kalalajia tuomaristolle. Olisihan sen voinut vähän lyhyemmässäkin ajassa tehdä... Siitä hyvän esimerkin näytti SKES Taimentiimi, joka oli meitä noin neljä ja puoli tuntia nopeampi kisan nopeimmalla kymmenen lajin tarkistusajallaan 13:16. Huikea suoritus!

Kisan etenemistä oli hienoa seurata kilpailuseurannan kautta. Siinä riitti jännitystä loppuun asti. Ja saimmehan mekin sentään jokusen kalalajin raavittua vielä yön ja sunnuntaiaamun aikana listallemme useasta pummista, väsymyksestä ja aamuyön kylmyydestäkin huolimatta. Kisassa riitti upeita hetkiä, mutta myös pettymyksiä ja onnistumisia. Ei tätä turhaan väitetä Suomen vaativimmaksi kalastuskilpailuksi!

Lajeja meillä oli lopulta 22 ja aikasäännön mukaan se riitti sijaan 21. 57:stä joukkueesta. Voitto ratkesi myös aikasäännön perusteella ja sen nappasi joukkue Siloneula 31:llä lajillaan. Huima suoritus ja paljon onnea heille!

Nyt on tämäkin koettu. Kerrassaan upea kilpailu ja seuraavana viikonloppuna se saa jatkoa Turussa, jolloin Pyöräilevät lahnat ovat koossa jälleen!

Tässä vielä lista saamistamme lajeista:
Ahven, sorva, allikkosalakka, kiiski, lahna, pasuri, salakka, särki, vimpa, kolmipiikki, kymmenpiikki, suutari, mustatokko, silakka, mustatäplätokko, hietatokko, kivisimppu, piikkimonni, hopearuutana, ruutana, törö, seipi (ja näistä minulle uudet vuosifongot olivat suutari ja piikkimonni)

Kisassa noussutta lajikirjoa näytillä Honkaluodossa

~ Juuso

Tervetuloa avovesikausi!

Näinhän siinä tänä vuonna kävi, että pilkkikauden viimeiseksi kisaksi jäi Ilmoilanselän SM-pilkki, kun SM-kiiskipilkkikin peruttiin. Taas loppui kausi lyhyeen täällä Etelä-Suomessa. Pilkillä ei enää tullut käytyä pitkään jatkuneiden plussakelien takia, ja kaiken lisäksi avovesikausi painoi jo pahasti päälle!

SM:ää seuraavana viikonloppuna tulikin jo kartutettua tämän vuoden lajilistaa avovedestä. Airiston matkailuhotellin laiturilta nousi kivinilkka ja rannasta lirkkimällä kivisimppu. Siianongintakausikin tuli avattua Rymättylässä ja avausreissun saaliiksi nousi kymmenen hopeakylkeä.

Sitä seuraavana viikonloppuna olikin piirin nuorten "pilkkileiri" Taivassalossa, jonne toki tuli lähdettyä. Kalastus vaan tapahtui jäiden puuttuessa avovedestä siianonginnan merkeissä. Minulle kertyi viikonlopun aikana neljä siikaa, jotka kaikki tulivat lauantaina iltapäivällä. Se taisi olla vielä leirin suurimpia saaliita... Mikään huikea syönti ei siis ollut. Siitä huolimatta koko viikonlopun ajan oli todella hauskaa!

Myös seuraavana viikonloppuna tuli käytyä siikaongella ja suhmuraisesta kelistä huolimatta 11 siikaa kertyi saalispussiin.

Viime viikonloppuna olikin pääsiäinen ja siikaonkireissulla nousi neljän siian lisäksi jo neljä särkeä. Keväthaukeakin yritettiiin, mutta laihoin tuloksin. Yksi uusi lajipiste sentään tuli, nimittäin silakka Ukko-Pekan sillalta. Pääsiäisenä oltiin vielä toisena päivänä siikaongella ja kalaa nousi vähän mukavammin, eivätkä särjet olleet riesana. Ehkä se kausi ei vielä ihan ohi ole. Pian toivottavasti onkikausi pääsee vauhtiin ja tulee varmaan vähän taukoa blogin kirjoitteluun, mutta eiköhän jotain tekstiä tule ainakin Kalamaratoniin sun muihin fongailuihin liittyen...

12. kivinilkka

13. kivisimppu

14. siika

Rymättylän kauniita hopeakylkiä

15. silakka

~ Juuso

SM-pilkki, Ilmoilanselkä - Olli

Tekstin alun voin hyvin lainata Juusolta, jonka kanssa olin reissussa. Skippaa alku, jos olet jo lukenut Juuson kirjoituksen SM-pilkistä.

"Nyt on elämäni ensimmäinen SM-pilkki kisattu. Reissu oli varsin mieleenpainuva monine vastoinkäymisineen, mutta itse kisasta sentään jäi ihan hyvä fiilis ja kyllä jossain välissä hauskaakin oli.

Olli oli saanut järjestettyä kyydin äidiltään ja minäkin pääsin mukaan. Lähdimme perjantaina iltapäivällä ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Majoituimme yön hotellissa Hämeenlinnan keskustassa. Reissu ei kuitenkaan alkanut aivan suunnitelmien mukaan vaan illalla saunasta tullessa puhelimeni lahosi tiputtuaan lattiaan. En siis saanut reissusta minkäänlaisia kuvia, kun muuta kameraa ei ollut mukana ja sekös harmitti. Lisäksi huoneessa oli melko tukalan kuuma, joka vaikeutti nukkumista.

Aamulla söimme hyvän aamupalan ja lähdimme ajamaan kisapaikalle. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet, vaan ajoimme ensin harhaan reitiltä. Epätoivon jo vallatessa matkustajia ehdimme kuitenkin vielä sopivaan aikaan kisapaikalle. Nopeasti ostamaan toukat ja odottelemaan lähtöpaukkua...

Vihdoin lupa tuli ja parisen tuhatta pilkkijää vyöryi Ilmoilanselän jäälle. Lähdimme Ollin kanssa lähtörannasta vasempaan, kohti Matkantaustanlahtea, jonne olimme edellisiltana suunnitelleet suunnistavamme. Karttaa ei kuitenkaan ollut kisassa mukana ja suunnistimme vähän väärään paikkaan, Häränvatsanlahden puolelle. Aloitimme kuitenkin Matkantaustanlahden ja Häränvatsanlahden välisen niemenkärjen tienoilta."

Juuso lähdössä innokkaana ahventen perään.

Lähtötilanne meillä oli siis hyvin pitkälti sama. Ensimmäinen SM-tason pilkkikilpailu, sama sarja ja tulimme samassa kyydissä.

Aloitimme siis pienen erehdyksen takia tuolta Häränvatsanlahden puolelta. Kilpailualueen raja näkyikin aika lähellä, ja sen tuntumassa oli muutama pilkkijä. Minä aloitin kuitenkin Häränvatsanlahden ja Matkantaustanlahden välisen niemen vierestä Velho-värikoukkupilkillä ja koukulla, joka oli oma arvaukseni siitä, mikä pelaisi Ilmoilanselällä.

Lisää kuvateksti

Neljänneltä avannolta tuli ensimmäinen havainto kaloista, kun pilkkiin nappasi pari pientä ahventa. Pariin se kuitenkin jäi, joten tein seuraavan avannon pian melko lähelle edellistä. Siitä tuli yksi oikein pieni ahven, jonka kuitenkin onnistuin tiputtamaan takaisin avantoon... Läheltä ei enää tullut havaintoja kaloista ja Juusollakaan ei tässä vaiheessa kuulemma ollut vielä edes tärppiäkään, joten sai alkaa tosissaan etsiä kalaa. 

Matkantaustanlahdella tein muutaman avannon yhden ruovikon läheisyyteen, kun näin erän pilkkijän siinä lähistöllä jotakin saavan. Minä en kuitenkaan saanut kalaa kiinni vaikka kokeilin hetken morriakin. Peremmälle Matkantaustanlahtea ei huvittanut lähteä, koska siellä oli niin paljon porukkaa. Sen sijaan lähdin toiselle puolelle aukkoa tai salmea - miksi sitä tuossa kohtaa nyt sanoisi - koska siellä oli huomattavasti vähemmän pilkkijöitä. Melko pian kuitenkin selvisi, ettei sekään mikään huippupaikka ollut.

Kilpailuaikaa oli kulunut puolitoista tai pari tuntia, kun lähdin pienelle matalikolle, jossa kasvoi hiukan ruokoa. En tiedä aikaa tarkalleen, koska kelloni lakkasi aamulla käymästä. Paikalla oli useampi pilkkijä, joista pari näytti saavan kalaakin. Mahduin siihen omasta mielestäni silti hyvin. Ensimmäisen avannon tuolle paikalle tein turhan syvään, mutta kun lähestyin matalampaa, aloin saada pientä ahventa melko hyvin. Hiukan ahventen vetelyä häiritsi väärät vehkeet, sillä tuossa oli yli kaksi metriä vettä, joten kehimisvapa olisi ollut jo hyvä väline rullavavan sijaan. Käytin kuitenkin sitä, kun se oli kerran valmiiksi kädessä. 

Pientä ahventa tuli siinä hyvän tovin, vaikka pilkkijöitä alkoi kerääntyä paikalle jatkuvasti enemmän ja reikiä syntyi jo ihan muutaman metrin säteelle minusta. Pysyttelin siinä vaikka syönti alkoi jo hiipua, koska en halunnut enää joutua etsimään kalaa kuten aamulla. Kun syönti oli varmasti loppu, aloin tehdä uusia avantoja lähistölle. Eipä niistä kovin suuria putkia enää tullut. Korkeintaan viisi kalaa yhdestä reijästä ja monet olivat täysin tyhjiä. Pyörin kuitenkin sillä alueella, kunnes huomasin muiden jo laittelevan kamojaan kasaan, mistä päättelin, että aika on täysi ja tulisi lähteä siirtymään punnituspaikalle.

Punnitus sujui juohevasti ja minulle jäi ainakin hyvä vaikutelma järjestelyistä, koska kaikki toimi nopeasti. Siitä pisteet järjestäjille. Vaaka kertoi, että minulla oli kalaa 896 grammaa. Hävisin siis taas Juusolle. Sarjassani olin kahdestoista ja Juuso kahdeksas 1398 gramman tuloksellaan. Voittotulos oli karvan yli kaksi kiloa meidän sarjassa ja yleisessä päälle kolmen kilon. Tässä vielä linkki kaikkiin tuloksiin: Tulokset

SM-pilkki taisi nyt jäädä kauden viimeiseksi kilpailuksi, sillä SM-kiiskipilkkikin peruttiin huonon jäätilanteen vuoksi. Eiköhän avovesikaudellekin tekemistä keksitä!

SM-pilkki, Hauho, Ilmoilanselkä - Juuso

Nyt on elämäni ensimmäinen SM-pilkki kisattu. Reissu oli varsin mieleenpainuva monine vastoinkäymisineen, mutta itse kisasta sentään jäi ihan hyvä fiilis ja kyllä jossain välissä hauskaakin oli.

Olli oli saanut järjestettyä kyydin äidiltään ja minäkin pääsin mukaan. Lähdimme perjantaina iltapäivällä ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Majoituimme yön hotellissa Hämeenlinnan keskustassa. Reissu ei kuitenkaan alkanut aivan suunnitelmien mukaan vaan illalla saunasta tullessa puhelimeni lahosi tiputtuaan lattiaan. En siis saanut reissusta minkäänlaisia kuvia, kun muuta kameraa ei ollut mukana ja sekös harmitti. Lisäksi huoneessa oli melko tukalan kuuma, joka vaikeutti nukkumista.

Aamulla söimme hyvän aamupalan ja lähdimme ajamaan kisapaikalle. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet, vaan ajoimme ensin harhaan reitiltä. Epätoivon jo vallatessa matkustajia ehdimme kuitenkin vielä sopivaan aikaan kisapaikalle. Nopeasti ostamaan toukat ja odottelemaan lähtöpaukkua...

Vihdoin lupa tuli ja parisen tuhatta pilkkijää vyöryi Ilmoilanselän jäälle. Lähdimme Ollin kanssa lähtörannasta vasempaan, kohti Matkantaustanlahtea, jonne olimme edellisiltana suunnitelleet suunnistavamme. Karttaa ei kuitenkaan ollut kisassa mukana ja suunnistimme vähän väärään paikkaan, Häränvatsanlahden puolelle. Aloitimme kuitenkin Matkantaustanlahden ja Häränvatsanlahden välisen niemenkärjen tienoilta.

Tuolta alueelta en saanut värikoukkuun enkä tapsiin ensimmäiseen puoleen tuntiin nypyn nyppyä ja oli pakko siirtyä johonkin. Juoksin niemen toiselle, Matkantaustanlahden puolelle. Reijitin ahkerasti eri etäisyyksiä rannasta ja vasta noin tunnin kuluttua sain ensimmäisen ahvenen, kun siirryin vähän rannempaan, ruovikkotupsun viereen. Kun värikoukkuun ei oikein tuntunut aluksi ottavan, vaihdoin tapsiin ja pientä ahventa alkoi tulemaan. Keskipaino ehkä kymmenisen grammaa ja joitakin alle 5-grammaisiakin joukkoon. Siitä reijästä tuli ehkä parisenkymmentä kalaa ja sitten hiipui. Tein vielä reikiä ympärille, mutta niistä ei irronnut enää kuin ahven tai pari. Jokunen särki ja kiiskikin tuli väliin. Mietin taas mitä tekisin ja käväisin nopeasti vähän keskemmällä yhden pilkkijäryppään luona, kuitenkin saamatta minkäänlaista havaintoa kaloista. Juoksin takaisn ruohotupsun viereen ja aloin etsiä kalaa tuolta alueelta. Sitä alkoikin taas löytymään ja sain joitakin kohtuullisia putkia. Kokeilin vähän eri värikoukkuvärejä, mutta kummasti vaan tapsiin tuntui purevan paremmin. Sain olla noin puoleenväliin kisaa alueellani aika rauhassa, Ollikin oli juossut muualle, kun pari muutakin pilkkijää löysi paikalle ja alkoivat hekin ruuvata ahkerasti reikää jäähän. Sain siinä vielä pari hyvää putkea ja sitten alkoi hiipumaan. Taas enää kala tai pari avantoa kohden. Välillä tyhjäkin avanto. Kisa-aikakin alkoi hupenemaan ja siirryin kokeilemaan vanhoista reijistä saaden vielä härnättyä jokusia kaloja. Keskipainokin tuntui heikkenevän loppua kohden ja aivan lopuksi tuli enää lähes järjestään alle 5-grammaisia! En oikein saanut värikoukkuun ottamaan kunnolla koko päivänä, tosin en sitä paljon uittanutkaan, kun kala otti hyvin tapsiin. Se oli vain surkean pientä. suurin ehkä 30 grammaa ja yli 20-grammaisiakin oli alle 10 kpl.

Kilpailuaika tuli täyteen ja lopulta päästiin punnitukseen. Minulla oli kalaa 1398 grammaa ja se riitti alle 19-vuotiaiden poikien sarjassa 8. sijaan noin viidestäkymmenestä osanottajasta. Sarjani voittajalla oli hiuksenhienosti yli 2 kiloa. Olin tulokseen ihan tyytyväinen, tosin vähän jäi kaivamaan mieltä, paljonkohan olisin saanut kasaan jos olisin saanut pilkkiä alueellani rauhassa loppuun asti. Koko kilpailun paras tulos oli noin 3,4 kiloa, joka oli vähemmän, kuin aikaisemmin ennustettiin. Ihan hyvä fiilis kuitenkin jäi ja kisajärjestelyt menivät erittäin sujuvasti!

Tuolta löytyvät tulokset koko kilpailusta:

http://www.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Fwww.vapaa-ajankalastaja.fi%2F%3Fsvk%3D136&h=VAQGr5Y8c

Ka-Re -pilkki Kristallirannassa 28.2.

Jäät sen kun heikkenevät heikkenemistään ja kevät tekee tuloa jo kovalla vauhdilla. Nämäkin kisat olisivat pitäneet olla Askaisissa Pikisaaressa, mutta kas kummaa, nehän siirrettiin huonon jäätilanteen takia tuttuun ja turvalliseen Kristallirantaan... Olin päättänyt ottaa nämä kisat ihan rennosti lähtemättä mihinkään hirvittävän kauas. Tosin kilpailualuekaan ei sitä olisi sallinut. Kyseessä oli vielä sekakalakisa, joten tällä kertaa kiisketkin kelpasivat pussin täytteeksi.

Lähdin Kristallirannasta kohti Vahoniemeä ja jäin suunnilleen puoleen väliin Vahoniemennokkaa ja lähtörantaa, johon kilpailualue päättyi. Aloitin pienellä mustakeltaisella morrilla ja vasta viidennestä reijästä taisin saada ensimmäisen kiisken. Pian sain vähän rannemmasta yhden ahvenen. Kalantulo ei juuri päätä huimannut. Siirryin vähän reilummin rannasta poispäin ja muutamasta reijästä sain jo pari ahventa. Nekin sai kyllä onkia ihan erikseen, että mikään paras syöntipäivä ei ollut. Pian sain yhdestä reijästä kuitenkin jo vähän pitemmän putken ahventa. Välillä tuli useampi peräkkäin ja kun taas vähän härnäsi niin tuli muutama. Vietin tuolla reijällä varmaan liki tunnin ja sain siitä suurimman osan kaloistani. Kiiskiä ei kovin montaa tullut, mutta komeita särkiä muutama.

Loppuajaksi siirryin vielä lähemmäksi yhtä pilkkijärypästä ja sain vielä muutamia pieniä putkia ahventa. Alue oli jälleen kerran jo hakattu aivan seulaksi ja loppuajan kiertelin vanhoja reikiä. Värikoukkuakin kokeilin ja sainkin jokusen ahvenen, mutta muuten tänään oli morripäivä.

Minulla oli kalaa 4164 g ja olin sillä yleisessä sarjassa kahdeksas voittajalla ollessa yli yhdeksän kiloa.
Tässä vielä tulokset kilpailusta:
http://www.lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/ka_re_vierailu_2015.pdf

Nyt alkaakin armoton valmistautuminen ensi viikonlopun SM-pilkkiin Hauhon Ilmoilanselällä. Saa nähdä mitä se kisa tuo tullessaan...

~ Juuso

Sekakalaviikonloppu 21.-22.2.

Hiihtolomalla tuli käytyä hupipilkillä melkein joka päivä, vähintään lyhyellä käväisyllä. Näistä reissuista ei ole nyt innostusta kirjoittaa yksityiskohtaisemmin, joten ei siitä sen enempää. Viikonloppuna oli jälleen kumpanakin päivänä kisat, joten keskitytään niihin.

Lauantaina 21.2. oli sekakalakisat Sauvossa, Marjaniemessä, jonne toki tuli lähdettyä, kun kyytikin oli tiedossa. En ollut tuolla paikalla ollut ennen, mutta olin kuullut, että särkiä piti saada jos mieli pärjätä.
Värikoukut jäivät siis suosiolla kotiin ja syöttivehkeet tulivat mukaan.

Lähdin kisakeskuksesta vasemmalle, Lammassaaren ja rannan väliin Ollilta saamieni vinkkien mukaan (hän ei itse päässyt tulemaan kisaan). Samalle alueelle tuli lisäkseni myös Jere, joka oli kanssani nuorten sarjassa. Muuten saikin olla aika rauhassa, kun suurin osa kilpailijoista jäi jo Lammassaaren etupuolelle.

Aloitin isohkolla kirkkaalla morrilla ja sain melko pian tärppejä. Vaihdoin aika pian pieneen punaiseen morriin ja pian tuli ylös 100-grammainen särki. Kalaa tuli aluksi harvakseltaan, kaikenkokoista särkeä, kiiskeä, pasureita ja ahvenia. Pysyin kuitenkin samalla avannolla ja välillä tuli aina monta oikein komeaa särkeä ja välillä hiukan hiljeni. Kalaa tuli jonkun verran koko ajan, mutta suuremmat särjet tuntuivat liikkuvan aika paljon. Välillä syönti taas kiihtyi ja väliin tuli muutama komea ahvenkin. Viereen tuli kuitenkin kairaamaan toinen pilkkijä ja jonkin ajan kuluttua hän karkuutti jonkin vähän isomman kalan. Epäilimme haueksi, sillä syönti loppui kuin seinään.

Pian piti vaihtaa aluetta, kun kalaa ei vain enää kuulunut. Kokeilin saaren takaa ja sain nätin ahvenen ja onnettoman kiisken. Kiisket näyttivät täällä olevan aivan hengettömän pieniä, sillä olin saanut jo useamman noin 3-4 -senttisen yksilön!

Kalaa ei kuitenkaan tuosta löytynyt. Ulompana istui yksi pilkkijä, joka näytti saavan kalaa. Siirryin siis vähän samalle alueelle ja aloinkin taas saamaan särkeä hyvää tahtia. Kala oli tosin kooltaan aika pientä, välillä aina joku isompi. Kokeilin välillä tapsia ja siihenkin otti, muttei ehkä ihan niin hyvin kuin morriin. Loppua kohden syönti vielä vähän kiihtyi ja kalaa oli kasassa ihan mukavasti.

Minulla oli kalaa lopulta noin 9600 g. Jere voitti nuorten sarjan reilun kilon kaulalla, hänellä oli tosin pussissaan yksi noin puolen kilon lahna. Yleisen voitto irtosi reilulla 16:lla kilolla. Mukava kisa kaiken kaikkiaan! Kalaa tuli ja se oli suurimmaksi osaksi nätin kokoistakin. Ja mainittakoon vielä, että pari uutta vuosifongoakin rapsahti samalla listaan: 10. salakka ja 11. lahna, morrilla kumpikin.


Sunnuntaina 22.2. oli taas sekakalan ongintaa tiedossa, tällä kertaa tutulla paikkaa Haunisten altaalla. Kyseessä oli kolmiseuraottelu, jossa kilpailivat vastakkain Taivassalon kalakerho, Turun Kala&Erä sekä Killin kalakerho, jota itse edustin (Naantalin seudun urheilukalastajien lisäksi). Päiväksi oli luvattu räntäsadetta ja kovaa tuulta ja kyllä se jossain määrin paikkansa pitikin.

Aloitin taas keskellä olevalta kiveltä eikä ihan viereen onneksi tullut muita pilkkijöitä. Kalaa ei kuitenkaan löytynyt toivottuun malliin. Kiertelin vanhaa "kalaisaa" aluetta ja joitakin pieniä ahvenia sekä kiiskiä sain härnättyä tapsiin. Vaihdoin pian aluetta keskellä olevan saaren eteen ja taas tuli joitakin tirrejä, nyt jo pari särkeä väliin. ei kuitenkaan enempää ja taas piti etsiä kalaa. Pian kuitenkin löysin vähän rannemmasta muutaman hyvän putken särkeä, jotka ottivat hyvin tapsiin. Välillä kokeilin keskemmältäkin, jossa pari pilkkijää olivat jo pitkään istuneet paikallaan ja näyttivät saavan harvakseltaan kalaa. Sain itsekin joitakin tirrejä ja muutaman pienemmän särjen, muttei enempää. Lähdin taas rannemmas ja löysin vielä yhden hyvän särkireijän. Tämän jälkeen kuitenkin hiljeni eikä kalaa oikein enää tahtonut löytyä. Loppuajaksi meninkin takaisin keskemmälle ja vaihdoin eiliseen pieneen punaiseen morriin. Joistakin reijistä sain vielä härnättyä muutaman pienen putken särkeä, mutta kala näytti taas liikkuvan ja se oli melko arkaa.

Saaliini oli noin 6100 grammaa, jolla voitin nuorten sarjan melko ylivoimaisesti kahdesta osanottajasta. Olipa saaliini sentään kymmenen parhaan joukossa, kun osanottajia oli liki 30 pilkkijää.

~ Juuso

PM-pilkki - Olli

Pilkkitauko venyi viimeisen Pyhäjärven kisan jälkeen peräti kahteen viikkoon lukuunottamatta yhtä tyhjää mateenpilkinnälle uhrattua iltaa. PM-pilkkiin toki lähdin, vaikka olo oli hiukan kipeä.

Minulla ei ollut mitään käsitystä hyvistä  kalapaikoista, joten lähdin aamulla kävelemään Vahoniemeen päin hetken mielijohteesta. Kuivetunnokkaan en ainakaan halunnut lähteä, kun sain siitä tarpeekseni jo viimeksi. Vahoniemeen tuli aika paljon muitakin, joten se vaikutti ihan turvalliselta valinnalta.

Edelleen vähän flunssaisen olon takia kävelin rauhassa paikalle ja siirtymään meni vähän yli puoli tuntia. Aloitin taas värikoukulla ja kolmannesta avannosta sain ihan hyvän ahvenen. Sen jälkeen menikin haeskeluksi ja varmaan pari tuntia meni ennen kun sain edes toisen ahvenen! Kyllä sieltä toiset jotain sai, mutta en minä niitä tietysti saanut pönttööni vähääkään.

Kolmisen tuntia hain ahventa aktiivisesti, mutta viimeisen tunnin pilkin tapsilla muutamalta avannolta ja sain muutaman pienen ahvenen sekä kiiskiä, joita värikoukkuunkin oli iskenyt paremmin kuin ahvenia. Vähän ennen kahta lähdin takaisin Kristallirantaan ja laahustin pettyneenä ja entistä flunssaisempana punnitukseen. En viitsinyt edes kuunnella surkean saaliini painoa, vaikka sen punnitukseen veinkin lähinnä joukkueen takia.

~ Olli Salonen

Kilpailuviikonloppu 14.-15.2.

Näin jälkikäteen kirjoitellessa laitan nyt molemmat viikonlopun kisat yhteen tekstiin, toivottavasti se ei haittaa. Eli lauantaina Raision kaupungin omissa kisoissa Haunisten altaalla ja sunnuntaina PM-pilkissä Kristallirannassa Säkylän Pyhäjärvellä.

Olin käynyt viikolla hiukan treenailemassa Haunisissa, joten tiesin suunnilleen, mihin kisassa suuntasin. Aloitin keskellä olevan kivennyppylän vierestä 40 mm Saukko -tapsipilkillä. Parin reijän jälkeen löytyikin jo hyvin kalaa, pientä ahventa ja vähän nätimpää, keskipainoltaan ehkä noin 50 g särkeä. Kyseessä oli sekakalakisa, joten särjistä tuli mukavasti painoa. Kalaa ei ollut kovin isolla alueella ja kerkesin onkimaan tästä pari kiloa ennen kun syönti hiipui. Pian siirryin varapaikalleni vähän eteenpäin, ja kalaa alkoi taas löytymään. Välillä kokeilin värikoukkuakin, mutta en saanut ahventa ottamaan siihen niin hyvin kuin tapsiin, joten vaihdoin äkkiä takaisin syöttivehkeisin. 

Kun tämäkin kohta alkoi olla ongittu tyhjäksi, rupesin taas etsimään kalaa, mutten enää sitä juuri löytänyt. Lopuksi palasin vielä aloituskiven viereen ja sain vielä pienen putken vanhasta reijästä, kunnes kisa-aika tuli täyteen. 

Minulla oli kalaa 5313 g, joka oli kisan suurin tulos, tosin osanottajiakaan ei ollut hirveän paljon. Seuraavalla oli kalaa noin 3700 g, jossa oli tosin yksi 972-grammainen ahven ja jolla irtosi suurimman kalan palkinto. Seuraavaksi suurin ahvenkin painoi 550 g, joten hurjia ahvenia siellä Haunisissa uiskentelee!

Sunnuntaina suunnattiinkin piirinmestaruuskilpailuihin Pyhäjärvelle. Treenaamaan en ollut päässyt, joten vähän jännitti, miten mahtaisi käydä. Keli oli mitä hienoin ja aurinko paistoi. Lähdin totuttuun tapaan kohti Kalikannokkaa ja ehdin sinne juuri sopivasti puolen tunnin siirtymäajassa. 

Aloitin värikokulla ja sain jo ensimmäisistä reijistä tärppejä ja jo kolmas reikä antoi pari ahventa. Siihen se sitten loppuikin ja piti ruveta etsimään kalaa toden teolla. Kyllä sitä sentään aina välillä jokunen löytyikin, mutta ei todellakaan toivottuun tahtiin. Heti näki, ettei osunut paras kisapäivä tänään. Taisi jo puolet kisa-ajasta olla kulunut ennen kuin kymmenen ahventa tuli täyteen. Lopuksi oli pakko vaihtaa aluetta, kun ahventa ei vaan löytynyt. En tiedä, olisiko pitänyt juosta vielä kauemmas, mutta siirryin vähän takaisinpäin, jossa oli useampi pilkkijä ollut jo aika kauan samalla alueella vähän rannemmassa. Täältä sain sitten parista reijästä noin viiden ahvenen putken ja vielä joitain yksittäisiä. Viimeiseen tuntiin ei tainnut enää tulla kuin pari pientä. Ahvenen keskikokokin näytti olevan selvästi pienempää kuin aikaisemmilla kerroilla. Pilkin kaikki kalani värikoukulla. Hetken uitin tapsia, mutten kerennyt sillä saamaan kuin yhden kiisken.

Kalaa minulla oli 1894 g, jolla sijoituin alle 19 v -sarjassa viidenneksi kymmenestä osanottajasta. Suurimmat tulokset tulivat tällä kertaa täysin päinvastaisesta, eli Vahoniemen suunnasta, joka hieman hämmästytti. Ei erityisen putkeen mennyt kisa, mutta välillä käy näinkin. Onneksi nyt on alkanut hiihtoloma ja ehtii viikollakin jäille. 

Tässä vielä tulokset sunnuntain kilpailusta:

http://www.lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/pm_pilkki_2015_tulokset.pdf

~ Juuso 

Hauki ja made - hupipilkintää ja fongailua

Aikaisempina viikonloppuina on tullut panostettua pilkkikilpailuihin ja nyt vuorossa oli taas kartuttaa vuoden lajipistetilastoja. Jo torstaina pääsin madepilkille "varmoille paikoille", mutta saalis jäi minun osaltani pelkän kokemuksen keräilyyn, vaikka juuri edeltävänä päivänä oli kertoman mukaan noussut paikalta useita mateita. Tänään 7.2. olisi ollut taas kisat Säkylän Pyhäjärvellä, mutta niihin en kyydin puuttuessa lähtenyt, vaan päätin suunnata lähimmälle paikalle, Haunisten altaalle, hauki mielessä.

Aloitin lähimpänä olevan saaren edustalta ja pilkin ensin pari pikku ahventa syötiksi virittelemiini täkyonkiin. Tapoin ahvenet ja päätin kokeilla aluksi kuolleella syötillä. Kun onget olivat pyynnissä, jatkoin pilkkimistä tapsipilkillä. Sain vielä yhden pienen tirrin, kunnes jymäytti vähän paremmin. Ajattelin ensin, että nyt on vähän isompi syöttisärki, mutta kun kala alkoi nousemaan, tunsin että taitaa olla ahven. Ja kuinka ollakkaan, juuri avannossa katkesi tapsi. Näin kuitenkin kalan ja ehdin juuri kahmaisemaan sen kädellä jäälle. Ei ihan puolta kiloa, mutta isoin ahveneni tähän asti Haunisista. 

Jatkoin siinä pilkkimistä ja tähyilin välillä täkyonkia. Kokeilin välillä tasuriakin, mutta tärpeittä. Kerran tuli jo muutama ylimääräinen sydämentykytys, kun tuuli oli vienyt siimaa ulos ja siiman sitomani merkkilippu hävisi näkyvistä. Tärppejä ei kuitenkaan kuulunut ja vaihdoin hiukan aluetta. 

Löysin jäältä jonkun toisen pilkkijän jättämän särjen ja laitoin sen syötiksi ahvenen sijaan. Kun olin virittänyt taas onget, jatkoin pilkkimistä ja sainkin heti pari noin 150-grammaista ahventa putkeen. Sen jälkeen alkoi pukkaamaan tirriä ja muutama särki. Vaihdoin nyt elävän särjen syötiksi toiseen onkeen, jos se kelpaisi paremmin. Ja kuinka ollakkaan, huomasin pian kun merkkilippu liikahti ja alkoi vipeltämään kohti avantoa ja isopuolaiseen pilkkivapaan rakentamani täkyongen puola pyöriä. Odotin hetken ja tein vastaiskun. Kala tarttui ja sain sen helposti ylös kuuden tuuman avannosta. Nätti parikiloinen hauki, vuoden 8. lajipiste, jonka päätin ottaa ruokakalaksi. Nyt oli kalaa jo sen verran, että lähdin kotiin hyvillä mielin onnistuneesta reissusta.

Eikä siinä vielä kaikki, illalla oli näet tarkoitus lähteä isäni kanssa madepilkille. Jatketaan nyt petokalalinjalla, kun on jo alkuun päästy. Nyt olisi mahdollisuus tehdä viime vuoden perinteen mukaan samoin tänäkin vuonna, eli hauki ja made samana päivänä. 

Jäälle päästiin ja eihän siinä kauaa mennyt kun isäni vetäisi haralla jäälle pikku matikan lieron. Alle puoli kiloa, mutta hyvä merkki, toivoa siis olisi. Pilkin itse 40 gramman jigipäästä värkkäämälläni "mademorrilla", jossa oli kuoretta syöttinä. Ja tulihan se minunkin mateeni aika pian. Tuntui vähän painavammalta, ja olihan se. 1,38 kiloa vielä kutematonta kollia. Tunne oli jälleen kerran aivan mahtava. On se made vain niin upea ja mystinen kala. 9. lajipiste ja oma made-enkka. Upea päivä! Ja pian pääsee maistamaan madekeittoa, sitä herkkua, jota on taas vuosi odotettu...

Made!

~ Juuso 

Pilkkikilpailu Säkylän Pyhäjärvellä Myllyojanlahdella 31.1.

Tänä viikonloppuna ei kisojen suhteen ollut paljoa valinnanvaraa. Viikolla tuli seurattua kun kisa toisensa jälkeen ilmoitettiin perutuksi huonon jäätilanteen takia. Mutta onneksi Pyhäjärvi pelasti jälleen ja lauantaina 31.1. lähdettiin Myllyojanlahdelle, Euraan kisoihin. Itse en ole tuolla ollut ennen pilkillä ja lähdin näihin kisoihin melko leppoisalla fiiliksellä ilman sen suurempia ennakkoselvittelyjä kalapaikoista.

Kilpailuaika oli klo 10-14 ja päiväksi oli luvattu lumipyryä ja navakkaa tuulta. Tilanne ei kuitenkaan aamulla näyttänyt kovin pahalta. Kun jäälle päästettiin lähtemään, porukka jakautui melko tasaisesti, osa oikealle ja osa vasemmalle. Arvoin hetken ja päätin lähteä oikealle kohti Lahnasaarta. Siirtymäaika riitti juuri kävelyyn pieneen lahdenpoukamaan Lahnasaaren taakse, jonne tuli lisäkseni useampi muukin pilkkijä.

Näköalaa toisesta päästä Pyhäjärveä

Aloitin värikoukulla ja jo viides avanto taisi antaa tärppejä. Laitoin tapsipilkin veteen ja heti tuli viiden ahvenen putki, sekä muutama kiiski. Kairailin tätä pientä aluetta ja pilkin vuoroin tapsilla, vuoroin värikoukulla ja molemmilla sain ihan hyvin kaloja. Kiiskiä tuntui olevan alueella paljon, sillä niitä napsahteli värikoukkuunkin oikein useitakin. Alue oli kuitenkin hetkessä täynnä reikää ja siirryin pian vähän sivummalle, jossa yksi toinen pilkkijä oli istunut jo kauan paikallaan. Heti tuli värikoukulla muutama nätti ahven. Vaihdoin taas tapsiin ja sain hyvän putken, tapsiin ahvenet näyttivät ottavan vähän nopeammin, kuin värikoukkuun. Tästä reijästä ongin varmaan melkein pari kiloa ahventa ja väliin tuli yksi melkoinen särjenlötkö. Tätä aluetta tarpeeksi rei`itettyäni etenin vielä vähän matkaa jäästä pilkistävän kivennyppylän viereen asti, mutta montaa ahventa ei enää tullut reikää kohden. Vaihdoin koukun väriä, mutta silläkään ei tuntunut olevan suurta merkitystä. Syönti hiipui ja viimeiseen tuntiin en saanut enää kuin yhden ahvenen tapsilla vähän syvemmästä, sekä useita kiiskiä. 

Minulla oli lopulta kalaa 4765 g ja olin siihen ihan tyytyväinen siihen nähden, ettei minulla etukäteen ollut mitään tietoa kalapaikoista. Sijoituin alle 16-vuotiaiden sarjassa kolmanneksi ja suurempien tulosten pilkkijät olivat olleet toisella suunnalla kuin minä. Vähän vikaan siis taisi paikkavalinta mennä. Koko kisan ylivoimainen voittotulos oli yli kuusitoista kiloa. Kun näin jälkikäteen miettii, olisi paikkaa pitänyt vaihtaa jo heti syönnin hiipuessa, eikä jäädä nyhtämään samaa seulaksi hakattua aluetta.

Mainittakoon vielä, että tänään sunnuntaina 1.2. tuli käytyä laituripilkillä Särkänsalmella kuhafongo mielessä. Se nimittäin oli vuoden ekalla reissulla jäänyt kuvaamatta kovan pakkasen takia. Paljon kerrottavaa reissusta ei jäänyt. Oma saaliini jäi kahteen ahveneen ja yhteen pieneen pasuriin. Ensi viikonloppuna toivon mukaan pääsee taas kisoihin vähintään Pyhäjärvelle, kun merialueilla jäätilanne on mitä on...

~ Juuso 

Pilkkikilpailu Säkylän Pyhäjärvellä 25.1.

Taas aamulla katseet suunnattiin kohti Pyhäjärven aavaa ulappaa. Kisat alkoivat jo yhdeksältä ja aamulla kisapaikalla oli vielä hieman hämärää. Järvellä oli sumua ja lumisadettakin oli päiväksi luvattu. Ei se mitään, järvelle päästiin ja suuntasimme Ollin kanssa kisailijoiden valtavirran mukana lähtörannasta vasemmalle, kohti Kuivetunnokkaa.

Siirtymäaika riitti hyvin tallusteluun hieman Kuivetunnokasta eteenpäin, alueelle josta viime sunnuntainakin saimme kalaa. Aloitin pienellä ViM-värikoukkupilkillä ja sainkin heti ensimmäisestä reijästä nätin 100-grammaisen Pyhäjärven ahvenen. Tämän jälkeen olikin useampi tyhjä reikä ja pian tulikin jo useamman kalan putki. Etenin vähän siksakkia, kairaillen välillä matalampaan ja välillä syvempään veteen, kohti kauempana näkyvää seuraavaa niemennokkaa. Jostain reijästä tuli välillä ahven tai pari, kuitenkin tyhjiä reikiä oli paljon enemmän. Alueella oli paljon muutakin porukkaa ja kun reikien määrä alkoi ahdistamaan, juoksin vähän reilumman matkaa eteenpäin, aikaisempi alue vaikuttikin jo melko kalattomalta.

Vaihdoin koukun väriä ja pian tulikin värikoukkukiisken jälkeen jo komea 300-grammainen ja muutama pienempi ahven. Vähän eteenpäin ja löytyi jo hyvä, ehkä kahdenkymmenen kalan putki. Tämä alue vaikutti hieman kalaisammalta ja ahventa alkoi kertyä nopeammin, oikein hyvän kokoistakin. Välillä aina joku kiiskikin pamautti värikoukkuun. Hiukan haittasi, kun koukku aika useasti sotkeentui siimaan pilkkiessä. Voi olla että ketjua saisi vielä hiukan lyhentää, tosin lyhennysvaraa ei enää paljoa ole.

Jossain vaiheessa siirryin hieman rannempaan ja taas löytyi hyviä putkia. Tämäkin alue alkoi jo olla täynnä reikää, sillä samaa aluetta rei`ittämässä oli myös pari "kovemman tason" kilpapilkkijää, sekä lisäkseni pari nuorta. Syönti alkoi selkeästi hiipumaan, joistain reijistä irtosi vielä ahven tai pari. Kalaa alkoi kuitenkin olla kasassa jo ihan kiitettävästi, reilusti enemmän kuin viime viikonloppuna, jolloin saaliini jäi alle kuuteen kiloon. Lopuksi kala alkoi olla jo sen verran arkaa, että se pelkäsi jatkuvaa kairausta ja vanhat reijät antoivat vielä pieniä putkia. Pian täytyi kuitenkin lähteä, sillä matkaa lähtörantaan oli aika reippaasti ja varasin puolen tunnin siirtymän lisäksi vielä noin vartin kisa-aikaa paluumatkaan, kun kalaakin oli repussa aika runsaasti.

Hyvinhän siinä ehdittiin ja punnituspaikalla olin jo aika hiestä märkä. Vaaka näytti saaliini painoksi 10075 g, johon olin enemmän kuin tyytyväinen, Ollin möhliessä kisan täydellisesti alle kahden kilon saaliilla, väärästä paikkavalinnasta johtuen. Hän nimittäin jäi jo Kuivetunnokan liepeille minun jatkaessa vielä siitä eteenpäin. Saaliini tiesi seuran nuorten jäsentenvälisen kilpailun voittoa ja myös alle 16-vuotiaiden sarjan voittoa. Yleisessä voittotulos oli 16 kilon luokkaa, joka ongittiin myös samalta alueelta, jolla itse pilkin.

Olin päättänyt pilkkiä kalani puhtaasti värikoukulla ja näin myös tein. Saaliissa riitti perkaamista koko illaksi ja hyvin menneen kisan jäljiltä odotellaan innolla, mitä ensi viikonloppu tuo tullessaan...

Tulokset kilpailusta:
http://www.lsvk.fi/sisalto/omatjutut/liitteet/s_laukkanen_2015_tulokset.doc

~ Juuso

Kisoissa Lahnajärvellä - Juuso

Viime viikonloppuisista Säkylän Pyhäjärven kilpailuista ei oikein riittänyt innostusta kirjoittaa, joten kirjoitetaan nyt tämänpäiväisistä kisoista Suomusjärven Lahnajärvellä Salossa.

Heti kisapaikalla huomasin unohtaneeni liukuesteet saappaanpohjista kotiin, joten vähän jännitti, tulisiko jäällä juoksemisesta mitään nyt, kun päälle oli satanut vielä pieni kerros lunta. Onneksi pelkoni osoittautui turhaksi ja jäällä oli oikein hyvä pito.  Lähdimme Ollin kanssa kisaeskukselta vasemmalle, järven pohjukkaan. Jälleen miltei koko muu porukka lähti täysin vastakkaiseen suuntaan, kuten viime vuonna samalla järvellä järjestetyssä PM-pilkissä.

Aloitin pilkinnän kupari-hopeisella 40 mm Saukolla siimatapsilla. Heti ensimmäinen reikä antoi jokusen ahvenen. Ensimmäinen oli noin 30 g ja loput Lahnajärven perus kokoluokkaa eli 5-10 g. Kairailin vielä muutaman reijän tähän pieneen lahdukkaan ja sitten lähdin etenemään sitä rantaa pitkin kisakeskusta kohti. Olli oli tässä kohtaa jo siirtynyt vastarannan puolelle, samoin pari muuta nuorta, jotka aloittivat kanssamme samalta alueelta. Yhden rannalla olevan mökin laiturin edestä sain pari hyvää, ehkä 30 kalan putkea, Kala oli samaa kokoluokkaa, tosin yksi noin 40 g ahven tuli joukkoon. Tässäkin kohtaa alkoi hiljenemään ja pian, kun pari nuorta tuli viereeni kairailemaan, päätin juosta vastarannalle. Kalaa löytyi täältä tasaisemmin kuin toiselta rannalta. Jokainen avanto antoi kalaa, tosin ei ihan niin pitkiä putkia.

Kun tätä reunaa oli tarpeeksi rei`itetty ja syönti tuntui hiipuvan, juoksin takaisin aloitusrannalle. Sieltäkään ei kalaa enää oikein löytynyt, vain muutamalta avannolta löysin pieniä putkia. Lopuksi puoleksi tunniksi juoksin vielä takaisin toiselle rannalle ja sain vielä joitakin yksittäisiä kaloja reikää kohden.

Minulla oli kalaa 2570 g ja voitin sillä tuloksella alle 18 v. sarjan, jossa oli lisäkseni kaksi muuta osallistujaa, Olli mukaan lukien. Olin tulokseeni ihan tyytyväinen. Yleisen sarjan voittotulos oli kuutisen kiloa.

Huomenna kisataan taas Pyhäjärven jäillä, ja hiukan jännittää, kun kyseessä on vielä melko tärkeä kisa, sillä se ratkaisee seuramme jäsentenvälisen kilpailun.

Tässä vielä linkki Ollin kirjoitukseen samasta kisasta:
http://voittosaalis.blogspot.fi/2015/01/kilpailu-lahnajarvella-241-olli_24.html

Kilpailu Lahnajärvellä 24.1. - Olli

Salon Lahnajärvi on hieno paikka. Olin ollut siellä kerran ennen, nimittäin viime vuonna Lounais-Suomen piirinmestaruuskilpailussa. Kilpailusta jäi hyvä mieli, ja olen halunnut sinne uudestaan nyppimään pientä ahventa, jota järvestä löytyy runsaasti. Tällä kertaa pääsin nuorten sarjaan, koska sarjat oli jaettu alle 14- ja alle 18-vuotiaisiin.

Aamu oli harmaa, mutta lämpötilan ja tuuliolosuhteiden puolesta mukava. Jäälle oli satanut lunta, joka voisi vaikuttaa kalantuloon kielteisesti. Sitä lähdettiin testaamaan ensimmäiseksi aivan vasempaan päätyyn lähtöpaikasta katsottuna. Sieltä aloitin viime vuonna PM-pilkissäkin, joten paikka oli ainakin jotenkin tuttu.

Ensimmäiset avannot olivat tyhjiä, mitä tuntuu minulle tapahtuvan melkein joka kilpailussa. Reippaalla tahdilla kairasin uutta reikää ja kolmannesta avannosta aloin saada Velholla ja puna-keltaisella värikoukulla niitä pieniä ahvenia. Ei siitä pitkää putkea tullut, joten kairasin taas ja sain avannoista muutaman kalan kerrallaan. Se pieni poukama ei kuitenkaan vaikuttanut olevan oikea paikka tänään, joten lähdin yrittämään järven vastakkaiselta puolelta ruovikon reunaa, joka yllättäen oli täysin vapaa pilkkijöistä. Jostakin syystä järven toinen pää kiinnosti pilkkijöitä jälleen enemmän.

Ruovikon reunassa oli selvästi mukavampi kairata kuin toisella puolella, jossa jää jää oli selvästi märempää. Tein aina pari reikää kerralla, kokeilin ne, ja tein taas pari lisää. Yritin käydä reiät nopeasti läpi värikoukulla. Muita vehkeitä mukana ei ollutkaan, koska syöttivehkeet ovat alkaneet ahvenkisoissa tuntuvan melkein turhilta. Värikoukku tuntuu olevan minulle oikea väline. Puolen metrin tai korkeintaan reilun metrin vedestä nappaili tasaiseen tahtiin tummia Lahnajärven ahvenia. Tuntui, että keskikoko olisi nyt hitusen suurempi kuin viime kerralla, ja sain jopa pari sadan gramman kalaa.

Lahnajärven tumma perusahven ja tänään käytössä ollutta välineistöä.

Jossakin vaiheessa kalan syönti tuntui alkavan hiipua, kunnes lopussa viimeisiä avantoja lukuunottamatta loppui lähes kokonaan. Avannoista ei tuli enää melkeinpä yksittäisiä kaloja. Pilkin vanhoista avannoista ja tein uusia, mutta ei siitä suurta apua ollut. Jossain vaiheessa vaihdoin eri värisen koukun, millä oli ehkä hiukan parantava vaikutus. Viimeisistä avannoista tosiaan tuli vielä pari parempaa putkea, ja viimeisellä se olisi vielä varmaan jatkunut, jos en olisi joutunut lopettamaan kisa-ajan umpeuduttua. Kilpailu menikin nopeasti ja mukavasti. Lähinnä ärsytti pilkin jatkuva sotkeutuminen poikittain siimaan ja tietysti se kalaton aika. Täytyy varmaan lyhentää "ketjua" entisestään, vaikkei kahden lukon välissä olekaan kuin kaksi lenkkiä.

Tulokseeni, 2360 grammaa, olin hiukan yllättynyt, koska noiden pienten ahventen yhteispainon arvioiminen tuntuu vaikealta. Kummasti niitä taas oli kertynyt. Olin nuorten sarjassa toinen, Juuso voitti parinsadan gramman kaulalla. Yleisessä paras saalis oli kuutisen kiloa. Linkkaan tähä tulokset, kun ne tulevat nettiin näkyviin.

Huomenna kilpaillaan taas Pyhäjärvellä ja yleisessä sarjassa. Teksti tulee varmaan maanantaina, koska huomiseksi otan luultavasti jotain perattavaa.

Juuson teksti samasta kilpailusta.

Tänään pelannut väri.

Kilpailukauden avaus Säkylän Pyhäjärvellä 18.1. 2015

Viime viikolla kilpailut jäivät fongausreissun takia väliin, mutta nyt sunnuntaina pääsi vihdoin taas kilpailemaan ahventen pilkinnässä. Olin ensimmäistä kertaa yleisessä sarjassa, koska alle 16-vuotiaiden sarjaan ei ole enää asiaa. En uskonut juuri menestystä saavuttavani niin kovatasoisessa seurassa, mutta tietenkin oli yritettävä.

Pääsimme jäälle puoli kymmeneltä Kristallirannasta eli entisestä Loma-Säkylän rannasta ja lähdimme Juuson kanssa rauhassa kävelemään kohti Kuivetunnokkaa. Pysähdyin vähän ennen itse nokkaa tarkoituksenani siirtyä matalasta vähitellen syvempään. Pilkkiminen aloitettiin kymmeneltä ja avannon porattuani laskin pienen Velho-värikoukkupilkin veteen. En saanut mitään havaintoa kaloista, joten lähdin suunnitelman mukaan ulospäin rannasta. Ensimmäinen ahvenen antanut avanto taisi olla vasta viidestoista tai jotain sinne päin. Ahven oli kyllä ihan hyvän kokoinen, mutta siltä reijältä tai lähiseudulta ei muita noussut. Parit avannot tehtyäni lähdin takaisin kohti Kuivetunnokkaa ja sen taakse, missä näkyi muitakin pilkkijöitä.

Oli kulunut jo vähän yli tunti, eikä pöntössä ollut kuin yksi ahven. Olin enemmän kuin kiinnostunut muiden tilanteesta, joka alkoi valjeta, kun pääsin lähemmäs muita pilkkijöit ja näin heidän saavan kalaa. Päätin sitten kokeilla, mitä ahevnet tykkäisivät morrista, mutta siltä avannolta se kokeilu ei antanut kuin komean Pyhäjärveläisen kiisken, joka ei juuri siinä tilanteessa lohduttanut. Oli pakko mennä valmiiksi rei´itetylle alueelle yrittämään, jos saisi edes vähän kartutettua saalistaan.

Siinä puoli kahdentoista aikoihin alkoi tapahtua päivän ensimmäisellä hyvällä avannolla. Parin morrilla saamani kiisken jälkeen tuli komeampi ahven, jota irrottaessani sähelsin koukun poikki. Vaihdoin valmiiksi jäällä olevaan värikoukkuvapaan, jossa oli pilkkinä Mattse, ja aloin vetää siitä kunnon ahvenputkea. Hetkessä saalis oli moninkertaistunut, ja toivoin saavani korvattua aamulla menetetyn puolitoistatuntisen. Ei muuta kun uutta reikää ja värikoukkua veteen!

Loppuaika menikin sillä alueella värikoukkupilkkien ja reikiä kairaillen. Suunnilleen joka toinen reikä oli kalaisa, ja niiltä kalaisilta avannoilta tulikin sitten reilusti ja ihan hyvän kokoistakin. Vaikka alue oli jo aika täynnä reikiä, aina mahtui vielä yksi väliin ja kalaa tuli loppuun asti. Vähän mietitytti, miten paljon olisin saanut vedettyä, jos olisin tajunnut siirtyä tuonne vähän aikaisemmin.

Punnituksessa saaliin painoksi mitattiin 6196 grammaa, mihin olin ihan tyytyväinen. Näkyihän siellä isompiakin pusseja, mutta en antanut haitata. Palkintojen jaossa selvisi, että tuolla saalilla sijoituin yleisessä kymmenenneksi. Se riitti kunniamainintaan, mikä sai hyvälle mielelle. Ensi viikolla pilkitään taas Pyhäjärvellä ja silloin on mahdollisuus vielä parantaa,

Tulokset:

LUK: n pilkkikilpailun tulokset

Hupipilkillä Haunisten altaalla

Tänään oli taas aika lähteä uittelemaan pilkkiä Haunisiin. Koko viikon lämpötilat ovat tainneet sinnitellä hieman nollan yläpuolella ja keli oli pilkille lähdettäväksi mitä mainioin.

Olimme rannassa vähän ennen kymmentä kaverini Eetun kanssa. Jäätä oli liki 20 senttiä, tosin pintakerros oli jo muuttunut paikoitellen upottavaksi sohjoksi. Aloitimme pilkinnän melko läheltä lähtörantaa ja sain heti ensimmäisestä reijästä muutaman pienen ahvenen ja särjen pienellä oranssilla morrilla. Kairailimme siihen vielä muutamat reijät, jonka jälkeen siirryimme keskeltä järveä pilkistävän kivennyppylän viereen.

Siitä alkoikin heti tulemaan pikkuahventa, perus Haunisten kokoluokkaa eli noin viidestä kymmeneen grammaan. Pian vaihdoin morrin 40-milliseen Saukkoon ja silläkin tuli heti muutama ahven. Muutaman reijän siihen tehtyäni nasahtikin yhdeltä reijältä heti vähän parempi, noin 250-grammainen ahven. Niitä ei kuitenkaan enempää ollut, vaan sen jälkeen alkoi taas tirriä pukkaamaan. Kairailin vielä samaa aluetta ja melkein joka reijästä tuli vielä muutamia pikkuahvenia, välillä joku särkikin väliin.

Siirryimme pian taas vähän eteenpäin läheisen saaren kupeeseen. Taas muutama ahven, nyt jo yksi noin 50-grammainen ja jokunen särki. Jatkoimme vielä sitä rantaa pitkin vastapäivään kiertäen, mutta kun paremmankokoista kalaa ei oikein löytynyt, siirryimme vähän ulommaksi syvempään veteen. Pikkuahvenia löytyi jälleen ja pian tälläsi taas vähän vauraamman tuntuinen kala, joka kuitenkin harmittavasti irtosi ylös kehiessä. Jatkoin pilkkimistä samalla alueella,mutta muuta ei enää tullut kuin pientä ahventa ja noin 50-grammaisia särkiä.

Jonkin ajan kuluttua kyytimme olikin jo tulossa ja lähdimme talsimaan lähtörantaa kohti. Tulipahan vähän verryteltyä ja huomenna lähdetäänkin kisailemaan Säkylän Pyhäjärven jäille...


~ Juuso

Simppua yrittämässä - yritykseksi jäi

Fongauskausi lähti omalta osaltani käyntiin vuoden toisena sunnuntaina, 11.1. 2015, kun joukko fongareita kokoontui Paraisille yrittämään härkäsimppuja, kivinilkkoja ja muita pilkkilajeja Airiston laitureille. Olimme liikkeellää neljän hengen porukalla, johon kuului minun ja Juuson lisäksi pari muuta fongaria täältä suunnalta. Meidän lisäksi paikalle tuli reilu kymmenkunta muuta fongaria ainakin Salosta ja Helsingistä.

Olimme paikalla kymmeneltä aamulla, ja muutama pilkkijä näkyi jo laiturilla. Sinne mekin suuntasimme kokeilemaan, jospa saisimme napattua muutamat uudet lajipisteet tälle vuodelle. Kuten mainittu, itselläni ei ollut vielä yhtään lajia pohjalla. Sen sijaan Juusolla niitä oli jo kolme, sillä hän oli jo ehtinyt käydä pilkillä tämänkin vuoden puolella.

Syönti oli kuulemma ollut vielä heikkoa, mutta jokunen laji oli tullut. Ämpärissä makasi härkäsimppu ja kuore sekä kolmipiikkikin oli jo saatu. Menimme laiturille porukan jatkoksi lypsämään pilkkiä alas. Vettä tuolla onkin reilusti, peräti 15 metriä ja ylikin. Juuri sellaisista paikoista härkäsimppu on todennäköisintä tavoittaa. Kalaa ei ihan heti tullut, mutta aikani uitettuani pilkkiä, sain pienen ahvenen. Ei mikään erikoinen laji, mutta vuoden ensimmäinen kala. Itse pilkin tavallisella värikoukkupilkillä, jossa oli pari kärpäsentoukkaa syöttinä, kun taas Juuso käytti tapsipilkkiä, jonka yläpuolella oli sivutapseissa pari koukkua kuoretta varten. Myöhemmin tämä viritelmä näyttikin olevan ihan toimiva.

Yksi kaveri alkoi kohta vetää vierestä kuoreita pohjassa makaavalla tapsipilkillä, jossa oli myös pieni litka yläpuolella. Ne ovat hyviä syöttikaloja, joten otimme niitä talteen mateita varten. Juuson kanssa nappasimme pinnasta pienillä morreilla pinnakaloiksi kolmipiikit, kun niitä siinä näytti pyörivän.

Kolmipiikki

 

Myös Juuso sai pian kuoreen. Minulla ei ollut juuri mitään tapahtumia ahvenen jälkeen, joten menin laiturin päähän kokeilemaan, jos sieltä saisi härkäsimpun. Moni oli jo senkin pisteen saanut, mutta parilta se vielä puuttui itseni lisäksi. Juusokin sai niitä päivän aikana neljä tai viisi, joista yksi oli aika komeakin.

Härkäsimppu

Välillä käytiin syömässä, eikä tällä kertaa tarvinnut pärjätä tavanomaisilla voileipäeväillä, vaan saimme viime vuoden tapaan herkullisia ribsejä, joita Helsinkiläiset grillasivat ja tarjosivat. Niiden syömisen jälkeen jaksoi yrittää uusia lajipisteitä vielä pari tuntia.

Lopulta varmaan kaikki muut olivat jos saaneet härkäsimpun, ja porukkaa alkoi jo hiljalleen lähteä kotiin päin, mutta minä en sen koukuttamisessa onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta. Kuoreita minäkin sain sentään pari kappaletta, mutta härkäsimppu olisi kyllä kelvannut...

Kivinilkkoja tuli koko porukalle vain yksi, mikä johtui ehkä liian aikaisesta ajankohdasta. Luultavasti teen sen ja varsinkin härkäsimpun perässä tuonne vielä toisen reissun tänä vuonna, jotta saan parannettua viime vuoden fongaustulostani. Fongaus- ja kalastusvuosi lähti kuitenkin käyntiin ja nyt on kolme lajia listassa.

Taaimmaisesta etummaiseen: ahven, kuore ja kolmipiikki.

Lukuja kalareissusta:

Kalastukseen käytetty aika: 10.00-15.30
Lajien määrä: Olli: kolme (ahven, kolmipiikki, kuore), Juuso:  neljä (ahven, kolmipiikki, kuore, härkäsimppu)
Suurimman kalan koko ja saaja: 259 grammaa (härkäsimppu), Juuso

~ Olli Salonen

Vuoden 2015 avaus Särkänsalmella

Olette varmasti huomanneet jo aikaisemmin tässä blogissa kerrottavan Ollin ja Juuson yhteisistä kalareissuista. Nyt näin vuoden alusta päätimme Ollin kanssa ruveta yhdessä kirjoittamaan tätä blogia, jotta saisimme juttuihimme mahdollisesti lisää mielenkiintoa ja uusia näkökulmia. Tästä lähtien saatte siis lukea meidän molempien kirjoituksia tästä blogista.

Mutta nyt asiaan... Pilkkikauden sain korkattua jo tapaninpäivänä Haunisten altaalla, tosin melko laihoin saaliin. Uudenvuoden vietimme perheeni kanssa Kanariansaarilla, jossa sielläkin tuli hieman kalastusta harrastettua. Reissusta tullessa polte päästä kalalle oli jo kova ja tänään 6.1. oli aika avata vuoden 2015 kalastuskausi Särkänsalmella, joka on jo aikaisempina vuosina kuulunut talven ensimmäisten reissujen paikkakohteeksi. 

Aamulla pakkasta oli noin viitisentoista astetta. Paikalle saavuttuamme venelaiturilla olikin jo porukkaa pilkillä. Aloitimme laiturin päästä kaverini kanssa ja melko pian sainkin sieltä jo vuoden ensimmäisen lajipisteen, pasurin tapsipilkillä.

Sain vielä muutamia pasureita, mutta pian vaihdoin tasapainopilkkiin, kun muut porukat olivat jo ympärillä nostelleet muutamia alamittaisia kuhia. Taisipa joku saada mitallisenkin. Kun tasuriin ei kuulunut tärppejä, vaihdoimme pian paikkaa laiturin alkupäähän. Joku pilkkijöistä oli jo uskaltautunut laiturin viereen jäälle, joka oli mielestäni aika hurjaa sillä pakkasta ei ollut ollut vasta kuin pari päivää ja vähän matkan päässä lainehti vielä sulaa vettä. Laiturin alkupäästä sain tapsipilkillä melko pian vuoden seuraavan lajipisteen, särjen.

Siitäkin kohtaa olisi särkeä tullut reilumminkin, mutta raitapaidat loistivat vielä poissaolollaan. No, pieni siirtymä ja sekin piste tuli pian kuitattua.

Melko pian vaihdoin taas paikkaa ja aloin pilkkimään tasurilla. Hetken kuluttua sain pienen alamittaisen kuhan, jota en luonnollisesti alkanut kuvaamaan, vaan irrotin avannossa ja sujautin takaisin, jotta sen herkät silmät eivät jäätyisi kovassa pakkasessa. Pian kuitenkin porukkaa oli valunut jo aika paljon jäälle ja näyttivät kalaakin sieltä saavan, joten minäkin sitten uskaltauduin, kun laiturilta ei enää kalaa tullut. Oli siinä jäätä sentään viitisen senttiä, joten hyvinhän se kesti. Pian sain vielä toisen pienen kuhan ja muutaman vähän paremman ahvenen tasurilla, Näpitkin alkoivat olemaan jo niin jäässä, että päätimme jonkin ajan kuluttua lähteä. 

Kausi tuli nyt avattua ja suurimmat paineet on poistettu. Saa nähdä mitä ensi viikonloppuna keksitään kun sääennusteet pelottelevat taas uhkaavasti plussakeleillä...

~ Juuso